Fire above, ice below.

[Fugou]

Rottweiler ei kerinnyt edes suutaan avata vastatakseen toiselle, kun susi jo sukelsi hypäten veteen. Narttu katsoi tiikeriä, joka piti katseensa kokoajan laumattomassa. Mitähän tästä tulisi? No, ainakaan vielä mustan ei tarvitsisi mennä veteen, sillä se kyllä saisi tiikerin huomion pidettyä itsessään maaltakin käsin. Niinpä koira syöksähti lähemmäs tiikeriä menemättä kuitenkaan veteen, haukkuen vihaisesti ja pitäen näin pedon huomion itsessään. Tiikeri karjui vihaisena ja tasaisin väliajoin Wolken syöksähdellessä lähemmäs ja taas kauemmas huitoi tassuillaan yrittäen osua suureen koiraan, kuitenkin tuloksetta. Wolke oli saanut pedon huomion kiinnitettyä visusti itseensä, ja näinollen otus ei edes tajunnut katsoa, mihin Diana oli mennyt.

[Juu ei haittaa, tämä viesti jäi vähän lyhyeksi mut tuskinpa tuo häiritsee.]

[June]

// =3

Diana jännitti lihaksensa. Se keskittyi tiikerin häntään ja takatassuihin: koska tuo tuli vastatuuleen, ei hajua haistanut kunnolla. Susityttö teki päätöksensä lopullisesti ja hyppäsi vedenpinnan alle. Narttu ei nähnyt mitään eikä kunnolla haistanutkaan, mutta se jotenkin arvioi ja havaitsi lähellään tuon haavoittuneen pedon. Diana nousi pinnalle vain puolentoista metrin päässä tiikeristä, mutta peto sen kun huitoi ja sähisi Wolkelle eikä tajunnut Dianan olevan sen takana. Tyttö sujautti raskaan kettingin tiikerin häntään ja nyt veti kaikin voimin ketjun toisesta päästä, niin että se puristui lujasti. Vasta nyt peto huomasi suden hännässään joten kääntyi, mutta silloin Diana oli jo sukeltanut ja uinut kauemmas, jonka jälkeen olikin palannut Wolken vierelle ja peto kääntynyt näitä kohti. Tiikeri karjui raivoissaan, heitteli häntäänsä sivulta sivulle. Nyt Diana tajusi yhden asian. Tuo kettinki toimisi tiikerin aseena niin kauan, kunnes koiraeläimet saisivat siitä kiinni ja veisivät veden alle. Peto ei antanut kenenkään koskea häntäänsä, joten tästä voisi tulla hankalaakin. Diana päätti tiedostaa asiansa Wolkellekin.
"Meidän on saatava ketjun päistä kiinni"- (susi osoitti kuonollaan kettinkiä, josta roikkui kaksi haaraumaa mistä nämä molemmat saisivat kiinni, toinen toisesta ja toinen toisesta) -"mutta se ei taida olla helppoa.."

[Fugou]

Wolkella oli täysi työ pitää tiikerin huomio itsessään, mutta koira onnistui siinä paremmin kuin hyvin. Peto ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota Dianaan, vaan keskitti kaiken huomionsa rottweileriin. Pian Diana saikin kettingin pujotettua otuksen häntään, jolloin peto vihdoin ja viimein tajusi kiinnittää huomionsa suteen - se oli kuitenkin liian hidas liikkeissään, sillä Diana ui nopeasti rannalle ja saapui Wolken viereen. Wolke seurasi jännittyneenä tiikerin meuhkaamista, peto näytti todellakin olevan raivoissaan! Wolke huomasi saman asian minkä Dianakin, ja Dianan pukiessa aatteensa sanoiksi narttu nyökkäsi.
"Siltä vaikuttaa...", musta sanoi ja punnitsi vaihtoehtoja mielessään. Sitä yhä kammotti ajatus siitä, että pian sen pitäisi olla veden pinnan alla, ja koira tunsi epäröinnin hiipivän kavalasti kehonsa jokaiseen sopukkaan. Ei, hän ei kerta kaikkiaan pystyisi siihen! Mutta ei heillä muutakaan vaihtoehtoa ollut, he kuolisivat, elleivät saisi tuota pirua pian hengiltä... Wolke kävi nyt mielessään tahtojen taistelua, yritti kaikin voimin selättää selkäpiissään karmivan pelon.
Narttu vety syvään henkeä, sulki hetkeksi ainoan silmänsä, ja sitten tunsi saavansa rohkeutensa ja varmuutensa takaisin. Tämä vietäisiin nyt loppuun, ja sillä selvä. Nyt täytyi pitää pää kylmänä.
"Katso mestaria työssä ja tule perässä", rottweiler tokaisi Dianalle yllättäen, ja sitten, vailla pienintäkään epäröinnin häivää syöksyi rantaa kohti, loikkasi voimakkailla jaloillaan tiikeriä kohti vaikuttavan loikan niin, että käänsi vartalonsa ilmassa siten, että rojahti hypyn loputtua tiikerin selkään ja iski leukansa pedon kurkkuun selästä ja osittain kyljestä roikkuen.
Nyt Dianalla olisi mahdollisuus syöksyä veteen ja napata kettingistä tiikerin keskittyessä koiraan, ja sitten, kun susi olisi saanut kettingistä kiinni, Wolke loikkaisi pois pedon kurkusta ja hoitaisi oman osuutensa tiikerin raahaamisesta veden alle.

