|
Post by Fugou on Mar 15, 2011 15:31:49 GMT 2
Narttu seisoi paikoillaan, katse tiiviisti naulittuna äänen suuntaan. Sen jokainen lihas oli jännittynyt ja valmiina toimimaan, mikäli tilanne niin vaatisi. Rottweiler haistoi nyt selvästi jonkin kissaeläimen tuoksun kirsussaan, ja tuoksu sai sen jännittymään entistä enemmän. "Varo", Wolke sanoi toiselle toisen todetessa, että ääni oli todennäköisesti jonkin eläimen aiheuttama. Jos siellä tosiaan olisi suurempikin kissapeto, niin tässä olisi tosi kyseessä - yksinäisellä koiralla tai sudella ei olisi mitään mahdollisuutta kissapetoa vastaan, ja kahdestaankin se olisi vaikeaa, mutta paremmat mahdollisuudet selviämiseen kuitenkin oli kaksin. Kun puiden kätköistä sitten astui esiin tiikeri - joka ei onneksi ollut mikään kovin suurikokoinen lajinsa edustaja - Wolke antoi varoittavan murinan kummuta kurkustaan. Rottweiler vilkaisi Dianaa, joka ei siroudestaan ja pienikokoisuudestaan huolimatta antanut pienimmänkään epäilyn merkin paistaa itsestään, ja nosti toiselle mielessään hattua. Wolke ei itse ikinä antanut pelkonsa näkyä ulospäin, eikä se ollut koskaan väistänyt haastetta sen tullessa kohdalle, oli vastassa ollut kuka tai mikä hyvänsä. Niinpä perääntyminen ei nytkään edes käynyt sen mielessä. "Perkeleen katti...", Wolke sihahti, astellen Dianan vierelle. "Tästä on leikki kaukana... Kaksin saatamme pärjätä, parempi olisi lähteä karkuun, mutta minä en ainakaan aio niin tehdä", se sanoi, tuijottaen vihaisena sähisevää suurta kissaa uhkaavasti, niskakarvat pystyssä ja muristen varoittavasti.
[Joo ei mittään. Vähän tuli tönkkö tästä miun viestistä kun ei ajatus oikein kulje, mutta noh... 8'D]
|
|
June
Lähipiireissä
Posts: 133
|
Post by June on Mar 15, 2011 15:49:21 GMT 2
Narttu pörhisti niskakarvojaan ja murahti tuolle äänekkäämmin. Oikea tassu oli valmiina eteen ojennettuna, vasen hieman taempana ja lihakset niin jännittyneinä ja valmiina kuin suinkaan voisi. Siinä tuo huomasi Wolken astuvan tähän rinnalle, joten nyt se oli vieläkin varmempi: kaksi sutta vastaan pienehkö tiikeri. Nyt kuuli Wolken sanat joihin vastasi nyökkäyksellä. Eniten Diana epäili tiikerin tekevän kovinkin äkkipikaisen hyökkäyksen hetken kuluttua. Eläin alkoikin kiertää sivusta kehää susien ympäri, jolloin narttususi kuitenkin liikkui hyvin mukana, pysyen kasvotusten tiikeriin. Se sähisi ja sylki vihaisesti, jolloin hetkisen kuluttua huitaisi nopeasti kynsillään näitä kohti seisten vain metrin etäisyydellä. Koska Diana oli ollut kokoajan valmiina, se teki nopeahkon sivuloikan jolloin vain täpärästi pääsi tiikerin tassun tieltä. Nyt kissaeläin huitaisun jälkeen hyppäsi Wolkea kohden, ja tuohon karjaisun kera suuntasi tassun läimäytyksen.
