Fly with me [Fujj 8D]

[Tika]

Syreniä huoletti, mutta kyllähän toinen nyt kuitenkin näkyi psytyvän jotenkin etenemään. Eli matkaan siis vain, sopi vain toivoa, että pimeä ei ehtisi tulla ennen kuin nämä pääsisivät pois vuorilta... Jospa siinä ei niin kauan menisi.
"Mennään siis", totesi tämä, ja odotti että toinen menisi edeltä seuratakseen tuota, ettei vain vahingossa tulisi mentyä liian kovaa.
"No Dien, kerro jotain itsestäsi. Eikai sitä jaksa pitkää matkaa hiljaakaan kulkea?" sanoi susikoira ja virnisti toiselle.

[Hiswa]

Dien yritti pitää vauhtia yllä, mutta loppujen lopuksi joutui tyytymään melko hitaaseen vauhtiin jalkansa takia. Tuon korvat olivat lievästi luimussa, selvästi kivun takia, mutta tuo hymyili Syrenille niin hyväntuulisesti kuin vain kykeni. Tuo mietti hetken toisen toteamusta katsellen mietteissään maisemia. Vaikka aamu olikin saanut käännöksen hieman traagisempaan suuntaan, oli ohut lumipeite silti kaunis ja miellyttävä silmälle.
Dien patisti itseään palaamaan takaisin olennaiseen. Mutta mitä hän oikein voisi kertoa itsestään? Ja kaikista tärkeintä, mitä toinen halusi tietää? Ehkä hänen tulisi kysyä, susikoira päätti ja käänsi katseensa takaisin Syreniin.
"No, mitä haluaisit tietää--", tuo sanoi ja virnisti sitten Syrenille silmät välkkyen muistaessaan erään erittäin tärkeän tiedonpalasen, "-- neiti alfa?"

[Tika]

Syren kulki hieman huolissaan toisen perässä, ja siirtyi sitten hieman tuon sivulle, jotta keskustelu olisi helpompaa. Samalla neito kuitenkin piti huolen siitä, että ei mennyt liian nopeasti, eihän toinen nyt kovaa vauhtia päässyt tuolla jalalla. Neito antoi toisen rauhassa miettiä vastausta kysymykseen, ja tarkkaili samalla ympäristöään. Hento lumipeite oli yhä kaunis ja kimalteli valossa. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuollaiset tapahtumat taisivat kuulua melko tavalliseen elämään täällä vuorilla.
Tyttö tuhahti hieman toisen puheilel ja virnisti sitten.
"No kerro nyt vaikka, että oletko kotoisin tältä saarelta vai jostain muualta?" kysyi neito ohittaen sulavasti koko alfapuheet.

[Hiswa]

// FAIIIIL! Unohdin täysin tässä jossain välissä, että Dien ei itse asunut koskaan Saksassa (ks. mun eka viesti), vaan tuon isovanhemmat asuivat ja sitten karkasivat. >D //

Dien tallusteli hiljalleen eteenpäin miettien vastausta toisen kysymykseen. Tosiaan, hänhän oli aina asunut saarella vaikka se ei aina ihan siltä tuntunutkaan. Hänen vanhempansa olivat syntyneet saaren ulkopuolella, ja kertoivat usein tarinoita ihmisistä ja heidän kotimaastaan Saksasta. Välillä Dien eli itsekin näiden kertomuksien maailmassa, vaikke vieläkään oikein ymmärtänyt millaisia otuksia nämä ihmiset oikein olivat.
"No, olen kotoisin täältä mut juuret mulla on saaren ulkopuolella", Dien sanoi hieman hämärästi. Hieman virnistäen omalle epämääräisyydelleen, tuo tarkensi; "Oon siis syntynyt täällä, mut mun vanhemmat ja muut sukulaiset asui saaren ulkopuolella. Ne asui paikassa nimeltä Deutschland, mutta myöhemmin karkas ja muuttivat tänne. Sen paikan kielellä mäkin oon saanu nimeni, niin kuin meidän suvussa on ollut tapana", Dien sanoi ja pöyhisti hieman rintaansa, ylpeänä saaren ulkopuolisista juuristaan.
"Enhän mä tietty ite osaa sitä kieltä yhtään", uros naurahti vilkaisten Syreniin. "Ei mun vanhemmatkaan sitä enää osaa, kun ne oli niin pieniä tullessaan tänne."

