Fire above, ice below.

[Fugou]

[June med Diana :3]

Kello lähenteli keskipäivää, ja ilma oli kaunis ja kirkas. Oli maaliskuu, ilmat lämpenivät päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta heijastuen kirkasvetiseen järveen, saaden järven pinnan kimaltelemaan lumoavasti. Ilmassa tuntui kevyt tuulahdus, joka viilensi mukavasti järven rannalle saapuvan, suurikokoisen rottweilernarttu Wolken kasvoja. Nartun lihaksikas keho oli väsynyt pitkän matkan jäljiltä, ja niinpä se oli päättänyt tulla järven tykö lepäämään ja kenties vilvoittelemaankin. Laumaton jolkotteli tyytyväisenä veden rajaan juomaan, ja suuntasi katseensa taivaalle.
'Onpas mukava ilma tänään', se tuumi ja katsahti ympärilleen. Paikalla ei ollut muita, mutta se ei narttua haitannut - se kyllä viihtyi itsekseenkin, vaikka tällä hetkellä se ei olisi seuraakaan pistänyt pahakseen. Hetken harkittuaan narttu asteli syvemmälle veteen niin, että oli vatsaansa myöten vedessä, ja nautti veden viileydestä.

[June]

// Täältä tullaan 8>

Diana
Pieni tuulahdus heilutteli yönmustaa turkkia. Se asteli tassullaan askeleen eteen ja nyt puun takaa paljastui syvänpunaiset silmät sekä koko hukka itsekin. Narttu oli juuri sekametsän rajamilla, järven lähettyvillä. Se tutkaili ympäristöä, jonka jälkeen nenään tunkeutui toisen koiran haju. Neiti hypähti ylös puun oksalle, ja ketterän kehonsa ansiosta se onnistui melkein leikiten. Pian tuo kulki oksaa eteenpäin, jonka jälkeen näki rottweilerin järvessä. Punaiset silmät kiiluivat kun narttu tutkaili lampea ja tuota toistakin.

[Fugou]

Wolke kahlaili jonkin aikaa ympäriinsä viileässä vedessä, varoen kuitenkin menemästä liian syvälle - narttu toisinaan jopa pelkäsi vettä, eikä sinne usein vapaaehtoisesti mennyt, mitä nyt joskus lämpimillä ilmoilla vilvoittelemaan, niin kuin nyt. Se ei kuitenkaan ikinä mennyt niin syvälle veteen, että sen tassut eivät olisi yltäneet pohjaan.
Äkkiä Wolke tunsi vieraan nartun tuoksun kirsussaan. Rottweiler valpastui hetkessä ja nousi vedestä, ja suuntasi katseensa sitten hajun suuntaan, ja pian sai kuin saikin vieraan koiraeläimen näkökenttäänsä. Narttu tutkaili tuota hetken aikaa mitäänsanomaton ilme kasvoillaan, mutta hetken kuluttua päätti tervehtiä.
"Terve", se sanoi neutraalilla äänensävyllä, jääden odottamaan mustaturkin vastausta.

[June]

Narttu hämmentyi hieman kuullessaan tervehdyksen rottweilerin suusta. Tuo huiskautti häntäänsä, ja nyt kuitenkin päästi pienen hymyn kasvoillensa. "Hei vaan", tuo sanoi pienesti ja katsoi toiseen narttuun.
Diana katsoi uusiksi punaisilla silmillään tuota toista. Hermostuneesti narttu nosti tassuaan nähdessään toisen kokonaisuudessaan, nyt tarkemmin kuin silloin vedessä. Keho oli suuri ja lihaksikaskin, sieltä täältä pilkisti arpia, mutta kasvot. Toisessa puolessa oli revitty kohta, johon oli jäänyt suuri arpi - toisen silmän paikalla oli vain musta kohta ja korvia hädin tuskin olikaan. Diana siitä huolimatta onnistuneesti sai itsensä näyttämään erittäin rauhalliselta ja tyyneltä.
'Kukahan hän on?'

[Fugou]

Wolke tarkkaili tuntematonta narttua kiinnostuneena ja heilautti hieman häntäänsä toisen tervehtiessä. Toisen keho oli rakenteeltaan melko pieni ja siro, täysi vastakohta Wolken massiiviselle keholle. Narttu arveli toisen olevan menralainen, mutta päätti silti suhtautua toiseen avoimin mielin - kunhan toinen ei alkaisi aukomaan päätään, niin kaikki olisi hyvin. Wolke kun oli elämänsä aikana päätynyt siihen lopputulokseen, että parasta oli kohdella muita niin kuin muut kohtelivat häntä - nartun mielestä oli täysin turhaa tuhlata ystävällisyyttään ylimielisiin kusipäihin, joten se kyllä antoi inhottaville tyypeille samalla mitalla takaisin. Huonoina päivinä tämä elämänohje ei kuitenkaan aina pitänyt paikkaansa, sillä silloin narttu saattoi olla melko piikikäs tapaus muille, ihan ilman syytäkin.
"Ajattelitko jäädä sinne puuhun vai mitä?", rottweiler huikkasi toiselle antaen pienen virneen olla hetken aikaa kasvoillaan.
"Voit kyllä tulla tännekin, en minä pure", se tokaisi naurahtaen.

[June]

Diana päästi jonkun hymyntapaisen kasvoillensa ja hypähti ketterästi alas. Tuo katseli hieman ympärillensä, voisiko tämä olla vaikka jokin ansa. Narttu kulki hieman eteenpäin ja sitten suuntasi katseen Wolkeen.
"Kuka olet?" Tuo päästi suustaan kysymyksen; "Siis jos saan kysyä", Diana lisäsi pikaisesti perään. Hän ei ollenkaan erottanut toisessa hajua, oliko hän Menrasta vai Kidosta, joten päätteli tuon olevan laumaton.

