|
|
Post by minna on May 30, 2009 18:08:22 GMT 2
Yasuki
Uros makasi vaan maassa, ja vähän kärsi saamansa haavasta. Karhu suuttui taas, kun Sucika hyökkäsi tämän kimppuun. Karhu otti omat kynnet esille, ja on valmiina hyökkämää uudestaan. Keltainen koira nuosi ylös, vaikka hän haavoittunut pahasti.
''En luovuta ikinä, vaikka olisin kuinka pahasti haavoittunu!'' Tämä huusi, ja hyökkää taas suuren karhun kimppuun. Karhu kääntyi, ja keltainan uros puraisi petoa uudestaan kuonosta. Karhu raapaisi urosta samaan kylkeen, ja tämä lensi sitten puuhun pahki.
''Voi Räkä!'' Yasuki ajatteli, ja menetti sen jälkeen oman tajunsa. Suuri karhu karjui vihaisesti, ja astelee Yasukia lähemmäs, kun tämä on nyt tajunton.
|
|
|
|
Post by moonlight on May 31, 2009 8:35:37 GMT 2
//Et kai pahastu kun Sucika vei Yasukin turvaan kauemmaksi eli siirsin hahmoasi?//
Sucika
"Hei sinä!" huusi Sucika, joka pursusi vihaa karhua kohtaan. karhu kuuli huudon ja alkoi kävellä Sucikaa kohti.
"Täytyy keksiä jotakin ja nopeasti! Puut... Voin käyttää puita apuna!" ajatteli Sucika mielessään, kun karhu vain lähestyi. Karhu oli juuri iskemässä kynnet Sucikaan, kun huomasi koiran kadonneen. Sucika ponnahteli puun kylestä toiseen karhun yläpuolella. Sitten hän alkoi syöksyä alaspäin.
"Hän yritti tarttua karhun kuonoon, mutta kun piti liian pitkään kiinni karhu löi. Siis sen pitää olla lähinnä puraisu." sanoi Sucika itselleen ääneen. Hän tarttui karhua kuonosta ja karhu raivostui, mutta sucika päästi irti. Hän laskeutui maahan ja ponnahti kohti karhun rintaa. Karhu ei ollut iso joten, kun Sucika osui vauhdilla karhun rintaan tassut edellä se melkein kaatui. Laskeuduttuaan maahan se otti Yasukin selkäänsä ja siirti sitä vähän syrjemmälle. Karhu ei heitä nyt nähnyt ja jatkoi syömistä.
|
|
|
|
Post by minna on Jun 5, 2009 12:33:14 GMT 2
//Ei sae haittaa, että siirsit hahmoni.  // Yasuki Uros oli vähän ihmeissään, kun hänen ystävä taisteli hyvin karhua vastaan. '' Tuo oli kyllä... Uskomatonta.'' Koira ajatteli mielessään, kun Sucika taisteli hyvin karhua vastaan. Hän oli ehkä pysytynyt samaan, mutta oli loukkaantunut pahasti, joten ei voinnut sitten mitään. ''Kuule. Kiitos, kun pelastit minut.'' Keltainen sekarotuinen sanoi sitten, ja hymyili lempeästi. Yasuki sitten toivoi, että hänkin voisi jonain päivänä taistella suurta karhua vastaan, ja olisi myös hyvä taistelia kuin Sucika. |
|
|
|
Post by moonlight on Jun 6, 2009 12:32:06 GMT 2
Sucika
"Ole hyvä, en voinut vain katsella, kun sinä hyökkäsit karhun kimppuun haavoistasi huolimatta." sanoi Sucika lempeästi ja käänsi kaseen Yasukista karhuun, joka kuulosteli nyt ympäristöään hyvin tarkkaan ennen kun jatkoi taas syömistään.
"Tuo huomaa meidät kyllä kohta. Emme voi jäädä tähän." ajatteli Sucika hädissään mielessään, kun ajatteli Yasukin pahalta näyttävää haavaa. Hän käänsi päänsä taas kohti Yasukia ja sanoi,
"Emme voi jäädä tähän. Karhu huomaa meidät ennen pitkään ja sitten olemme pulassa." Hän huokaisi syvään ja sanoi sitten,
" Minä pystyn kyllä tämän haavan kanssa kävelemään, mutta pystytkö sinä miten hyvin?"
Hän vilkaisi taas karhua, joka ei ollut vielä heitä huomannut, mutta ei siihen kauaa menisi, kun se haistaisi heidät. Sitten hän käänsi päänsä taas kohti Yasukia.
|
|
|
|
Post by minna on Jun 6, 2009 17:30:16 GMT 2
Yasuki
Uros yritti nousta ylös, mutta ei pystynyt knu haava on niin kipeä.
''Anteeksi, mutta en pysyty kunnolla liikkumaan, kun haavaan sattuu niin kamalasti.'' Koira sanoi, ja meni vähän surulliseksi, kun ei tiedä mitä voisi nyt tehdä. Karhu söi omaa lihansa hetken, kunnes hän haistoi jotain. Paikalle ilmestyi toinen karhu, ja karhut alkoivat taistella toisiaan vastaan yhdestä lihasta tai revileistään.
'' Huh.. Luulin, että se haistoi meidän, mutta paikalle tulikin toinen karhu. Me palastuimme.'' Sekarotuinen ajatteli meilessään, ja huokaili helpotuksesta.
''Meillä taisi nyt käydä hyvä tuuri.'' Yasuki sanoi, ja kääntyi katsomaan Sucika.
|
|
|
|
Post by moonlight on Jun 7, 2009 9:50:34 GMT 2
Sucika
"Joo, niin taisi. Luulin jo itsekkin että se haistoi meidät, mutta ei onneksi." sanoi Sucika toiselle ja istahti alas. Istuminen teki kipeää ja siksi hänen oli pakko käydä makuulle.
"Nyt sitä ei voi tehdä mitään. Hän ei voi kävellä, joten pitäisikö minun saalistaa ruokaa. Ehkä en ole ihan varma, mutta tuo haava ei kyllä parane ihan kohta." ajatteli Sucika mielessään. Haava teki yhä kipeää, mutta vähemmän kuin istualtaan. Kipu oli tullut jälkeenpäin koska, jos kipu olisi ollut taistelussa karhua vastaan samaa aikaan niin hän ei olisi voinut tehdä sitä mitä teki. Sucika alkoi nuolemaan omaa haavaansa, puhdistaakseen sen. Pian hän kuitenkin lopetti, koska oli nuollut tarpeeksi, hän kävi makaamaan ja katsoi nyt taas kohti Yasukia.
Hän nuosi ylös vaivalloisesti , koska kipu oli kova vaikka haava ei ole syvä.
"Ehkä minä lähden, en voi auttaa. Menen takaisin omieni luo, sinne minä kuulun. Anteeksi, yritä pärjätä, paranet kyllä." huokaisi Sucika ja ja alkoi tiirailla ympärilleen.
Pian lintu lehahti lentoon, koska karhu oli lähtenyt pois. Sucika hypähti lintua kohti välittämättä kivusta. Hän sai linnun kiinni ja käveli Yasukin luo. Hän laski linnun Yasukin eteen, kumarsi anteeksi pyytävästi ja lähti sitten kohti oman lauman aluetta. Pian Sucika katosi puskien ja pensaiden taakse, hän oli kadonnut.
//Anteeksi, lopetin pelin, koska päätin erota täältä. Innostukseni lopahti tämän tyylisiin (lauma vastaan lauma) peleihin. Sori.//
|
|
//