// Ei sitten tämä ole >8)
|
|
|
Post by Fugou on Mar 27, 2011 14:01:10 GMT 2
[Anteeksi kesto, on ollut tässä kaikenlaista henkilökohtaista ongelmaa ynnä muuta 8(]
Tiikeri alkoi kiertää kehänomaisesti näiden kahden koiraeläimen ympärillä, jolloin Wolke - aivan kuten Dianakin - pysyi liikkumisessa kuitenkin kokoajan mukana, kasvot suurta kissapetoa kohti. Narttu pysytteli kokoajan valmiina loikkaamaan pois alta, mikäli kissa hyökkäisi kohti, sillä se tiesi, että tässä taistelussa ei paranisi jäädä raidallisen pedon hampaisiin - se oli heitä paljon vahvempi, joten hyökkäysten torjumiseen pitäisi kiinnittää suurta huomiota. Pelkästään torjumisella kamppailua kuitenkaan ei voitettaisi, vaan heidänkin pitäisi saada vahinkoa aikaan. Nyt nopeus olisi valttia, tosin Wolken harmiksi hänelle sitä ei oltu kovinkaan paljon suotu - narttu oli tottunut tilanteisiin, joissa se väsytti vastustajansa painollaan ja raakaa lihasvoimaa käyttäen, mutta tällä kertaa se ei onnistuisi.
Äkkiä kissapeto syöksähti eteenpäin Wolke tähtäimessään, mutta koska narttu oli kokoajan pysytellyt valmiina, sen onnistui kuin onnistuikin väistää voimakas tassunisku pujahtamalla tiikerin vasemmalle puolelle. Samalla se iski vahvat leukansa tiikerin niskaan, mutta kerkesi juuri ja juuri pois alta tiikerin uudelta tassunläimäykseltä.
|
|
June
Lähipiireissä
Posts: 133
|
Post by June on Mar 28, 2011 13:47:34 GMT 2
// Ei haittaa vaikka kestäisikin. (;
Diana näytti tuolle kissapedolle hampaitaan ja pörhisti turkkiaan. Tiikerin niskassa oli keskisuuri verta vuotava haava, joka kuitenkin teki eläimestä vieläkin vihaisemman ja aggressiivisemman. Narttu punnitsi asioita mielessään; mihinhän tämä tappelu päätyisi? Tiikerin kuolemaan, tiikerin karkuunjuoksemiseen vai jopa näiden kahden tappioon? Jälkimmäiseen tuo ei halunnut uskoa. Ei se niin voisi olla, pakko näiden oli voittaa.
Susi katsoi tiikeriä silmiin ja ajatteli mielessään uudestaan. Jos hyppäisin tiikerin selkään, puristaisin kynteni sen selkään ja purisin niskasta, saisiko tiikeri osuttua kynsiään minuun? Siitä vain ei ollut varmuutta. Ainoa vaara siinä enään olisi putoaminen pedon selästä; Diana päätti silti ottaa riskin, riskeerata oman henkensä tässä. Tuo juoksi äkkinäisesti karjuvaa tiikeriä päin, juuri väistäen sen käpäläniskun. Se oli keskittynyt Wolkeen, joten Diana pääsi nopealla hypyllä suoraan pedon selkään. Narttu painoi kyntensä kaikin voimin sen selkään - puristi hampaat Wolken aloittamaan haavaan - ja nyt vain keskittyi puremaan lujaa ja pysymään selässä. Tiikeri tietysti karjaisi kivusta, mutta susi pysyi selässä ehkä muutamia, arviolta kymmenisen sekuntia pedon selässä kun tiikeri kippasi nartun pois. Diana ei ollut varautunut siihen, se oli ollut niin varma ettei tippuisi, joten tuo möksähti kyljelleen ja sai toiselle kyljelleen tiikerin tassun läimäytyksen. "Hitto.." Susi voihkaisi, nousi äkisti ja jatkoi silti samaa kuin Wolke: mutta nyt vain tiikerin aiheuttamat pitkät viillot kyljessään. Tuska oli valtava, mutta mitäpäs ylpeä susi näyttämään sitä. Ja olihan tuo saanut kissapetoa haavoitettuakin, eihän se ehjin nahoin kuitenkaan päässyt - tiikerin niska vuosi hillittömästi verta, mutta se vain sähisi ja läimi tassuillaan.
