Olisitko ystäväni?

[Takibi]

Harmaanmusta koirasusi asteli joen rannalla seuraten sen uomaa. Välillä narttu pysähtyi katsoi jokeen ja jatkoi matkaansa vain pysähtyäkseen taas katsomaan jokeen. Chiisalla ei ollut mitään erityisempää tekemistä, joten se oli tullut joelle, vain tappakseen omaa aikaansa. Narttu istuutui maahan ja katsoi jokea näkien vain oman heijastuksensa siitä. Chiisa katsoi itseään pitkään, huokaisi ja lämäytti tassullaan veden pinnan rikki. Se ei erityisemmin pitänyt itsestään. Ja koska hän oli kuullut näyttävänsä äidiltään, Chiisa ei pystynyt katsomaan omaa kuvaansa. Se repi auki liian tuskallisia haavoja. Koirasusi näki hetken mielessään isänsä halveksuvan katseen ja kyyneleet kohusivat sen silmiin. Narttu kuitenkin nopeasti pyyhki ne pois, katsoen ympärilleen, ettei kukaan varmasti ei ollut nähnyt sitä.

[sakuravuh]

Vähän ajan kuluttua susi Edmund tuli paikalle. Hän katsoi Chiisaa ja hymyili. Hänestä tuntui, että hänen sydämensä alkoi tykyttää normaalia vauhtia nopeampaa. Chiisa oli hänestä kaunis. No, ensin täytyy tutustua se ajatteli ja kysyi:"Mikä sinun nimesi on? Minä olen Edmund." Se punastui ja käänsi katseensa pois Chiisasta. Hän ei oikein tiennyt miten puhua nartuille, koska hän oli uusi. Se katsoi Chiisaa vähän aikaa, käänsi katseensa taas pois. Sitten Edmund alkoi käyskennellä edes takaisin, siirtäen tassuaan ujosti toisen eteen, pieni punanvihje vielä poskissaan. Hän ajatteli, ettei ollut vielä hyvä aika puhua tai kysyä enempää. Hän huomasi, että Chiisalla oli pahan näköisiä haavoja, kuin hänellä, paitsi hänellä oli hieman paremmin parantuneita haavoja. Se ajatteli, että hänen isänsä olisi varmaan hieman ihmeissään, sillä Edmund ei pystynyt saamaan sanaa suustaan. Sitten hän muisti isänsä kuoleman ja kysyi Chiisalta: "Oletko sinäkin ollut taistelussa? Minun isäni kuoli siellä. Onko sinulla vanhempia vai oletko yksin?" Edmund ihmetteli, mikä puhe ripuli hänelle oli iskenyt. Hän taisi haluta tutustua paremmin Chiisaan.

[Takibi]

Chiisa hätkähti toisen tuloa ja pomppasi pystyyn. Se katsoi sutta epäilevästi. Mitä se tuli hänelle juttelemaan? Vielä kidolainen. Chiisa katsoi epävarmana Edmundia, tämän esitellessä itseään. Nartun kasvoille nousi hämmentynyt ilme, kun kido niin ystävällisesti menralle puhui. "Eh.. nimeni on Chiisa" Chiisa mutisi ujosti ja hämmentyi huomatessaan toisen punastuvan. Nolona Chiisa käänsi katseensa pois. Mitä uros nyt tuolla tarkoitti? Uroksen alkaessa käyskentelemääm ujosti, Chiisa käänsi katseensa jokeen ja istuutui alas. Edmundin kysymyksen jälkeen, Chiisa hätkähti. Kysymys oli selvästi ollut viaton, mutta Chiisasta tuntui, kuin uros olisi tiennyt jotain hänen menneisyydestään. "E-en ole ollut taistelussa-" Narttu sanoi hiljaa. "Mutta yksin minä olen" Tämä jatkoi hieman surullisen kuuloisena.

[sakuravuh]

"Ymmärrän. Minulla on muuten ikävä isääni. Mistä sait sitten nuo haavat?" Edmund puhui lähinnä aika hiljaa. Hän ihmetteli, miksi Chiisa oli niin surullisen kuuloinen. Edmund kysyi: " Eihän haittaa se kun olen Kidossa. Oletko sinä muuten missä laumassa olet. Ei minua haittaa jos olet Menrassa." Sitten se meni katsomaan läheisestä pensaasta olisiko siellä marjoja. Chiisa oli kaunis,mutta hieman pelottavan näköinen. Ehkä hänen ei sittenkään olisi pitänyt tutustua Chiisaan, jos hän on Menrassa, minun täytyy sitten etsiä uusi ystävä. En halua, että maineemme tahraantuu. se ajatteli itsekseen.

[Takibi]

Chiisa peruutti hieman Edmundista. Oliko kidoon luottamista? Toisaalta, olihan Tebakin ystävällinen, vaikka kidosta oli. "K-karhulta.." Narttu sanoi varovasti, tarkottaen kyljissä oleviaan haavoja. Chiisa ei ymmärtänyt miksi uros kysyi moista. Narttu peruutti taas muutaman askeleen ja pysähtyi aivan joen uomalle. "E-ei haittaa.. Ja olen menrasta" Chiisa mutisi hiljaa ja katseli silmät tarkkana sutta. Jos se hyökkäisi, Chiisa voisi hypätä jokeen, vaikka uida se ei osannutkaan. Mutta mielummin koirasusi hukkuisi, kuin joutuisi toisen tappamaksi. Oli se kumma, että kaikki ystävälliset koirat jotka se oli tavannut, oli menrasta. Mutta ehkäpä ne olivat ystävällisiä vain sen takia, että Chiisa oli narttu. Sitä Chiisa ei tiennyt, mutta kannattaisi pitää välimatkaa tuohon outoon suteen. Eihän niistä kidoista koskaan tiennyt.

