|
Post by Takibi on Mar 4, 2008 20:50:59 GMT 2
Chiisa rentoutui hieman toisen sanoista ja istahti paikalleen hetkeks, takamus kuitenkin hieman koholla maassa ja tassut jännittyneinä. Vielä pääsisi pinkaisemaan nopeasti pois toisen luota jos tarve vaatisi. Kun Edmund kysyi nartun äidistä, Chiisa jännittyi taas ja hänen kasvoilleen nousi tuskainen ilme. "E-en muista häntä.. en yhtään... M-muistutan kuulemma paljon häntä. Ulkoisesti siis.. J-ja minulle on sanottu että hän oli lempeä" Chiisa mutisi melkein itkunpartaalla ja lopetti. Hän ei pystynyt kertomaan sitä tosi asiaa, että kun hän sai elämän, hänen äitinsä kuoli. Jos Chiisa ei olisi syntynyt, hänen äitinsä eläisi, isä olisi onnellinen. Kaikki olisi hyvin. Ja Chiisa oli syntymällään pilannut kaiken tuon. Nartun silmäkulmiin nousi kyyneleitä ja vähitellen maahan tippui pisara, sitten toinen ja kolmaskin. Chiisa ei enää pystynyt pidättelemään enää kauan sitten itseltään kieltämiä kyyneleitä.
|
|
|
Post by sakuravuh on Mar 5, 2008 11:11:26 GMT 2
"Itke vain. Ei se minua haittaa. Minulla oli myös hankalaa ensimmäisinä päivinä ilman isääni." Edmund totesi. Se alkoi tuntea sääliä Chiisaa kohti. Se oli avannut silmänsä ja katsoi nyt Chiisaa. Sitten se nousi ylös ja meni läheisen pensaan luo etsimään marjoja. Sillä oli hieman nälkä. Se löysikin marjoja ja meni Chiisan lähelle ja ojensi marjoja tassullaan. Se toivoi, että Chiisa olisi ottanut marjoja itseltään. Se jopa käänsi kasvonsa pois Chiisasta, jotta Chiisa ei pelkäisi. Itse se otti pari marjaa suuhunsa ja alkoi syödä. Se yritti syödä siististi, mutta hän luuli, että marjamehua tippui hänen suupieliensä välistä hyvin verkkaisesti. Marjat olivat tosi hyviä.
|
|
|
Post by Takibi on Mar 8, 2008 16:01:46 GMT 2
Chiisa niiskutti hetken ja pakotti kyyneleet sitten takaisin. "E-en minä siksi itke.. e-en koskaan tuntenut äitiäni.. ja isäni.. hän.. hän vihasi minua" Chiisa kuiskasi tuskin kuultavasti. Tämä pyyhki tassuillaan kyyneleet poskiltaan ja ravisteli päätään. Nyt ei pitäisi joutua tunnetilan valtaan. Narttu ei ollut huomannut Edmundin edes menevän marjapuskaan ja hätkähti kun tämä ojensi tassullaan marjaa. Chiisa tuijotti sitä, kuin maailman kahdekstannetta ihmettä. Se nuuhki hetken marjan aromia ja huomatessaan suden kääntävän katsettaan pois se hieman epäröiden painoi kuononsa toisen tassulle ja nappasi marjan suuhunsa. Chiisa nosti nopeasti kuononsa ylös ja varovaisesti pureskeli marjaa. Sen pehmeä maku levittäytyi nartun suuhun ja vasta silloin koirasusi tajusi kuinka nälkäinen oli ollut. Chiisa pureskeli vähän nopeampaa ja pian marjat olivat kadonneet parempiin suihin. Chiisa vilkaisi sivusilmällään toista ja huomasi, kuinka se yritti syödä mahdollisimman siististi, mutta silti marjamehua purskahti vähän väliä sen leualle. Näky oli niin koominen, että Chiisaa alkoi pakostikkin hymyilyttää.
|
|
|
Post by sakuravuh on Mar 15, 2008 12:35:48 GMT 2
"Anteeksi käytökseni. En oikein osaa syödä siististi" Edmund pahoitteli. Se hymyili itsekkin ja meni pesemään kuononsa. Kun se oli pessyt kuononsa se meni yhden puun luokse ja ehdotti:"Kumpi ensin puun latvassa? Voin näyttää itse ensin." Se kiipesi puuhun ja katseli Chiisaa. Sitten ihana tuulenvire hyväili häntä. Se tuli alas ja näytti että olisi Chiisan vuoro kiivetä. Se kuitenkaan katsonut menikö Chiisa puun latvaan vaan kiipesi itse uudestaan. Siitä tuntui, kuin hän olisi nähnyt jonkun tulevan tänne. Se huusi Chiisalle: " Ovatko nuo Menralaisia?" Sitten se jäi odottamaan vastausta.