|
|
|
Post by Fugou on Mar 28, 2011 14:14:47 GMT 2
Wolke oli onnistunut suututtamaan tiikerin kahta kauheammin, ja nyt sillä oli täysi työ väistellä tiikerin kuolettavasti huitovia tassuja. Peto oli täysin keskittynyt rottweileriin, olihan narttu saanut pedon raivostumaan kunnolla kun oli purrut sitä niskasta. Nyt Diana kuitenkin teki seuraavan siirtonsa ja hyppäsi tiikerin selkään sitä kynsien ja purren, ja pedon huomio siirtyi välillä toiseen koiraeläimeen. Diana kerkesi roikkua tiikerin selässä hyvän aikaa, kunnes lopulta tipahti kyljelleen ja sai tiikerin kynsistä kylkeensä. Wolke oli hetken aikaa ollut sivussa, mutta lähti nyt uudelleen hyökkäykseen. Massiivinen koiraeläin syöksyi tiikeriä kohti sivusta ja iski leukansa nyt pedon kurkkuun ja puri voimakkailla leuoillaan niin kovin kuin jaksoi. Se oli kuitenkin nyt vaaravyöhykkeellä, sillä peto saisi helposti iskettyä kyntensä koiraan. Wolke piti kuitenkin kiinni kaikin voimin, kunnes yhtäkkiä tunsi voimakkaan iskun selässään, ulvahti ja irrotti otteensa hypähtäen kauemmas - tiikeri oli saanut iskettyä kyntensä sen selkään, ja nyt nartun selästä vuosi verta aikalailla. Se ei kuitenkaan aikonut antaa periksi, eihän sen ylpeys olisi sellaista kestänyt! Niinpä koira lähti uuteen hyökkäykseen, väisti tiikerin tassuniskun juuri ja juuri ja upotti hampaansa jälleen otuksen niskaan, ja ehti väistää pedon tassuniskun hypähtäessään sivummalle.
|
|
June
Lähipiireissä
Posts: 133
|
Post by June on Mar 28, 2011 18:50:50 GMT 2
Diana irvisti kivusta samalla ollen tiikeriä kohti sivuttain, tassut silti valmiina hyppyihin, väistöihin sekä hyökkäykseen. Kasvot olivat käännettyinä kissapetoa kohti, ja näistä viilloista narttu ei ollenkaan näyttänyt hiventäkään alistumisen tai heikkouden merkkiä - oikeastaan tuo raapaisu raivostutti hukkaa yhä enemmän, joten se näytti nyt vieläkin vihaisemmalle ja vaarallisemmalle kuin viimeksi. Tuon silmät seurasivat Wolken hypätessä tiikeriä kohti tehden haavan niskaan, ja väistäen sitten nopeasti tiikerin iskun. Diana mietti taas seuraavaa siirtoaan. Se oli saanut tuntea tiikerin voimakkuustason joten osasi odottaa pahinta, sen takia narttu teki päätöksensä järkevämmin. Se joutuisi suoraan pedon tassujen tulilinjalle jos hyppäisi edestäpäin, joten tuo teki toisenlaisen päätöksen - ehkäpä se voisi toimia paremmin kuin äskeinen. Narttu siis otti vauhtia ja hyppäsi suoraa reittiä tiikerin kylkeen. Tassut eivät ylettäneet sinne ja hampaat ehkä hipoivat suden itsensä kylkeä, mutta pahaa haavaa se ei saisi aikaan. Tiikeri ymmärsikin sen nopeasti joten alkoi hillittömästi karistella ja karjua saadakseen suden irti. Narttu puristi kynnet kiinni eläimen lihaan, siirsi hampaansa niskaan ja pahensi tätä kovaa haavaa. Muutaman sekunnin kuluttua susi näki parhaaksi hypätä sivuun, kun lihakset meinasivat alkaa pettää. Tuo teki suuren loikan ja kääntyi sivusta suoraan petoa päin uusiksi - eläin horjui hoiperrellen mutta jaksoi vielä vastustaa sutta ja koiraa.
|
|
|
Post by Fugou on Mar 29, 2011 15:40:37 GMT 2
Wolke oli jälleen hetken sivummalla ja antoi Dianan tehdä siirtonsa, ja tuon hyökätessä kiinni tiikerin kylkeen päätti narttu itsekin tehdä samoin. Se kiersi Dianaan keskittyvän tiikerin toiselle puolelle ja nappasi hampaillaan vahvan otteen kyljestä, jolloin pedolla oli kummassakin kyljessään koiraeläin roikkumassa. Peto karjui vihoissaan ja tuskissaan, ja kun Diana irrotti otteensa otuksen niskasta päätti rottweilerkin irrottaa leukansa pedon kyljestä ja hyppäsi sivummalle.
