|
|
Post by Tika on Jan 9, 2011 18:28:16 GMT 2
//*Repeilee vakavasti* XDD//
Syren yritti virnistää, vaikka se näyttikin enemmän irvistykseltä, ja loikkasi sitten mahdollisimman voimakkaan hypyn. Hetken ajan tuuli tuiversi tuon turkkia ja puhalsi kaikki ajatukset neitosen mielestä. Koirasusi nauroi raikuvasti. Sitten tuo kiinnitti silmänsä kuilun vastareunaan, ja huomasi, että hyppy ei ollut mitenkään hirveän pitkä. Hätä täytti hetkessä taas neidon mielen, ja tuo kohdisti kaikki ajatuksensa perille selviämiseen. Pian tuon etutassut koskettivat maata kuilun toisella puolella, ja pentu paiskautui maahan. Susikoira makasi hetken pökerryksissään, ennenkuin nosti päätään ja etsi turkooseilla silmillään toista.
Koko hyppy, joka neitosen mielestä tuntui monelta minuutilta, kesti oikeasti vain muutaman sekunnin.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Jan 9, 2011 19:02:39 GMT 2
Tuuli viilsi harmaan susikoiran turkkia tuon liitäessä kuilun ylitse. Uroksen silmät olivat viirussa, ja tuuli sai ne vuotamaan vettä. Hyppy tuntui tuskastuttavan pitkältä, mutta uros ei suostunut edes vilkaisemaan alas, sillä hän pelkästi menettävänsä korkeutta heti alas katsoessaan.
Muutaman sekunnin päästä kallio oli jo lähellä, ja uros lätsähti sopivan etäisyyden päähän kuilun reunasta. Tuon kipeä jalka jäi uroksen mahan alle tuskallisesti, ja Dien päästikin siihen sopivan "UMPH!", äännähdyksen laskeutuessaan.
|
|
|
|
Post by Tika on Jan 9, 2011 19:59:30 GMT 2
Syren huokaisi helpotuksesta nähdessään toisenkin päässeen kuilun yli. Samassa kivivyöry saavuttikin jo kuilun, ja mahtavan kuminan saattamana melkein kaikki kivet putosivat kuiluun. Meteli oli korvia huumaava, ja neito luimisteli korviaan ja siristeli silmiään. Ruskea hiekkapilvi seurasi vyöryä, ja leijaili myös toiselle puolella ja tunkeutui silmiin ja suuhun ja kaikkialle. Syren yskähteli hieman ja käänsi päänsä poispäin kuilusta, toivoen että pöly pysyisi kauempana.
Pian kumina hiljeni, ja hiljaisuus laskeutui rinteeseen. Narttu avasi silmänsä ja käänsi katseensa taas eteensä. Kuilu ammotti viattoman näköisesti siinä. Susikoira huokaisi helpotuksesta. Sitten Syren käänsi taas huomionsa Dieniin.
"Miten kävi?" kysyi neito varovasti ja tutkaili toista huolestuneesti.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Jan 9, 2011 20:11:51 GMT 2
Silmiä kirvelevä pölypilvi sai Dienin sulkemaan silmänsä ärsytyksestä. Hän oli puolirampa, ja sen lisäksi ei edes nähnyt mitään. Tästä kaikesta puuttui enää vain psykopaatti karhu, - tai vielä parempaa, tiikeri, joka söisi heidät kummatkin suihinsa.
Ravistellen kummat kuolemalta leiskahtavat mielikuvat päästään Dien raotti hieman silmiään ja vetäisi henkeä. Vasta silloin uros tajusi ettei ollut hengittänyt melkein minuuttiin. Henkeään haukkoen tuo siristeli silmiään ja alkoi sitten yskimään kun vielä pölyä sisältävää ilmaa joutui tuon henkitorveen.
Irvistäen Dien vilkaisi Syreniin päin kuullessaan tuon kysymyksen. "Elossa, ainakin toistaiseksi", tuo marisi ja yritti nousta seisomaan, vain kaatuakseen takaisin maahan. Samperin jalka.
|
|
|
|
Post by Tika on Jan 9, 2011 20:42:52 GMT 2
Syren helpottui jos siitä, että toinen pystyi puhumaan ja jopa jaksoi yrittää nousta seisomaan. Tuon jalka taisi kuitenkin olla aika huonona, kun ei pystyssä pysynyt. Syren nousi seisomaan ja puisteli hiekkaa turkistaan. Sitten neito tassutteli toisen luokse.