|
|
|
Post by Takibi on Mar 15, 2008 14:28:09 GMT 2
Chiisa hymähti hieman ja tassutteli puun eteen. Se katsoi kun Edmund ensin kiipesi puuhun, laskeutui alas näyttääkseen, että oli nartun vuoro. Chiisa nielisi hetken. Se ei ollut koskaan ennen kiivennyt puuhun, joten tottakai sitä hieman jännitti. Narttu katsoi Edmundia, miten se kiipesi taidokkaasti oksalle. Chiisa puristi silmänsä kiinni ja päätti ottaa kerrankin tilaisuudesta kiinni. Koirasusi laittoi tassunsa puun päälle ja upotti terävät kyntesä puun pehmeään kuoreen. Hitaasti se veti itseään ylös, kunnes pääsi puun alimmalle oksalle. Siihen Chiisa istuutui selvästi hengästyneenä. Puuhun kiipeäminen ei ollut mitään kevyttä hommaa. Edmundin huutaessa kysymyksensä, Chiisa hätkähti. Menralaisia? "En näe" Chiisa huusi piipittävällä äänellä sudelle. Vaikka narttu oli menra, se ei tullut kovin hyvin toimeen muiden menralaisten kanssa. Tai sitten Chiisa vain oli liian ujo menraksi.
|
|
|
Post by sakuravuh on Mar 21, 2008 10:04:56 GMT 2
Edmund kuuli, mitä Chiisa oli vastannut. Se ei onneksi ollut itsekkään varma olivatko nuo muut sudet Menralaisia. Se oli huomannut myös, miten hyvin Chiisa osasi kiivetä puuhun. Se sanoi Chiisalle: " Hyvin menee. Jatka vain eteenpäin. Se oli minullekin aluksi hankalaa, mutta kun harjoittelee taito kehittyy." Se tuli alas puusta ja meni sen puun kohdalle, jossa Chiisa oli kiipeämässä. Se katseli hymyillen Chiisa, joka oli sen mielestä aika hyvä aloittelijaksi hyvä kiipeämään. Se kiipesi sille oksalle, missä Chiisa oli. Se taputti kevyesti Chiisaa selkään. Se ei kuitenkaan tiennyt miltä Chiisasta oli tuntunut kun se taputti Chiisaa selkään. Se taputti vain vähän aikaa ja kiipesi seuraavalle oksalle. Se huomasi, että sudet olivat tulleet lähemmäs. " Valmistaudu tappeluun" se varoitti Chiisaa.
|
|
|
Post by Takibi on Mar 21, 2008 11:49:41 GMT 2
Chiisa huohotti hetken oksalla ja katsahti ylöspäin. Latvaan oli pitkä matka, ja jos ne menralaiset olivat vielä tulossa.. Mitä nekin ajattelisivat, jos Chiisa, menralainen kaveeraisi kidon kanssa. Ei sinänsä, että Chiisa muiden mielipiteistä välittäisi, mutta tappelua se ei halunnut. Nartun katse seurasi Edmundia, joka kiipesi oksalle hänen viereensä. "T-taidan pysyä tässä" Chiisa mutisi urokselle, joka yllättäin taputti narttua selästä. Chiisa hämmentyi hetkeksi täysin, mutta tajutessaan tilanteen, Edmund oli kiivennyt jo seuraavalle oksalle. Chiisa tunsi punastuvan kevyesti, mutta silloin Edmund ilmoitti, että tappeluun tulisi valmistautua. Nartun silmät laajenivat järkytyksestä. Ei se halunnut tapella. Ainakaan menralaisia vastaan.. Erottaisivat vielä laumasta ja mitä nartulle sitten jäisi? Ei mitään, ei laumaa, ei perhettä.. Kidoihinkaan Chiisaa ei ikinä hyväksyttäisi, turkki kun mustana pysyi. Chiisa tarttui kynsillään puun oksaan ja yritti pysytellä tasapainossa, vaikka jalat tärisivät hullun laille. Nartulla ei ollut hajuakaan mitä se tekisi. Taistelisiko ystävänsä rinnalla ja menettäisi laumansa, vai jättäisikö ystävänsä taistelamaan ylivoimaa vastaan ja piiloituisi itse? Silloin olisi vaara menettää uros, Chiisan yksi harvoista ystävistä.