[June]

Susi tiesi heti miten nyt piti toimia. Suunnitelmien mukaan mentiin: narttu otti kevyitä mutta erittäin nopeita juoksuaskeleita tiikeriä kohti Wolken ollessa valmiina. Tuo teki itsevarman loikan tähdäten pedon takaosaan, hännän paikkeille. Kettinki roikkui parikymmentä senttiä veden pinnalla, ja loput olikin alla. Ilmalennosta narttu ajautui suoraan päin saaden kettingin hampaidensa tiukkaan otteeseen. Tiikeri raivosi, pyristeli ja teki kaikkensa muttei päässyt koiraeläinten otteesta. Ei niin millään.
Diana puristi hampaansa ketjuun yhä kovemmin ja odotti Wolken tuloa. Heti sen jälkeen noiden olisi mahdollista vetää tiikeri pinnan alle.. mutta ehtisikö tiikeri nyt paeta, tai tehdä jotain mitä ei oltu suunniteltu? Susi hartaasti toivoi ettei niin kävisi. Nyt olivat elämä ja kuolema liittyneet mukaan peliin.

// nyt tuli kyllä ihan järkyttävän lyhyt. 8<

[Fugou]

Wolke puri raivoavaa tiikeriä kurkusta kaikin voimin. Se tiesi että nyt olisi tosi kyseessä ja hengen lähtö ei välttämättä olisi kaukana - jos se joutuisi tiikerin leukojen väliin, voisi peto helposti murskata sen kallon tai niskan voimakkailla leukaperillään. Niinpä narttu roikkui otuksessa siten, ettei se ollut suoraan tulilinjalla. Se olisi ollut kohtalokasta.
Kun Diana sitten oli loikannut perässä ja saanut ketjun hampaisiinsa, Wolke irrotti leukansa ja ponkaisi raitakissan selästä vauhtia. Ilmalento pedon selästä veteen ei kestänyt kauan, ja vesiroiskeiden säästämänä Wolkekin sai nopeasti otteen ketjusta. Sen päässä käytiin jälleen tahtojen taistoa, sillä kauhu meinasi vanhasta tottumuksesta vallata nartun mielen. Päättäväisesti se kuitenkin yritti työntää alitajunnassa vellovan kauhun pois mielestään, ja vedettyään ensin syvään henkeä rottweiler katosi pinnan alle tiikeriä perässään vetäen Dianan tehdessä samoin.

[Ei haittaa. Ja hei, autohittasin tuossa hiukan, mutta ei varmaan haittaa? Jos haittaa niin voin toki muokata tätä viestiä. 8'D]

[June]

// Eijei haittaa. 83

Diana ponkaisi rannan reunalta vauhtia jotta pääsisi lujempaa. Tiikeri pyristeli uskomattoman lujaa karkuun, hätkähdyttävän kovalla voimalla - mutta koska se oli haavoittunut ja koiraeläimiä oli kaksi, niin ylivoima oli Wolkella ja Dianalla. Narttu tunsi selvästi pedon liikkeet, mutta häntä oli sen verran pitkä että tassut eivät päässeet raatelemaan kumpaakaan. Susi piti katseensa edessä, silmien näkö oli samea tässä vedessä mutta heikosti tuo erotti muutamien metrien päässä, pohjalla syvänteessä sijaitsevan puutukin. Kettinki pysyi hampaiden tiukassa otteessa kun nuo lähestyivät pohjaa, johon oli matkaa. Happi alkoi loppua, mutta koska narttu oli hyvä hengityksen pidättämisessä, se ei haitannut - ennen kuin raajoissa tuntui hyytävän kylmä väreily. Siro naarassusi kylmeni nopeasti, joten nyt oli toimittava nopeasti.

[Fugou]

Kylmä teräs tuntui koiran hampaissa todella inhottavalta, suorastaan luonnottomalta. Nyt ei kuitenkaan auttanut valittaa, sillä tämä oli ainoa keino. Rottweiler tunsi, kuinka kylmä vesi pureutui sen luihin ja ytimiin - massiivisena rottweilerina narttu ei kuitenkaan kylmettynyt niin helposti kuin huomattavasti sirorakenteisempi Diana, joten siinä mielessä Wolkella ei ollut hätää, vaikka kylmä vesi äärettömän epämukavalta tuntuikin.

