Help me! [Fujj]

[Tika]

Susi raotti hieman silmiään, nyökkäsi toiselle, ja antoi unen viedä.

Pimeys. Oli pimeää, mutta pimeys tuntui kuitenkin olevan täynnä verenpunaista väriä. Ahdistava tunne ajoi sutta takaa, kun se juoksi, minne lie, sitä se ei itsekään tiennyt. Pois täältä. Yhtäkkiä se kuuli Mirielin huutavan. Repa pysähtyi kuin seinään, ja kääntyi ympäri vakaana aikomuksenaan auttaa. Pimeys kuitenkin vain kasvoi ja kasvoi ja muotoutui valtavaksi uhkaavaksi hahmoksi, joka tuntui kaatuvan päälle ja imaisevan suden sisäänsä.

Repa heräsi hätkähtäen ja ulahtaen pienesti. Sen uni oli olut kuin totta, ja tämä värisi hiukan yrittäessään karistaa unensa tunnelman mielestään. Oli jo aivan pimeää.

[Hiswa]

[[ Yay, kolmas sivu. :> ]]

Ilta alkoi jo pimentyä peittäen metsän pimeään verhoonsa. Oli aivan hiljaista, ainoa ääni mikä kuului oli joen hiljainen sorina hieman kauempana. Pöllö huhuili jossain pimeydessä.
Hukka katseli nukkuvaa Repaa ajatuksissaan. Toinen ei luultavasti halunnut puhua tapahtuneesta, mutta se näytti vaivaavan häntä pahasti. Repan ilme näytti tuskalliselta. Näkikö hän painajaisia siitä mitä oli tapahtunut?
Uros hätkähti kun toinen heräsi ulvahtaen. Hukka hyppäsi nopeasti jaloilleen ja lähestyi varovasti toista, ja kysyi pehmeällä äänellä, "Hei, oletko kunnossa?"

[Tika]

[Hurray ]

Susi hätkähti aika rajusti, kun Hukka tuli lähemmäs ja puhui. Uros oli kokonaan unohtanut, että ei ollut yksin. Ajatus seurasta hieman rentoutti tätä, mutta silti ruskea oli kireänä.
"Ömm, kaipa ihan. Se oli vain painajainen...", vastasi laumaton toisen kysymykselle irvistäen hieman samalla itsekseen. Hyvinpä hyvinkin. Ei varmasti ollut hyvin. Mutta ei sitä oikein viitsinyt toisen elämää kuormittaa omilla huolillaan. Parempi pitää suu kiinni ja selvittää itse omat ongelmat. Eihän tämä mikään pentu enää ollut, eikai tämä tarvitsisi apua. Kyllä susi selviäisi yksinkin. Ainakin se toivoi niin.

[Hiswa]

Hukka katseli toista hieman huolestuneena. Hän oli itse aina noudattanut sitä periaatetta, että puhuminen asioista yleensä sai ne tuntumaan paremmalta. Uros silmäili hieman toista. Luultavasti toinen kieltäytyisi kertomasta, jos hän nyt kysyisi. Mutta...
"Haluaisitko puhua siitä?", Hukka kysyi rauhoittavalla äänellä, korvat hieman sivuille luimistuneena. Ei ollut mukavaa kun toinen voi huonosti; oli se sitten henkistä tai fyysistä, ja toisen tapauksessa se taisi olla hieman molempia. Ja kaipa hän alkoi pitää Repaa ystävänään, vaikka he niin lyhyen ajan olivatkin tunteneet, sillä eikö ystävät tunneta juuri hädässä?

[Tika]

Susi puri hiukan hammasta. Tietenkin toinen kysyi. Ja vaikka tämä kuinka vakuutteli itselleen, että ei ei ei ei, ei missään tapauksessa, ei ruskea oikeastaan voinut itselleen mitään. Se halusi kertoa, oikeasti, vaikka yrittikin saada itsensä uskomaan päinvastoin.
"No jaah... Ensimmäinen koiraeläin jonka täällä tapasin, oli neito nimeltä Miriel. Sinä olet siis toinen. No, Mirielin kanssa tutustuimme... ja noh, niin. Paikalle ilmestyi tämä musta susi..." aloitteli tämä aika takkuisesti, se ei ollut tottunut tälläiseen. Ja nyt susi ei oikein tiennyt miten jatkaisi; miten se voisi pukea sanoiksi sen, kuinka Miriel oli kuollut, vaikka tämä itse oli yrittänyt puolustaa? Tai sen, kuinka avuton olo tällä oli ollut ja oli yhäkin. Miten ihmeessä?