|
|
|
Post by sakuravuh on Mar 22, 2008 21:19:16 GMT 2
Edmund huomasi, että sudet olivat tulleet lähemmäs. Se ei tiennyt olivatko ne Menralaisia. Se laskeutui alas ja meni pensaaseen, joka oli lähellä susia. Sitten Edmund huomasi, että sudet menivät joelle. Se vaani niitä pensaassa ja valmistautui taisteluun. Se pelkäsi, että hän ei voisi suojella Chiisaa tai hän itse kuolisi. Hän itse ei halunnut kuolla. Chiisa oli kuulostanut hengästyneeltä, joten Edmundin pitäisi suojella Chiisa, jos tämä ei voisi tapella. Se kiipesi Chiisan luo oksalle ja sanoi hyvin hiljaa ja yritti kuulostaa rauhalliselta ja turvalliselta:"Haluatko taistella, vai jäätkö tähän. Minä voin kyllä mennä." Se jäi odottamaan Chiisan vastausta ja mietti itsekseen:"En kyllä itsekään haluaisi tapella" //Tietokoneen Alt Gr nappi ei toimi piti tehdä tuollaiset sulut.//
|
|
|
Post by Takibi on Mar 25, 2008 8:47:16 GMT 2
Chiisa siirtyi mahdollisimman hiljaa lähelle puunrunkoa ja katsahti Edmundia, joka piileskeli puskassa. Nyt Chiisakin näki sudet kunnolla, ne olivat isoja ja rotevia ja omistivat muutamia arpia karheassa turkissaan. Siis kokeneita taistelioita. Chiisa nielaisi hiljaa ja yritti pysyä rauhallisena. Sudet eivät huomaisi heitä jos he olisivat hiljaa. Edmundin hypättyä ylös oksalle ja sanoessaan sanomansa, Chiisa pudisteli kauhistuneena päätään. "E-entä jos vain piiloudutaan. Eivät ne löydä meitä" Chiisa kuiskutti mahdollisimman hiljaa, hieman hätääntyneen näköisenä. Edmund vain lähettäisi itsensä ennen aikaiseen hautaan, jos hyökkäisi noiden lihaskimppujen kimppuun. Chiisa puolestaan halusi välttää taistelua mahdollisimman pitkään.
|
|
|
Post by sakuravuh on Mar 29, 2008 15:42:41 GMT 2
Edmund huomasi, että Chiisa ei haluaisi tapella. Se itsekkin nyökkäsi Chiisalle, että piiloudutaan vaan. Eivät nuo isot sudet kuitenkaan osaisivat kiivetä puuhun. Se rentoitui, koska sen ei tarvitsisi tapella, mutta sitä mietitytti luulisiko Chiisa häntä pelkuriksi. Se sanoi Chiisalle:"Aion suojella sinua noilta susilta. Enhän ole sinusta pelkuri. Osaan tapella kyllä hyvin!" Sittn se punastui. Se oli omasta mielestään sanonut vähän liikaa. Se käänsi katseensa pois Chiisasta. Vähän ajan kuluttua se kiipesi seuraavalle oksalle ja seurasi sieltä susia. Chiisa oli ollut oikeassa. Sudet eivät olleet huomanneet heitä. Sitten sen päähän pälkähti ajatus. Edmundhan voisi pelotella sudet pois. Se ei halunnut olla koko päivää puussa. Se hyppäsi toiselle oksalle joka oli lähellä susia. Se alkoi ulvoa. Sitten se tiputti lehtiä. Sudet katsahtivat puuhun. Ne eivät kuitenkaan huomanneet Edmundia.Sudet eivät kuitenkaan näyttäneet pelkäävän eikä niillä ollut aikomustakaan lähteä. "Hitsi. Ne eivät pelästyneet minua. Pitää kai odottaa, että ne lähtevät." Edmund ajatteli. Se hyppäsi puuhun, jossa Chiisa oli ja meni sille oksalle, missä Chiisa istui. //Oho, tulipas pitkä! //
|
|