Längtar bort från mitt hjärta.

[Fugou]

[Kuka vaan on tervetullut~]

Illan viimeiset auringonsäteet siivilöityivät tiheän havumetsän oksistojen läpi, täplittäen maan kirjavaksi. Ilma oli aiemmin päivällä tulleesta sateesta raikas ja puhdas. Lämpötila oli ruvennut pikkuhiljaa laskemaan iltaa kohti, mutta ilma oli silti vielä varsin leuto, ei kovinkaan kylmä. Metsän rauhallinen, levollinen tunnelma oli lähes käsin kosketeltavissa, hiljaisuuden toistaessa itseään kerta toisensa jälkeen.
Suuri, tumma hahmo käveli rauhallisin askelin metsän keskellä, nuuhkien sen ilmaa rentoutuneena. Tuo tumma hahmo oli rottweileruros Kraft, joka oli tullut metsään oman rauhan toivossa. Sen ruskeat silmät tarkkailivat ympäristöä levollisina, ja se oli valmiina toimimaan, mikäli jotain hälyttävää tapahtuisi. Se ei kuitenkaan tavoittanut kuonollaan mitään vieraita tuoksuja, joten se jatkoi matkaansa tyytyväisenä.

[Koji]

Here I coomee~~~
--------------------

Illan hämärtyessä Kidojen alueella hiipi eräs tunkeilijakin. Nuori menralainen, joka oli livahtanut tarkastelemaan vihollislauman alueita. Nuorukainen hiipi korvat luimussa pensaikossa lähellä lähdettä. Caynvihreät silmät tarkastelivat ympäristöä ja korvat kuuntelivat. Morten haisteli ilmaa ja pysähtyi pian. Tämä höristi korviaan ja haisteli ilmaa. Joku oli lähellä. Hajusta päätellen toinen uros. Tämä ei vielä nähnyt kunnolla oksien lomasta vierasta, mutta toivoi ettei se olisi Kidolainen. Tai jos olisi, joku helposti voitettavissa. Nuorukaisen taistelutaidot ei olleet parhaimmasta päästä laisinkaan. Ei nyt olisi kiva saada Kidolaiselta turpiin.

[Fugou]

[Jeijj~]

Rottweileruros asteli tyytyväisenä eteenpäin metsässä, huokaisten silkasta tyytyväisyydentunteesta. Kraft kaipasi aina silloin tällöin omaa rauhaa ja aikaa ajatuksilleen, ja sitä tämä metsä totisesti tarjosi. Uros suuntasi lähdettä kohti, sillä sen oli yllättänyt jano.
Kraft ei kuitenkaan kerinnyt matkata kovinkaan kauas, kun sen kirsu tavoitti täysin uuden tuoksun. Uros höristi hieman korviaan ja pysähtyi, nuuhkien ilmaa tarkkaavaisena. Toinen oli ilmeisesti uros ja jossain lähettyvillä. Kraft oletti toisen olevan Kido, sillä harvoin Menralaiset tunkeutuivat Kidojen reviirille - tai jos niin tekivätkin, niin harvassa olivat ne uskalikot, jotka tekivät sen yksin. Toisaalta, vaikka toinen olisi Menra ollutkin, ei uroksella eikä sen puoleen Menrallakaan olisi hätää - se osasi kyllä taistella tiukan paikan tullen ja hyvin osasikin, mutta ei se sitä mielellään tehnyt. Ehei, tämä uros kuului niihin harvoihin, jotka selvittivät asiat mielummin puhumalla kuin väkivaltaa käyttäen.

[Koji]

Morten pysyi hiljaa paikoillaan ja tarkasteli pusikosta lähemmäs tulevaa. 'Hitto!' tämä kirosi huomatessaan toisen olevan häntä, aika paljonkin isompi. Ja luultavemin vahvempikin. Näytti vielä huomanneen hänetkin. Ehkä olisi parempi nyt vain lähteä pois. Menralle tyypillisen ilkeästä luonteestaan huolimatta susikoira oli sen verran viisas, ettei ihan itseään isommille mennyt aukomaan päätään. Silloin ylpeys myös pysyisi, kun ei saisi pahastikin turpiin joltain. Korvat luimussa nuorukainen lähti peruuttamaan pusikossa, varoen askeliaan. Kumminkin Morten erehtyi astumaan (kliseisesti) risun päälle, joka katkesi rasahduksen saattelemana.

[Fugou]

Uros nuuhki ilmaa kiinnostuneena, kun kuuli yhtäkkiä oksan rasahduksen. Rottweiler käänsi nopeasti katseensa äänen suuntaan ja hymähti vähän. Jahas, vai ei toinen halunnut tulla nähdyksi. No, uros oli kuitenkin jo kuullut toisen läsnäolon, ja niinpä tuo asteli ääntä kohti, suht rentona, mutta kuitenkin valmiina toimimaan tilaisuuden niin vaatiessa.
Pian uros jo astelikin sen pensaikon läpi, missä vieras oli piileskellyt, ja tavoitti tuntemattoman ruskeilla silmillään. Kraft tuijotti nyt suoraan vierasta urosta silmästä silmään, ja katsastettuaan toisen läpikotaisin teki oman johtopäätöksensä. Toinen oli aika lailla urosta pienempi ja heiveröisemmän näköinenkin, joten rottweilerin tuskin tarvitsisi olla huolissaan, vaikka fyysinen kärhämä olisikin syntynyt. Uros hymähti hieman, ja päätti sitten tervehtiä toista.
"Iltaa", tuo aloitti tuttuun, kohteliaaseen sävyynsä.
"Mitäs sinä nuorukainen siellä pusikossa oikein piileskelet?", tämä sitten kysyi, vaikka arvelikin tietävänsä jo vastauksen - luultavasti toinen oli Kidojen alueelle tunkeutunu Menra, mutta se ei tätä tummaa urosta juuri häirinnyt.

