|
Post by Tika on Dec 5, 2010 17:50:27 GMT 2
//Neljäs sivu // Repa irvisti pienesti toisen puheille, mutta ei sanonut vastaankaan. Kyllä kai se niin oli, että Miriel olisi luultavasti vain tuhahtanut ja nauranut, jos olisi nähnyt tämän näin masentuneena. Elämä jatkuu, niinpä niin. Se vain tuntui niin kovin vaikealta! Repasta tuntui, kuin hän olisi kaulaansa myöten suossa, pyrkien kaikin voimin pois. Miten sellaisesta pääsisi? Ehkä tuo surun suo joskus irrottaisi otteensa sudesta, aina sopi toivoa. "Olet kai oikeassa", huokaisi tämä siis toiselle ja yritti jopa hiukan hymyillä, vaikka ei siitä meinannut tulla mitään.
|
|
|
Post by Hiswa on Jan 9, 2011 18:20:31 GMT 2
Hukka hymyili kohteliaasti toiselle urokselle, muttei kommentoinut nähdessään toisen yhä hieman masentuneen ilmeen. Toinen ei vaikuttanut oikein olevan juttutuulella, ja Hukkaa itseään alkoi jo hieman hiukoa. Voisi vaikka kalastaa tänään, tuo mietti, tuijottaen kohti jokea mietteissään. Uros vilkaisi Repaan. "Kai sinä nyt selviät tästä?", Hukka kysyi kohteliaasti ja otti muutaman askeleen sivulle.
|
|
|
Post by Tika on Jan 9, 2011 18:38:11 GMT 2
Repa tosiaan oli ajatuksissaan, ja nyt tällä olikin paljon mietittävää. "Hmm, enköhän minä", vatasi uros poissaolevasti. Vaikka kyllä tuota vähän harmitti, että toinen oli lähdössä, mutta eiköhän toisella ollut parempaakin tekemistä, kuin katsoa tämän perään. Niin, parempi vain, jos tuo antaisi toisen mennä. "Toivottavasti tapaamme vielä", sanoi tuo vielä, ja nousi sitten häntä heilahtaen. Repa asteli varovasti pois paikalta, aikeinaan lähteä meren rantaan. //Kiitos pelistä Hun //
|
|
|
Post by Hiswa on Jan 9, 2011 18:45:46 GMT 2
Hukan sininen katse seurasi hetken toisen hiljakseen katoavaa selkää, ja hymähti sitten pienesti hymyillen. Tuo haukotteli hieman ja lähti sitten omille teilleen, tyytyväisenä, sillä olihan hän sentään onnistunut auttamaan Repaa edes fyysisesti, vaikka toisen henkinen puoli ei ollutkaan niin helposti parannettavissa.
[[ Samoin. \o/ ]]
|
|