[Hiswa]

Hukka kuunteli toisen tarinaa kiinnostuneena ja hieman huolestuneena. Kun toinen mainisti mustan suden ja hiljeni, uskoi uros tietävänsä minne tarina oli oikein menossa. Ja pahinta tässä oli se, että jos se musta susi oli ollut menralainen.. Siitä voisi tulla enemmänkin vaikeuksia. Olivatko menralaiset taas kokoamassa joukkoa noustakseen sotaan? Uros päätti selvittää asian myöhemmin.
"Hyökkäsikö se susi siis teidän kimppuunne?", Hukka yritti avittaa toista ja kysyi varovasti, vaikka tiesikin vastauksen.

[Tika]

Repa luimisti korviaan ja vältti toisen katsetta. Sitä vähän hävetti tämä käytös, ja myös se, että oli onnistunut häviämään sudelle.
"Niin. Me yritimme kyllä puhua sille, ja välttää konfliktia, mutta..." susi huokaisi hieman.
"Siksi minulla on tämä haava", irvisti uros ja käänsi katseensa pois toisesta. Se oli ollut aika ovela, ja kiertänyt Mirielin kohtalon, mutta luultavasti Hukka huomaisi sen. Kyllähän Repa itsekin jollain tasolla tajusi, että parempi sen olisi puhua asiasta. Mutta se ei vaan millään tuntunut onnistuvan.

[Hiswa]

Hukka tarkasteli toisen ilmettä tuon myöntäessä suden hyökänneen heidän kimppuunsa. Kuulosti hieman menralaiselta, mutta ei koskaan voinut olla varma. Varajohtaja oli jopa itse kuullut outoja huhuja siitä, että myös kidot ja laumattomat olivat alkaneet käyttäytyä väkivaltaisesti ja epäilyttävästi. Sekunnin murto-osan ajan uroksen mielessä käväisi, että joku saattoi yrittää kiristää Menrojen ja Kidojen väliä hyökkäämällä syyttömien kimppuun, mutta se katosi saman tien. Ei hän voinut olettaa mitään noin kammottavaa ilman kunnon todisteita.
"Sattuuko siihen vielä kovasti? Toivon ettei se tulehdu", Hukka tokaisi, ravistellen oudot ajatukset päästään ja vilkaisten toisen haavaan.

[Tika]

"No jaa, kyllä kait tässä hengissä selvitään. Olin onnekkaampi", sanoi susi irvistäen surullisesti. Ei Miriel kyllä tosiaankaan ollut ansainnut kuolla, Repa oli jo ehtinyt tykästymään tuohon, ja nyt tämä oli taas yksin. Tai no yksin ja yksin, olihan Hukka seurana. Mutta kuitenkin, jollain tasolla, susi oli hyvin yksinäinen.
"Mirielillä ei käynyt niin hyvä tuuri", mutisi uros toiselle puoliääneen ja huokaisi sitten. Se oli aivan vasta saapunut saarelle, ja heti sitä oli kohdannut suru ja viha. Tämä saari mahtoi olla onneton paikka elää. Ruskea kallisti hiukan päätään mietteissään. Pääsisiköhän täältä mitenkään pois? Tosin uros ei ollut mikään mestariuimari, ja se kyllä tajusi, että matka tältä saarelta mantereelle oli hirveä pitkä, pidempi kuin uros pystyi käsittämään. Ei mahtaisi onnistua täältä poistuminen sitten millään.

[Hiswa]

Hukka silmäili Repaa tuon huokaillessa masentuneesti. Sen toisen koiraeläimen kuolema näytti vaikuttavan Repaan hyvinkin paljon, susi tuumaili. Toisella näytti olleen aivan uskomattoman huono tuuri, sillä vaikka tuo oli uusi tulokas, oli hänelle tapahtunut jo paljon surua.
"Kyllä sinä selviät", Hukka lopulta totesi, ajatuksiinsa uppoutuneena, "Tuskin tämä Miriel tahtoisi sinun surevan hänen peräänsä liikaa." Uros kohdisti jäänsiniset silmänsä toiseen. "Elämässä täällä on paljon muutakin kuin kuolemaa. Sinä et vain ole huonon onnesi takia nähnyt sitä vielä", tuo sanoi ja katsahti ylöspäin, pieni hymynpoikanen huulillaan kareillen.