Fly with me [Fujj 8D]

[Tika]

[No joku vyöry XD Tai muu juttu. Laita sää aktioni käyntiin, ku mää en jaksa :'P]

Koirasusi kallisti päätään, kuin miettien asiaa.
"No mikäpäs siinä", sanoi sitten ja seurasi toisen askeleita. Ainahan se oli mukava käveleskellä. Kunhan vain katsoisi eteensä, täällä kun tuppasi olemaan paljon irtonaisia kiviä ja muutenkin hiukan vaarallista. Neito asteli kuitenkin varmasti eteenpäin, se oli elänyt ikänsä saarella, ja tullut tutuksi myös vuoriston petollisen kivikon kanssa. Neito kun vietti täällä usein aikaansa, muistellen perhettään. Se oli tämän tapa käsitellä surua. Eihän tuleva alfa kuitenkaan voinut esiintyä heikkona (eli surullisena) alaistensa ja varsinkaan menrojen edessä, joten sen oli oltava vahva ja pärjättävä yksin. Melkoinen vastuu nuorukaiselle.

[Hiswa]

Dien hymyili toisen vastaukselle ja alkoi liikkua vuorenrinnettä ylöspäin. Tuo piti katseensa maassa, yrittäen estää jalkaansa lipsumasta tai lyömästä sitä johonkin irtonaiseen kivenmurikkaan. Näkymät täällä ylhäällä vain paranivat, uros mietti ja hengitti syvään samalla kun nosti katseensa ja katsoi horisonttiin.
Susikoiran ajatukset karkasivat kuitenkin pian tuon vieressä astelevaan pentuun. Oliko toinen Kidosta? Ja miksi ihmeessä nimi Syren kuulosti niin tutulta?
Uros pysähtyi hetkeksi. "Oletko siis Kidolainen?", Dien kysyi niin kohteliaasti kuin tuollaisen kysymyksen oikein voi yht'äkkiä esittää.

[Tika]

Susikoira asteli vaiteliaasti toisen vierellä, ja nautti hiukan ohuemmasta vuoristo ilmasta. Jotenkin vuorilla ilma tuntui paljon raikkaammalta ja virkistävämmältä. Hassua. Kun toinen pysähtyi, seisahtyi kidokin varmajalkaisesti kivikkoon ja katsoi toiseen uteliaasti.
"No olenhan minä", sanoi neito ja harkitsi hetken. Pitäisikö sen jatkaa, ja kertoa olevansa alfa, vai pitäisikö vain antaa asian olla ja kertoa sitten jos toinen saisi päähänsä kysyä? No jaa, voisihan sitä jo kertoakin.
"Olen itseasiassa tuleva alfa", sanoi pentu siis rennosti, ei mitenkään "haha-olen-parempi-kuin-sinä"-äänensävyllä, vaan ihan normaalisti. Ei tämä halunnut nostaa itseään toisen yläpuolelle millään tavalla.

[Hiswa]

Dienin silmät suurentuivat huomattavasti yllätyksestä. "Alfa?!", tuo huudahti täysin ymmällään ja hypähti säikähtäen hieman oman äänensä volyymia. Uros hymyili nolostuneena toiselle, kunnes maa kumppanusten tassujen alla alkoi tärähdellä. Uroksen silmät laajenivat entisestään, ja tuo käänsi hitaasti katseensa vuoriston huipulle päin. Pienemmät kivet vierivät kohti parivaljakkoa, mutta niiden takana oli huomattavasti suurempai kiviä. Hups, uros sanoi mielessään tajutessaan tehneensä juuri melko suuren virheen...

[Tika]

Neito irvisti hiukan toisen reaktiolle, mutta muutti kuitenkin ilmeensä pian hymyksi. Syren oli juuri aikeissa sanoa jotain vastaukseksi, kun maa tärähteli yllättäen. Koirasuden silmät laajenivat vähän, ja tämäkin käänsi katseensa huippua kohden.
"JUOKSE!" karjahti pentu luontaisella alfaäänellä, mitä se ei tiennyt omistavansakaan ennen tätä hetkeä. Sen tavoite oli lähinnä saada toinen liikkeellee, ettei tuo vain jäisi jähmettyneenä katselemaan vyöryä. Neito loikkasi itse vauhdilla eteenpäin, kulkien alaspäin melko nopeasti, mutta hitaammin kuin oikeastaan olisi kannattanut. Tämä kun halusi vahtia, että toinen nyt varmasti tuli myös. Se ei oikeastaan osannut ajatella vaaraa, mihin antautui ajatellessaan toista, neito oli nimittäin niin keskittynyt toiseen.