[Koji]

Morten toivoi mielessään, ettei toinen olisikaan kuullut. Turhaan, koska rottwailer rupesi lähestymään ja avasi suunsakin. Menra huokaisi ja ravisteli päätään. Nuorukainen nousi kyyrystä ja katsoi pistävästi itseään isompaa. Ei nyt sentään ihan nössöltä tarvi näyttää. Kyllä tämä vielä omaksi eduksi kääntyisi, joka olisi helpompaa jos oma toveri olisi mukana - kaksin aina kauheampi. Menralainen ei edes vaivautunut tervehtimään toista. Tämä tuskin olisi Menralainen, vaikka olikin hieman tummemman värinen. Ei toisen olemus ollut ollenkaan sellainen millainen Menroilla se oli.
"Mitä se nyt sinua kiinnostaa, Kidolainen?" tämä vastasi töykeään sävyyn. Ei vihollislaumalaiselle tarvinnut kohtelias olla, tai pakosti omillekaan, jos nyt toinen sattuikin olemaan Menralainen. Susikoira koitti kumminkin hillitä itseään ettei saisi tuolta turpaan, koska siinä kärsisi muutakin kuin vain oma nahka. Ego kärsisi myös.

[Fugou]

Kraft katsoi toista rauhallisena, hymähtäen hieman. Uroksesta oli kerta kaikkiaan pyöristyttävää, että sitä itseään noin paljon nuorempi henkilö puhui niin epäkohteliaaseen sävyyn itseään vanhemmalle. Rottweiler oli itse aina pyrkinyt olemaan mahdollisimman kohtelias ja mukavakäytöksinen kaikkia kohtaan, jopa Menroja. No, luultavasti toisen Menralaisuus vaikutti asiaan aika lailla, vaikka uros yrittikin olla mahdollisimman ennakkoluuloton niin laumattomia kuin Menrojakin kohtaan.
"Kunhan ihmettelen. Taidat olla Menrasta, eikös vain?", tämä sanoi. Uroksen matalasta äänestä ei kuulunut lainkaan ärsyyntymistä, sillä vaikka tuo ihmettelikin nuoremman puhetapaa, ei uros ollut loukkaantunut - uroksella oli tunnetusti melkein loputtomiin venyvä pinna, ja sen katkaisemiseen tarvittaisiin aika paljon enemmän kuin yhden nuorukaisen tiuskinta.

[Koji]

Morten tarkasteli toista tarkemmin. Ei vaikuttanut toinen olevan kauhea Menrojen vihaaja, muuten olisi kyllä heti käynyt päälle tai ruvennut räyhäämään jostain täysin turhasta. Sellaisia ne Kidot oli, jotain ylempaattisen hyviä ja kilttejä, melkein alkoi oksettaa se tekopyhyys. Nuorukainen kuunteli ympäristöä toisten Kidojen varalta, kaikki eivät halunneet antaa Menrojen pyöriä alueellaan.
"Kyllä. Ja mitä se nyt teikäläistä haittaa?" tämä ihmetteli. Ehkä tästä tultaisi selviämään ilman tappelua, jos toinen olisi tappelunhaluinen olisi jo varmasti hyökännyt. Se helpotti susikoiraa. Ei tämä kyllä taistelusta voisi kieltäytyäkään, ei se sopisi. Toinen oli vihollinen ja vihollisille ei heikkoutta näytetty.

[Fugou]

Uros tarkkaili toista laiskahkosti ja naurahti ilottomasti toisen sanoille. Pieni hymyntapainen viipyi sekunnin murto-osan kookkaan koiran kasvoilla, mutta hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Rottweileria hieman huvitti nuoren Menran uhmakas asenne. Kraft oli vuosien saatossa oppinut lukemaan muita koiraeläimiä todella hyvin, ja usein näiden persoonallisuudesta saattoi päätellä paljon enemmän ilmeiden ja eleiden avulla kuin puheen kautta. Puhe pystyi valehtelemaan, mutta ilmeet ja eleet eivät.
"Ei se minua haittaakaan, mutta muita Kidoja voi hyvinkin haitata. Oman turvallisuutesi tähden sinun kannattaisi lähteä takaisin omiesi puolelle, poika", tämä tokaisi, ja tottahan se oli - Kraftin seurassa toisella ei ollut pelkoa siitä, että tämä hyökkäisi nuoremman päälle, mutta Kraft tiesi paremmin kuin hyvin, että aika harvat Kidot hänen itsensä lisäkseen hyväksyivät Menrojen vaeltelun reviirillään. Jos nuorukaisen tielle olisi sattunut joku toinen Kido, olisi tilanne hyvinkin voinut päätyä ikävästi.

[Koji]

Morten luimisteli korviaan ja kävi pian istumaan. Ei se halunnut myöntyä toisen tahtoon, vaikka se olisi ollut viisaampaa.
"Ehkä, ehkä.." nuorukainen aloitti ja jatkoi pian:
"Muttei täällä ole muita Kidolaisia, joten ketäpä se nyt siis haittaa?"
Susikoira heilautti häntäänsä pari kertaa ja katsoi rottwaileria. Vaikutti samanlaiselta, kuin kaikki muut kidotkin. Morten itse ainakin häätäisi kidon heti menran alueelta, jos sellainen eksyisi omalle reviirille. Eivät nuo niin tainneet tehdä, joten voisi vielä tässä pysä.