Fire above, ice below.

[Fugou]

Nartun kasvoja koristi pieni, hillitty hymy, jonka Dianan läsnäolo ja heidän keskustelunsa sai aikaan. Wolkesta oli mahtavaa, että hän oli löytänyt jonkun, jolla oli niin samankaltaisia ajatuksia kuin hänellä itsellään - se nimittäin oli todella harvinaista. Usein Wolkesta tuntui, että häntä ja hänen ajatuksiaan katsottiin nenän vartta pitkin, mutta Dianan seurassa tuo tunne ei ollut ilmaantunut koiran pääkoppaan vielä kertaakaan. Hetken pähkäiltyään rottweiler päätti tiedottaa Dianaakin ajatuksistaan, ja niinpä se avasi suunsa puhuakseen.
"Olet kyllä harvinaisen fiksu tapaus. Minusta on suoranainen ihme, että jollain on samankaltaisia ajatuksia kuin minulla. Aika harvoin nimittäin sattuu sellaisia tyyppejä kohdalle", tuo tokaisi naurahtaen kevyesti, suoden toiselle ystävällisen hymyn.

[Voitaisiin varmaan pikkuhiljaa ruveta lopettelemaan tätä peliä, vai mitä olet mieltä? Jos nämä jäisivät tähän vielä hetkeksi juttelemaan ja vaikka nukahtaisivat ja aamulla sitten heräisivät ja lähtisivät omille teilleen tai jotain vastaavaa? 8)]

[June]

// Voisi suurinpiirtein noin mennä. (;

Tuo vastaukseksi vain hymyili Wolkelle. Narttu viimeisen kerran vielä katsoi taivaalle. "Voisi alkaa kohta nukkumaan.." susi sanahti ja haukotteli kerran.

// Ja tästä tuli kyllä hävyttömän lyhyt.. vain neljä lausetta.. o-o

[Fugou]

[Ei haittaa 8)]

Wolkekin tunsi väsymyksen valtaavan yhä enemmän kehoaan, ja sekin päästi ilmoille pitkän haukotuksen. Narttu katsoi Dianaan nyökäten ja katsahti sitten taivaalle. Nyt oli jo aivan pimeää, vain tähdet ja kuu valaisivat maisemaa hieman. Rottweiler vaihtoi asentoaan mukavammaksi niin, että se loikoili vasemmalla kyljellään.
"Joo, käydään vaan, tässä nimittäin väsyttää jo kovasti", tuo sanoi toiselle.
"Hyvää yötä", se vielä lisäsi ennen kuin sulki silmänsä. Hetken aikaa se kerkesi vielä päässään pyöritellä mietteitään, kunnes lopulta nukahti.

[June]

"Öitä", tuo vastasi hymyillen ja nyt lopullisesti painoi päänsä etutassujensa päälle. Narttu tosiaan oli aika väsynyt tämän taistelun jäljiltä, erittäin väsynyt - joten kunnon lepo teki hyvää. Varmastikin kuolleen tiikerin haju saisi muut pysymään kaukana pelosta: jos joku tai jotkut ovat tappaneet tiikerin, ei heistäkään olisi vastusta. Tälle itselleen ei tietystikään sopinut sellainen ajattelutapa, tuohan kävelisi miten huvittaa ja missä huvittaa: mutta joillekin toisille se voisi sopia hyvinkin.
Susi katsoi vielä kerran maiseman läpi ennen kuin sulki silmänsä. Unen päästä kiinni tuo ei yleensä saanut helpolla - ei se ollut ihmekään, eihän susi paljoa nukkunutkaan. Mutta tällä kertaa se voisi käydä helpommaksi. Huono puoli oli siltikin, että tuo oli liian varuillaan, liian levoton. Tuulenvireen heittäessä pienen lehden tytön selälle tuon silmät välittömästi aukesivat. Sen oli pakko vielä hiljaa huomaamatta tarkistaa alue katseellaan, kunnes tuo vasta sai nukuttua. Onneksi siinä ei kuitenkaan mennyt kauaa, eikä tuon olisi luullut häiritä kovasti Wolkea.

[Fugou]

Narttu nukkui kunnon yöunet, ja aamulla auringon alkaessa pilkistää taivaalta se heräsi hitaasti, nauttien täysin siemauksin auringon lämmöstä mustassa selässään. Varovasti koira raotti ainoaa silmäänsä, mutta sulki sen miltein samantien maiseman ollessa liian kirkas yönläpi tuijotellun pimeyden jälkeen. Se käänsi kylkeään ja nousi sitten istumaan ja siitä seisomaan. Rottweiler katseli ympärilleen ja vilkaisi Dianaan, joka vielä nukkui tyytyväisennäköisenä maassa. Wolke ei tohtinut herättää toista, joten hissukseen se asteli järven tuntumaan ja kumartui juomaan kirkasta vettä. Sen jälkeen se seisoi paikoillaan hetken tarkkaillen maisemaa, joka oli kaikinpuolin rauhallinen - alueella ei heidän lisäkseen näkynyt ketään. Pian narttu kuitenkin asteli takaisin Dianan viereen ja istahti nurmikkoon, jääden odottamaan toisen heräämistä.