//Jee //

[Hiswa]

Hetken, joka tuntui aivan ikuisuudelta, Dien oli jähmettynyt kuin kiveksi paikalleen ja tuijotti silmät suurina kohti vyöryviä, vielä melkoisen pieniä kiviä. 'Hitto', oli ainoa ajatus tuon mielessä. Tuntui kuin uroksen aivot olisivat olleet kohmeessa.
Syrenin ääni kuitenkin ravisteli uroksen lyhyestä horroksesta ja tuo kauhistui tajutessaan että oli melkein jäänyt seisoskelemaan kivivyöryn alle. Dien hypähti ja juoksi heti toisen perään ja pian saavuttikin toisen pitempien jalkojensa ansiosta.
"Katso eteesi ja älä hidastele!", tuo huusi saapuessaan toisen rinnalle mutta vilkaisi samalla itse taaksepäin. Siinä samassa uros löi jalkansa suurehkoon kiveen ja lensi useamman metrin eteenpäin ja kaatui maahan. "Argh!", tuo huudahti, mutta kompuroi nopeasti ylös ja jatkoi liikkumista. Vasempaan etujalkaan sattui aika samperisti.

// Mä oon evil, kun nyt silläkin on vasen 'käsi' kärsivänä. >D Ai mun käsiiiihh. //

[Tika]

Syren helpottui hiukan kun toinenkin lähti liikkeelle. Mutta vaara ei toki ollut ohi. Kun toinen oli tämän rinnalla, ja kehotti nopeuttamaan vauhtia, tämä tekikin niin. Neidolla oli oikeastaan aikamoinen homma pysyä toisen pidempien jalkojen vauhdissa. Susikoira luimisti korviaan, ja vastusti halua katsoa taakseen, koska tiesi varsin hyvin, että saattaisi lentää silloin nurin.
Harmi vain toinen ei tajunnut tehdä samoin, vaan käänsi katseensa vyöryyn. Syren näki kaiken kuin hidastettuna, kun toinen kompastui kiveen ja lensi turvalleen. Susikoira pysähtyi vauhdilla ja oli aikeissa auttaa, kun toinen jo olikin ylhäällä. Pentu hämmentyi hieman, ja jäi siksi usean metrin toisen jälkeen, ennenkuin tajusi taas loikata vauhtiin. Se pystyi kuulemaan ja myös tuntemaan maan värähtelystä, että kivivyöry oli lähempänä, ja pieni pakokauhu alkoi orastaa kidon sisällä.

[Hiswa]

Hitto, hitto, hitto, Dien mutisi päässään linkatessaan eteenpäin kivivyöryn alta. Muutaman kerran tuo joutui hyppäämään ja väistämään pienempiä kiviä, jotka jo saavuttivat kaksikkoa. Joka kerralla kun tuon jalka osui maahan, kohdistui sietämätöntä kipua uroksen vasempaan etujalkaan. Ei hyvä, ei hyvä, uros tajusi.
"Samperi", tuo mutisi huomatessaan mikä heillä oli edessäpäin. Ainakin kaksi metriä leveä rotko jonka pohjalla odotti kivinen kuolema, mutta toiselle puolella turva kivivyöryltä. He voisivat kyllä kiertää ja etsiä toisen reitin, mutta aikaa ei ollut eikä Dien uskonut pystyvänsä juoksemaan enää kauempaa. Susikoira katsoi Syreniin.

[Tika]

Syren pysähtyi raskaasti huohottaen ja hieman liukuen rotkon reunalle, ja katsoi alas silmät suurina. Pikaisen arvion mukaan tuonne ei auttaisi pudota, ellei halunnut kuolla. Toinen pikainen arvio kertoi, että Syren saattaisi hyvinkin päästä loikkaamaan tuosta yli. Mutta entä toinen kipeän tassunsa kanssa? Susikoira käänsi katseensa toiseen huolestuneena. Pikkukivet jo tulivat päälle, ja Syren väsiteli niitä hieman saaden kuitenkin muutamia mustelmia.
"Pystytkö hyppäämään?" kysyi narttu huolissaan, mutta ei tässä kyllä ollut muutakaan vaihtoehtoa, toisen oli pakko hypätä.
"Fly with me", sanoi neito vakavasti ja tuijotti toista silmiin.

//Lol en voinut vastustaa Eihän sitä varmaan kovin suositeltavaa ole laittaa enkunkielistä tekstiä rooliin, MUTTAKUN se sopi tuohon niin hyvin xD//

[Hiswa]

"Enköhän minä", Dien huokaisi kulmiaan kurtistaen. Se oli menoa nyt, uros ajatteli jäykistäessään jalkalihaksiaan ja kyyristyessään hyppyasentoon. Tuo vilkaisi narttuun vierellään ja hymyili hymyä joka ei oikein ulottunut uroksen silmiin.
"So long and thanks for all the fish", tuo mutisi epämääräisesti, virnisti ja hyppäsi.

// MÄKIN... OTL //