Matka pohjalle tuntui kestävän ikuisuuden. Asiaa ei auttanut raivoissaan pyristelevä tiikeri, jonka vetämisessä oli täysi työ, vaikka koiraeläimiä olikin kaksi. Lopulta laumaton kuitenkin erotti veden sameuden aiheuttamasta huonosta näkyvyydestä huolimatta pohjan syvänteessä sijaitsevan puutukin, ja tahtiaan kiristäen Wolke ui sen luokse Diana vierellään. Saavuttuaan tukin luo Wolke tunsi pikkuhiljaa hapen tekevän loppuaan, joten nyt tulisi kiire. Koira alkoi pyörittää ketjua tukin ympärille hampaitaan apunaan käyttäen, olettaen Dianan tekevän samoin.

[Joo no hyvä~ Hei mietin tässä semmoista että voisivatkohan Diana ja Wolke ystävystyä tämän taistelun jälkeen? Niillä kuitenkin olisi tämä yhteinen, niitä yhdistävä kokemus, niin olisi kiva jos niistä tulisi kaveruksia :3]

[June]

// Kyllä se käy hyvin. (;

Diana puristi hampaisiinsa kettinkiä yhä enemmän ja enemmän. Ne lähestyivät tukkia, tiikeri rimpuili ja rimpuili. Eteensä ei nähnyt edelleenkään yhtä hyvin, kun vedessä olennaisenkin sameuden lisäksi hapenpuute sai aikaan silmien sumenemista. Pian kuitenkin narttu tunsi helpotuksen nähdessään tukin suoraan edessään, ja Wolken kanssa alkoikin kierittää ketjua tukkia ympäri. Kun ketju oli melkein kokonaan kieputettu, susi laittoi vielä kettingin pään läpi pienestä oksasta, joka oli tukissa. Se katsoi ylös tiikeriin joka rimpuili hurjasti. Nyt tuo vilkaisikin taas Wolkeen joka oli ilmeisesti valmis myös(?). Nyt vain pitäisi uida pinnalle, ja vähän äkkiä - ellei aikoisi kuolla tukehtumalla järvenpohjalle tiikerin kanssa.

[Fugou]

Kun kaksikko sai ketjun vihdoin ja viimein pyöritettyä tarpeaksi hyvin tukin ympärille, Wolke tunsi jo pienen helpotuksen häivähdyksen - pian se pääsisi takaisin turvalliselle maankamaralle. Rottweiler vilkaisi Dianaan, joka vielä varmuuden vuoksi laittoi ketjun pään oksan läpi, irrotti sitten hampaansa ketjusta ja alkoi uida raivokkaasti pintaa kohti, kiertäen tiikerin kuitenkin huolella - peto saisi yhä huidottua tassuillaan, eikä narttua juuri huvittanut saada enempää haavoja selässään ammottavien viiltojen lisäksi.

Ei kestänyt kovin kauaa, kun Wolke vihdoin rikkoi veden pinnan henkeään haukkoen. Se ei olisi kestänyt enää sekuntiakaan kauempaa tuolla märässä vankilassa, ja rantaan uidessaan se vannoi, ettei enää ikinä haluaisi kokea samanlaista - sen nuoruuden tapahtumat olivat jättäneet koiralle sen verran pahat traumat, joita tämä vedenalainen kokemus vahvisti entisestään. Narttu oli kuitenkin ylpeä siitä, miten hyvin oli saanut hermonsa loppujenlopuksi hallittua, sillä se jos mikä oli suoranainen ihme! Nyt Wolke polskutteli rantaan ja nousi vedestä maalle ravistelemaan turkkiaan, jääden sitten odottamaan Dianaa.

[June]

Dianan jalat alkoivat jäykistyä. Tuntui, että ne eivät enää liikkuisi ollenkaan - lihakset ja nivelet miltei lamaantuivat. Kaikin voimin susi puski ylöspäin, silmien katse sumeni entisestään, kuono jo melkein hipoi vedenpintaa - jos narttu saisi yhdenkin ponkauksen, se saisi happea, tämä tuska olisi ohi.. mutta tuo alkoi vajota. Vajosi syvyyksiin.
'Ei..!' narttu voihkaisi mielessään. Se pakotti lihaksiaan potkimaan ylöspäin, pakotti entistä enemmän päästen yhä ylemmäs. Kipu yltyi viilloissa kyljessä jotka tiikeri oli aiheuttanut - hapenpuutteessa, kaikessa. Mutta lujatahtoisuus saattoi sen pinnalle, kunnes narttu heitti kehonsa rannalle ja jäi makaamaan, terve kylki alaspäin niin että kolme kyljen viiltoa olivat ylöspäin. Susi hengitti raskaasti, mutta syvästi. Onneksi tuo oli saanut pidettyä suunsa visusti kiinni, joten vettä ei ollut päässyt keuhkoihin.
Tässä sitä oltiin. Tiikeri oli vedessä hukkumassa ja räpiköimässä, koiraeläimet olivat vihdoin onnistuneet, mutta se ei ollut ihan tuskatonta - selvittiin kuitenkin. Dianan kasvoille pääsi pieni hymy, mutta silti se tyytyi lepäämään kyljellään.


// Tämäpä oli harvinaisen sekava.. =3