[Tika]

//Nooo, pikkuvikoja XD//

Syren kuunteli innokkaasti toisen selitystä alkuperästään. Nuorta meinasi tosin hieman naurattaa toisen ilmiselvä esittäminen, mutta tarina oli kuitenkin mielenkiitoinen. Syren virnisti iloisesti.
"Vau, kuulostaa hienolta! Minä olen asunut aina täällä, ja äitinikin on, ja kai muukin sukuni. Ei ainakaan kukaan ole kertonut olevansa muualtakaan", selitti neito ja kallisti hieman päätään mietteliäästi. Olisi joskus ihan mukava nähdä ulkopuolista maailmaa. Mutta neito tiesi, että se ei tulisi tapahtumaan, koska tällähän oli vastuunsa saarella, eikä sitä voisi noin vain hylätä. Parempi vain lopettaa unelmointi ja pysyä tosielämässä ja sen mahdollisuuksissa.

[Hiswa]

Dien hymyili leveästi toiselle, mutta sitten kuitenkin joutui katsomaan tassuihinsa ettei kaatuisi kun äkillinen kivenjärkäle sattui tuon tielle. Harmaaturkkinen hymähti pienesti jalkavammalleen, sillä siihen ei onneksi enää särkenyt niin paljon kuin alussa. Painoa sille ei kuitenkaan vielä täysin voinut laittaa. Se ei toivottavasti ollut murtunut.
Kääntäen katseensa takaisin nuorenpaan seuralaiseensa, uros sai äkkiä ajatuksen. "Hei, ootsä ikinä halunnut lähteä pois tältä saarelta?", tuo kysyi uteliaana, kuitenkin salaten kysymyksensä tarkotuksen. "Mä oon ite miettiny sitä usein, mutten koskaan ees harkinnu ite lähtemistä."

[Tika]

Syren katsahti toista yllättyneenä. Kylläpä sattui juuri siitä asiasta kysymään, jota neito itsekin mietti parhaillaan. Neito hymyili alistuvasti.
"No, olenhan minä joskus sellaisesta haaveillut. Mutta enhän minä tietenkään voisi lähteä, minulla on vastuuni ja tulevaisuuteni tällä saarella, enkä voi niitä välttää", totesi kido ja hymyili hieman. Se ei halunnut myöntää toiselle, että neito halusi aika kovastikin joskus pois täältä. Sellaiset toiveet olivat toki turhia ja itseähän ne vain häiritsivät ja vaivasivat. Oli tyhmää kuvitella sellaisia tai elätellä turhia toiveita. Niinpä niin.

[Hiswa]

Dien vilkaisi nuorempaan kumppaniinsa. Toinen vaikutti todellakin halukkaalta lähteä saarelta. Mutta niin hauskalta kuin se tosiaankin kuulosti, tiesi myös nuori uros itsekin että se tuskin olisi koskaan mahdollista nuorelle neidolle. Dien hymyili surullisesti toiselle.
Sitten tuo kuitenkin virnisti pienesti. "Mä aion kuitenkin joskus lähtee täältä saarelta", tuo sanoi, katsoen haaveillen korkealle taivaalle. "Mä haluan käydä Saksassa, ja tavata niitä ihmisiä mistä mun vanhemmat kertoi tarinoita", tuo sanoi innoissaan. Sitten tuo kuitenkin katsoi taas maankamaralle ja käänsi katseensa Syreniin.
"Ja sit kun mä oon nähny ne, niin mä lupaan tulla takas ja kertoo sulle niistä kaiken."