// Lyhyt 8<

[Fugou]

[Ei haittaa yhtään n__n]

Wolke seurasi katseellaan, kuinka toinen hypähti puun oksalta alas ketterästi ja kevyesti, mikä varmasti onnistuikin noin solakalla ruumiinrakenteella kuin leikiten. Se itse ei ollut kovin ketterä tapaus suuren koonsa vuoksi, mutta raakaa lihasvoimaa sillä kyllä riitti. Nopeus ja notkeus sen sijaan eivät olleet nartun valttikortteja, mutta ihan hyvin se oli ilman niitä tähän asti pärjännyt.
Toisen kysymys tai pikemminkin sen esilletuonti oli rottweilerin mielestä hieman töykeähkö, hyviin tapoihin kun yleensä kuului se, että ensin esittäydyttiin itse ja vasta sitten kysyttiin toisen nimeä. Narttu ei kuitenkaan antanut asian häiritä, vaan ohitti sen muitta mutkitta.
"Olen Wolke", tämä esittäytyi, "mutta voit sanoa myös Woliksi. Kukas itse olet?"
Narttu kohotti kysyessään hieman kulmiaan, ei niiinkään negatiivisten tunteiden ilmaisemiseksi, vaan silkasta uteliaisuudesta.

[June]

Mustaturkki katsahti tuohon. "Minä olen Diana, tai Diena, kuinka vaan", tuo hymähti puhuessaan.
Siitä huolimatta tätä hieman aluksi vielä epäilytti toinen. Sen ystävällisyys muistutti epäilemättömästi kidolaista, mutta mitään varmuutta tällä nartulla ei voinut olla. Kehtaisiko sitten kysyä, että onko hän Kidosta, tai sitten vain olla hiljaa. Toisinaan, eihän kidolaisesta olisi haittaa, etenkään kun toinen oli niin ystävällisen oloinen, joten Diana päätti parhaaksi pitää suunsa kiinni.
Nartun vasen korva käännähti äkkinäisesti sivuun, kun hän kuuli hyvin epäselvää, mutta kovaa ääntä.
'Mikä tuo oli?' se murahti mielessään ja nyt pääkin kääntyi samaan suuntaan. Diana oli erottavinaan sivustalla jotakin. Ehkä jokin toinen eläin, tai kuka tietää?

[Fugou]

Rottweiler katsoi toista ja nyökkäsi toiselle tämän esittäytyessä. Toinen vaikutti vielä hieman varautuneelta, mutta se ei ollut mitenkään uutta Wolkelle - se oli kyllä jo tottunut siihen, että useimmat otukset pysyttelivät varautuneina sen seurassa, suurimmaksi osaksi Wolken karun ulkonäön takia. Aikoinaan asia oli häirinnyt narttua, mutta enää se ei jaksanut murehtia asiasta mitenkään - eihän se hänen ongelma ollut.
"Hauska tavata", narttu totesi ja päätti sitten istahtaa. Nartun katse kävi tasaisin väliajoin Dianassa sen koettaessa miettiä sopivaa puheenaihetta.
Juuri kun Wolke oli avaamassa suutaan puhuakseen, se havahtui äkilliseen ääneen jostain lähistöltä. Salamannopeasti Wolke nousi seisomaan, kääntyen äänen suuntaan. Mitäköhän tuolla oikein oli?
"Mitä helvettiä tuolla on", se murahti.

[June]

Narttu asteli varautuneesti ääntä kohti, ehkä vain puolitoista metriä. Se vilkaisi tuosta Wolkeen, joka oli taempana. "Kuulostaa joltakin eläimeltä", tuo sanoi ja sitten käänsi päänsä valmiiksi eteen. Metsän rajalla puiden asutus oli harvaa, mutta se tiheni yllättävän nopeasti syvemmälle katsottaessa. Puiden lomissa liikkui epäilemättä jotakin. Pian näkökenttään astui jokin harvinaisen pienikokoinen mutta vihainen kissaeläin. Diana päästi murahduksen suustaan ja näytti hampaitaan tuolle toiselle pelottomana, mikä tämän jälkeen asteli näitä kahta sutta päin sähisten: nartun katse liikkui sen oranssihtavalla turkilla, jota peitti iso määrä mustia raitoja. Eläin oli tiikeri.
Diana tiesi, ettei yksin selviäisi tuollaiselle eläimelle; mutta tuo ei kertakaikkiaan voinut näyttää pelkoaan, tai ehkä se oli niin ylpeä ettei voinut pelätä tuota. Olihan tiikeri paljon voimakkaampi, kuin näinkin pienikokoinen susi. Wolke oli eri asia, sillä näillä yhdessä voisi ehkä olla jotakin mahdollisuuksia tuota vastaan - mutta sitten suden silmiin osui veritahrat suun ja rinnan ympärillä. Se ääni, joka silloin kuului, oli ilmeisesti tullut jostakin saaliseläimestä, mutta kissaeläin ei saanut syötyä sitä loppuun vaan ottikin nämä kaksi tähtäimiinsä. Diana päästi tuolle eläimelle uuden murahduksen, piti niskakarvat pörhössä, lihakset jännittyneinä: korvat miltei luimistuivat, mutta ei siksi että tuo alistuisi, vaan lähinnä murisemisen takia.

// ja anteeksi jos nyt joissain kohdissa puhun Wolkesta sutena, siis tarkoitan tietysti koiraa. : >