"Hmm, mitä luulet, onkohan se venähtänyt vai kokonaan poikki", pohti neito huolestuneesti ääneen, ja vilkaisi toisen naamaa.
//Prkl lyhyt.//
|
|
|
|
Post by Hiswa on Jan 10, 2011 11:13:15 GMT 2
Dien huokaisi ja yritti laimentaa ärsytystään ajattelemalla kukkasia ja perhosia ja pieniä lintuja jotka sirpittävät keväisin... Ja alkavat särkemään päätä, tuo lisäsi mielessään ja uroksen suupielet kaartuivat sarkastiseen hymyyn, joka kyllä taisi vaikuttaa enemmänkin irvistykseltä.
"En usko usko että se on poikki", tuo sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Tai, ainakaan äsken se ei vielä ollut poikki, kun pystyin vielä kävelemään. Mutta nyt tarvitsen hetken lepoa jotta voin kerätä tarpeeksi energiaa yrittääkseni kohta uudelleen kävelyä", uros lisäsi.
// Eipä mitenkään erityisen lyhyt. x) //
|
|
|
|
Post by Tika on Jan 10, 2011 20:09:59 GMT 2
Syren heilautteli korviaan levottomasti ja vaihtoi painoaan puolelta toiselle.
"No okei, odotellaan sitten", vastasi pentu toisen kommenttiin, ja mätkähti istumaan maahan, yhä kuitenkin tarkkaillen toista ja tuon ilmeitä, mahdollisten kipujen varalta. Vaikka voisihan sitä suoraankin kysyä kyllä.
"Sattuuko kovasti?" kysyi narttu hiljaa ja silmäili toista uteliaasti. Tuota itseään ei ollut oikeastaan koskaan pahasti sattunut, ja oli aika hurjaa nähdä toinen loukkaantuneena.
//No on nää kyllä aika superlyhyitä XD//
|
|
|
|
Post by Hiswa on Jan 12, 2011 9:45:05 GMT 2
Eipäs. >D
----------------------------------------------
Uros heilutteli häntäänsä levottomasti puolelta toiselle. Murtunut jalka ei olisi todellakaan hyvä uutinen, tuo mietti. Siitä olisi kamalasti vaivaa monen kuukauden ajan, ja metsästäsestä tulisi miltein mahdotonta. Toki hän voisi ehkä saada kohtalaisen helposti kaloja, mutta mieluiten hän ei ottaisi nälkäkuoleman riskiä lainkaan.
Dien nosti hieman loukkaantunutta jalkaansa kuin tunnustellen sitä. Siihen särki, mutta se ei ollut poikki. Uros nousi istumaan jalka korkealla ja vilkaisi Syreniin. "Eiköhän tämä tästä."
|
|
|
|
Post by Tika on Jan 12, 2011 11:08:29 GMT 2
//No on XD//
Syren ei oikein tyytynyt toisen vastaukseen, mutta ei tuota varmaan kannattaisi ahdistellakaan turhan vuoksi.
"Hmm, pystytkö yhtään kävelemään?" kysyi neito.
"Täällä ei nimittäin ehkä ole mitenkään turvallista viipyä turhan kauaa", jatkoi susikoira vielä hieman huolestuneesti. Vuoristo oli salakavala paikka, ja siellä liikkui paljonkin muitakin eläimiä kuin susia ja koiria. Vaarallisempiakin eläimiä saattoi olla. Ja yöt olivat kovin kylmiä näillä korkeuksilla. Parempi olisi siis vain selvitä pois täältä, jos toinen pystyi kävelemään.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Jan 12, 2011 20:49:06 GMT 2
Dien tunnusteli maata kipeällä tassullaan, ja vilkaisi Syreniin. "No, voimmehan me aina yrittää", tuo sanoi ja yritti hymyillä, vaikka tuon hymy muistuttikin enemmän irvistystä kuin hymyä. Uros nousi hitaasti ylös ja laittoi hieman painoa vasemmalle jalalleen. Sitä arasti, mutta siihen pystyi joten kuten tukeutumaan. Dien otti muutaman askeleen kokeiluksi, ja katsahti Syreniin virnistäen, "Kyllä tämä onnistuu, jos vain jaksat hidasta vauhtiani."
|
|