Tiikeri oli yhä pystyssä, tosin nyt jo selvästi vahingoittuneena. Kissapeto hoiperteli jonkin aikaa ja näytti jo hieman epäröivän kahden yhteistyötä tekevän koiraeläimen edessä, ja Wolke toivoi että eläin lähtisi lätkimään muualle. Laumaton oli vielä toistaiseksi säästynyt pahimmilta vammoilta, mitä nyt selkää poltteli aika ikävästi, mutta narttu ei antanut sen näkyä ulospäin. Se oli oppinut siihen, ettei heikkouttaan tulisi koskaan näyttää viholliselle.
[Ääwäwäwäw kun takkuilee tää miun pelitys, mut noh...]
|
|
June
Lähipiireissä
Posts: 133
|
Post by June on Mar 29, 2011 18:21:54 GMT 2
Diana lipaisi huuliaan miettiessään seuraavaa hyökkäystään. Tämä oli pannut merkille sen että tiikeri alkoi jäädä kahdelle koiraeläimelle alakynteen. Dianan nopeutta ja ketteryyttä tuki Wolken voima ja järkähtämättömyys, joten yhdessä näillä oli kaikki ominaisuudet vahvimmillaan. Toki Dianalta oli pakko löytyä voimaa ja Wolkelta nopeuttakin, ne molemmat olivat tietysti olennaisiakin; asioita, joita ilman ei pärjäisi. Tiikeri hoippui hoippumistaan. Sen äänekäs karjunta kaikui saaden veden värähtelemään pienesti, kun siihen sekoitettiin koiran ja suden murina. Kissapeto seisoi ehkä parin askeleen päässä järvestä, ja se astelikin rantaveteen niin että sillä oli ehkä kolmekymmentä senttiä raajoistaan veden alla. Kuvitteliko se ettei susi ja koira uskaltaneet tulla sinne? Se, oliko tämä oikeudenmukaista tapella kaksi yhtä vastaan - tuo ei käynyt edes Dienan mielessä. Mitäs peto hyökkäsi toisten kahden pedon kimppuun. Tiikeriin katsoessa narttu sai kuitenkin idean. Tuo piti katseensa tiikerissä kuin naulittuna, ja sitten avasi suunsa. "Se ei näytä luovuttavan.." Diana puhui hiljaisesti. "Saisiko sen työnnettyä vedenpinnan alle niin, ettei se saisi henkeä?" Tuo oli puhunut erittäin hiljaa. Oikeastaan, susineiti toivoikin ettei Wolke ollut kuullut ehdotusta. Tuota hieman arvelutti että Wolke vastaisi kielteisesti, mutta narttu antoi olla. Tietysti sen saattaisi kahden eläimen voimin vedenpinnan alle muutamaksi kymmeneksi sekunniksi, mutta hukkumiseen tarvittaisiin varmasti lisää. Kuitenkin nartun silmiin osui järvenpohjalle kaatunut puu ja pieni kettinkinaru sen oksassa. Kettinkinaru pedon häntään kiinni, kettinki puuhun kiinni ja sitten itse pinnalle. Voisiko se käydä niin helposti? Ei ehkä helposti, mutta onnistuminen oli mahdollista. "Noita voisi käyttää.." Tuolla oli ajatus päänsä sisällä. Sillä välin kun Diana hakee kettingin, Wolke pitää tiikerin huomion. Narttu saisi veden alta ehkä pujotettua kettingin tiukasti tiikerin häntään tai raajaan ja sitten tuo nousisi äkkiä pois pedon tassuista. Nämä yhteisvoimin ehkä saisivat vedettyä suuren kissan veden alle.