[June]

Diana oli saanut sikeästi nukkua yöllä, mutta nyt aamulla sen uni oli paljon levottomampaa; korvat reagoivat kaikkiin ääniin ja silmätkin välilla aukesivat. Nyt kuitenkin tuo havahtui kuullessaan rotweilerin kulkua vierestään, ja samoinkin tunsi kun hiostavan paahtavat auringonsäteet tunkivat silmäluomien läpi suoraan silmiin inhottavasti, joten pakko oli vain avata silmät. Tuolle kävi juuri samalla tavalla; kovan auringonpaisteen vuoksi susi väkinäisesti, kuin refleksimäisesti siristi silmiään.
Tästä susineiti nousi jaloillensa. Musta turkki oli aika pörrössä nukkumisen jäljiltä, jotenka siinä tuo ravisteli itsensä. Vasta nyt tämä huomasikin, että itsellään oli paahtavan kuuma, sietämättömän kuuma.. auringonvalo tarttuikin paljon helpommin mustaan turkkiin. Kuitenkin tuo siirsi katsettaan, ja Wolken havaitsi vierellään. "Huomenta", se hymähti ja asteli eteenpäin. Järven ranta oli peilikirkas, ja oman kuvajaisensa erotti hyvinkin veden heijastuksena. Tuo kokeili ihanan viileää vettä tassullaan; se oli oikeastaan vieläkin kylmempää ja ihanamman raikkaampaa kuin tyttö oli odottanut. Tämä teki kepeän loikan suoraan veteen, sukeltaen ja sitten nousten pinnalle. Tuo hetken ui kunnes palasi takaisin rantaan, turkkinsa ravistellen. Sitten se kääntyi vielä katsomaan tiikerin kuollutta ruumista, ja punasilmäinen katse siirtyi takaisin Wolkeen.
"Kannattaisiko ehkä tuo ruho hakea tuolta järvestä?" narttu sanahti. Ajatuksenaan tässä oli se, että sutta jotenkin inhotti kun järvenpohjalla makasi tuollainen ruho. Vai olisiko ihanaa hypätä huolettomana kirkkaaseen, puhtaaseen veteen, ja sitten tajutakin että seisoo tiikerinruhon päällä?

[Fugou]

[Pahoittelen kestoa!]

"Huomenta vain", Wolke vastasi toiselle hymyillen, tuntien itsensä vielä hivenen väsyneeksi. Vaikka rottweiler olisi nukkunut miten hyvin, oli sillä aina aamuisin jonkinasteisia ongelmia päästä kunnolla hereille. Auringon lämpö ja valo kuitenkin piristivät sen mieltä jonkin verran, joten eiköhän se olisi pian taas täydessä vireessä.
"Nukuin harvinaisen hyvin, mikä ei kyllä ole ihme sen eilisen rasituksen jäljiltä", narttu tokaisi naurahtaen hieman ja venytellen jalkojaan. Se haukotteli pienesti, kääntäen sitten katseensa Dianaan toisen siirtäessä puheen järven pohjalla makaavaan tiikerinruhoon.
"Minä en ainakaan veteen enää suostu menemään. Minulla on vähän... no, kammo vettä kohtaan", se totesi toiselle nöyränä, muttei kuitenkaan häpeissään - minkäs se omalle fobialleen mahtoi.

[June]

// Ei se mitään. (;

Kieltämättä nartun oli itsekin nyt pakko venyttää raajojansa vielä uusiksi. Tuo hymähti Wolken sanoessa.
"Ei se mitään. Minä voin hakea sen", narttu sanahti ja katsoi peilikirkasta vettä. Tuo juoksi muutamia askeleita eteenpäin ja upposi sulavassa kaaressa suoraan tiikerinruhoa kohti. Ja tietysti susi piti silmiään auki, vaikkakin se oli hieman silmiä ärsyttävää - mutta mitäs sillä nyt väliä. Oli ihanaa tuntea viileä, virkistävä vesi turkillaan ja ihollaan, sukeltaa syvemmälle; nyt tuo saikin tassujensa alle puutukin tukevan pinnan. Kieltämättä tuo tiikerin eloton ruho järvenpohjalla oli karmiva näky, mutta susi ei nyt välittänyt siitä. Se nappasi toisesta kahleen päästä kiinni ja veti, veti, veti, veti. Kaikilla voimillansa tuo yritti saada kettingin irti tukista, ja hetken päästä se rullautuikin vaivalloisesti auki vajoten tiikerin hännän luokse. Hapi alkoi loppua, ja mitäs tässä nyt itseään liikaa enää rassata - tuo nousi pinnalle ja otti henkeä.
"Enää yksi ketjun pää", narttu puhisi ja sitten sukelsi taas. Jalat olivat hieman uupuneet, mutta nyt se sai otteen ja repi toisenkin irti. Dianan katse harhaili täysin pohjalle asti ja nyt tuo ponkaisi tukista vauhtia. Tiikerin ruumis makasi syvänteessä, elottomana sekä kärsineen näköisenä. Petoa katsomatta tyttö nappasi toisesta kettinginkulmasta ja lähti vetämään rantaa kohti.
Vihdoin, happea. Tuo nousi rantaan ja nyt alkoi repiä kaikin voimin kettingistä ruhoa ylös. Tämä oli aika vaivalloista, mutta vihdoin se tuli.
Susi istahti hiukan hengästyneenä alas turkkinsa ravistelun jälkeen. Siinä se oranssi, mustaraidallinen kissapeto makasi kyljellään. Tuo olisi parasta haudata tai sitten vaan heittää johonkin muiden petojen syötäväksi, miten nyt sen näkisi parhaaksi.