[sakuravuh]

"Vai, että karhulta. Ajattelin, että en voi olla ystävä Menra-laumalaisen kanssa, mutta taisin olla väärässä. Meinasin myös hyökätä kimppuusi, mutta en halua menettää uutta ystävääni ja muuten myös. Älä kerro tästä kenellekkään" se sanoi. Se ihmetteli, miksi Chiisa oli mennyt hänestä poispäin. No, jospa se ei ole niin vakavaa. Hänen isänsä olisi ollut ihan vihainen Edmundille, mutta mitä väliä. Ei isä voisi hänen elämäänsä rajoittaa, koska hän oli kuollut. Sitten Edmund alkoi itkeä. Hän itki, kun tajusi vihdoinkin, että isä ei olisi täällä suojaamassa häntä ja hän itki myös, koska kuuli sanan kuollut.

[Takibi]

Chiisa katseli sutta epäilevästi. Olisiko tähän muka luottamista. Näytti melko vaaralliselta, halusi äskönkin vielä hyökätä hänen kimppuunsa! Narttu ei liikahtanut lähemmäksikään toista, vaan painoi korvansa alas ja katsoi toista pelokkaasti. Miksi se haluiaisi muka olla hänen ystävänsä? Narttuhan ei ollut minkäänarvoinen, se oli mitätön. Narttu tasapainotteli kahden vaiheilla. Se ei kauaa jaksaisi olla näin lähellä joen reunaa, sortuisi vielä koko maa alta ja se olisi huonompi juttu. Chiisa ei meinaan osannut uida. Kun toinen alkoi itkeä Chiisa nosti korvansa pystyyn ja katsoi melkein säälivästi toista. Mutta kyyneleet voisivat olla myös krokotiilin kyyneleitä, niihin ei ollut luottamista. Kuitenkin narttu otti epävarman askeleen kohti sutta. Jokin hänessä sanoi, että Edmundia ei tarvinnut pelätä. Chiisa otti myös toisen varovaisen askeleen ja kolmannenkin, kunnes oli parin metrin päässä toisesta. "O-o-oletko kunnossa?" Narttu kysyi arasti.

[sakuravuh]

Edmund huomasi, että Chiisa oli tullut lähemmäksi. Chiisa näytti kumminkin aika epäilevältä. Edmund vastasi Chiisan kysymykseen: " Muistin vain juuri oman isäni, jonka näin kuolevan silmieni edessä. En teeskentele itkua. Minulla on ikävä isääni." Edmund ihmetteli, miten hän oli pystynyt puhumaan Menralaiselle noin paljon omasta menneisyydestään. Ehkä hän ajatteli alitajunnassaan, että Chiisa ei olisi niin epäileväinen Edmundin suhteen. Hän toivoi, että Chiisa unohtaisi omat vihansa ja he voisivat olla hyviä ystäviä. Hän oli niin yksin, että hän halusi saada seuraa. Onneksi Chiisa ei ollut poika, sillä poika olisi varmasti hyökännyt Edmundin kimppuun. Edmund lopetti itkunsa ja oli kuin ei olisi itkenytkään. Se meni maahan makaamaan ja alkoi katsoa joen virtausta. Yhtäkkiä Edmund oli ihmeissään. Aivan kuin hän olisi nähnyt isänsä kasvot veden pinnalla. No, isä ei voinut olla täällä. Mielikuvitus taas laukkaa. ajatteli Edmund. Se katsoi Chiisaa ja hymyili ystävällisesti, niin kuin hän olisi hymyillyt oikealle ystävälle.

[Takibi]

"O-olen pahoillani.. minunkin äitini on kuollut" Chiisa mutisi oikeasti pahoillaan. 'Ja minun takiani..' Narttu lisäsi vielä mielessään ja tunsi kuinka kyyneleet kohosivat taas silmänurkkiin. Narttu kuitenkin ravisti ikävät muistikuvat pois ja sai kyyneleet takaisin sinne mistä ne sitten tulivatkin. Kun Edmund meni makaamaan, Chiisa uskalsi taas astua askeleen tätä kohti. Makaava koira ei nousisi kovin nopeasti pystyyn, jos hyökkäisi. Ainakin Chiisa olisi paljon nopeammin kaukana, jos Edmund sitten päättäisikin hyökätä. Narttu vaihteli painoaan tassulta toiselle. Se ei vieläkään uskaltanut rentoutua toisen seurassa. Suden hymyillessä ystävällisesti, Chiisa vastasi siihen hymynkaltaiselle eleelle, joka kuitenkin kieli nartun hermostuneisuudesta.

[sakuravuh]

" Ei mitään hätää ystävä. En aio hyökätä sinun päällesi. Olet tosi mukava Menralaiseksi." Edmund sanoi Chiisalle. Edmund vaan jatkoi jokeen katsomista. Se ei halunnut hyökätä nyt kenenkään kimppuun se oli niin ajatuksissaan Se mietti isäänsä ja äitiään ja huokaisi. Voi eipä olisi tullut tätä tappelua Menralaisten ja Kidolaisten välillä, mutta he kyllä tappoivat yhden Kidolaisen joten sitä ei helposti voi antaa anteeksi. Sitten se meni makaamaan selälleen ja vain nautti hiljaisuudesta. Se huomasi, että pieni tuulen vire hyväili puiden latvoja. Se laittoi silmänsä kiini ja kuunteli puiden havinaa. Pienen hetken kuluttua Edmund avasi silmänsä ja kysyi Chiisalta:" Onko sinulla ikävä äitiäsi. Minä en edes muista omaa äitiäni." Sitten se katsoi Chiisaa hetken ajan ja toivoi, että Chiisa ei enää pelkäisi häntä.