// Tämäkin kyllä tökkii niin pirusti, mutta ainakin jotain(?) ymmärtää. :3
|
|
|
Post by Fugou on Mar 29, 2011 19:41:57 GMT 2
Massiivinen koiraeläin seisoi Dianan vieressä vaikuttavaa hammaskalustoaan tiikerille esitellen ja muristen, seuraten katseellaan raitakissan liikkeitä. Kissapeto ei hyökännyt oikopäätä koiraeläinten kimppuun, vaan päätti astella veteen. Kenties peto ajatteli, että pääsisi siten etulyöntiasemaan? Oli miten oli, Dianan ehdotuksen kuullessaan Wolke värähti pienesti, niin ettei sitä kunnolla edes huomannut. Narttua kammotti suuresti ajatus siitä, että sen pitäisi mennä veteen - se pelkäsi vettä, eikä vapaaehtoisesti koskaan mennyt niin syvälle veteen, etteivät sen jalat olisi ylettäneet pohjaan. Nartun oli kuitenkin myönnettävä, että suunnitelma saattaisi onnistuakin, mutta siinä oli riskinsä: sen epäonnistuessa luultavasti molemmat saisivat surmansa. Toisaalta Wolke ei uskonut, että he saisivat tiikerin kaadettua, ja koska kissapeto ei näyttänyt antavan periksi, Dianan suunnitelma saattoi olla ainoa vaihtoehto. "En tiedä, voihan sitä yrittää...", se tokaisi sudelle, pitäen katseensa yhä tiukasti tiikerissä. Mutta miten he saisivat pedon veden alle ilman, että se kerkeäisi raadella heitä hengiltä..?
Vastaus tuli samantien Dianalta, joka oli kiinnittänyt huomion järven pohjassa olevaan puuhun ja siinä kiinni olevaan kettinkiin. Tosiaan, sitä voisi käyttää apuna... Veden alla tiikerin painokin puolittuisi, ja kaksi koiraeläintä saisi otuksen varmasti kiskottua pohjaan. Suunnitelmassa oli kuitenkin yksi mutta, ja se oli juuri Wolken vesikammo. Kuumeisesti se koitti miettiä, miten toimia, sillä tässä saattaisi olla ainut tilaisuus päästä pedosta eroon. Uskaltautuisiko se veden alle yhdessä suden kanssa? "No, mitä teemme?", se sitten kysyi Dianalta, irrottaen nyt hetkeksi katseensa suuresta kissasta.
[Ymmärtää ymmärtää :3]
|
|
June
Lähipiireissä
Posts: 133
|
Post by June on Mar 30, 2011 13:44:11 GMT 2
Dianalla oli samoja ajatuksia kuin Wolkella: loppupeleissä hukuttaminen olisi ainoa vaihtoehto. Tiikeri oli vahingoittunut muttei näyttänyt yhtään, että olisi luovuttamassa. Susi mietti viimeisen kerran kunnes päätti. Tuolla ei ollut hajuakaan Wolken vesikammosta, joten se katsoi toiseen. "Pidättele sitä, kun haen kettingin. Pujotan kettingin vedestä pinnan alta", susi lausui samalla lihaksiaan jännitellen ja turkkiaan pörhistellen. Tuon onneksi tiikeri piti silmänsä Wolkessa: ehkä se piti rottweileria vaarallisempana vastustajana. Nartulle se silti oli eduksi, jolloin susi juoksi tiikeriä kohti, hyppäsi sen yli ja sukelsi suoraan veteen. Pohjaan oli matkaa. Veden lämpötila vaihteli rajusti eri syvyyksissä ja matka tuntui mahdottoman pitkältä. Pian happi alkoi loppua, mutta tuo sai hampaillaan juuri napattua kettingin päästä ja vetikin sen pinnalle. Susi oli hengästynyt ja haavat kyljessä kirvelivät kummasti, mutta se ei antanut niiden häiritä. Tuo kiersi piilossa kaislikoissa ja odotti Wolken hämäävän tai jotenkin ottavan tiikerin huomion, jotta narttu voisi laittaa kettingin tiikerin hännänpäähän.
// Kirjoittelen koulusta niin tuli vähän kiireisesti kirjoitettu.. (;
|
|