|
Post by Tika on Nov 7, 2010 16:06:51 GMT 2
Repaa alkoi hiukan ahdistaa tarinan saamat käänteet. Oliko sellainen väkivaltaisuus, jota se itse oli joutunut todistamaan, arkipäivää tällä hullulla saarella? Susi tunsi putoavansa yhä syvemmälle suohon, josta ei varmasti pääsisi pois. "Vai on tilanne pahentumassa..." mutisi ruskea ja käänsi eriparisilmänsä hetkeksi taivasta kohden. Se puri huultaan miettien seuraavaa kysymystään. Olisiko se turhan henkilökohtainen? nooh, ei toisen olisi pakko vastata. "Mikä on sinun historiasi tällä saarella? Ja miten päädyit varajohtajan paikalle?" kysyi uros siis ja käänsi taas uteliaan katseensa toiseen.
|
|
|
Post by Hiswa on Nov 7, 2010 16:17:21 GMT 2
Hukka hätkähti hieman toisen kysymystä. Niin tosiaan.. "Minä---", tuo nielaisi palan kurkussaan. "Minun isäni oli Kidojen beta silloin kun johtajatar oli vielä hengissä", tuo selitti, katse poispäin kääntyneenä. "Hän kuoli erään menralaisjoukon hyökkäyksessä johtajattaren vierellä", uros kertoi ja hymyili katkerasti. Hänen isänsä oli kuollut lauman puolesta, johtajansa puolesta. "Valittiin väliaikainen beta kunnes olin tarpeeksin vanha itse jatkamaan isäni jalanjäljissä", tuo selitti. Sitten tuo yskäisi ja käänsi taas katseensa toiseen. "Tämä saari on täynnä surullisia tarinoita, Repa, sitä se sota teettää."
|
|
|
Post by Tika on Nov 7, 2010 16:22:28 GMT 2
Repa luimisti korviaan. Ei se oikeastaan ollut osannut odottaa surullista tarinaa, mutta tottakai sen olisi pitänyt ymmärtää, että surullinen se luultavasti olisi. Ehkä tämän saaren epämääräisyys ja surullisuus ei ollutkaan vielä ihan täysin valjennut tälle. "Olen pahoillani", sanoi susi. "Mm, niin kai se on..." jatkoi tämä vielä ja irvisti vähän. Miriel vilahti tämän mielessä. Ei toinen olisi ansainnut kuolla. Vaikka kuinka olisi muka jotain sotaa, miksi ihmeessä edes piti sotia, kun se kerran johti vain kuolemaan ja suruun! Oliko tämän saaren asukeilla lainkaan järkeä päässään? Eikö täällä kukaan osannut elää sovussa? "Tämä on ihan hullu paikka..", mutisi susi irvistäen.
|
|
|
Post by Hiswa on Nov 7, 2010 17:25:26 GMT 2
Hukan korvat nytkähtivätt kiinnostuksesta kun tuo kuuli toisen mumisevan. Hetkeksi uros oli jo päässyt unohtamaan, ettei toinen ollut syntynyt täällä. "Ai? Millaista siellä mistä sinä tulet sitten on?", tuo kysyi ja jäi itsekin miettimään millaista elämä saaren ulkopuolella voisi olla. Tietty tuntemattoman uhka tietenkin oli aina saarelta lähetemisen tiellä, mutta joskus uros oli sitä mieltä, että missä vain olisi parempi ja rauhallisempi asua kuin tällä saarella.
|
|
|
Post by Tika on Nov 7, 2010 17:32:17 GMT 2
"No, aivan erilaista. Ensinnäkin susilaumojen välillä on paaaaljon tilaa. Ei siellä mistä minä tulen, ole kamalasti tappeluja laumojen välillä...", sanoi susi ja huokaisi. "Ja no, sitten on myös tietenkin ihmisiä. Onko täällä ihmisiä?", huomaa uros kysyä ja katsahtaa toiseen. Ihmisistä tämä kyllä selviäisi. Ulkonäkönsä perusteella susi nimittäin kävisi melkein koirasta, ja ihmiset olivat aina ennekin useimmiten vain ohittaneet tämän huomioimatta tätä. Vaikka eihän tämä ollut paljon ollut kosketuksissa ihmisiin, kun oli susilaumassa kasvanut. Lyhyen itsenäisyytensä aikana tämä kuitenkin oli kulkenut myös kaupungissa.
|
|
|
Post by Hiswa on Nov 7, 2010 18:48:12 GMT 2
Hukka kallisti päätään toisen kertomukselle. Ja ihmisiä? Eikös ihmiset ole niitä... "Tarkoitatko niitä kaksijalkaisija otuksia joilla ei ole lainkaan turkkia?", uros kysyi kummissaan. Hän ei itse ollut koskaan tavannut yhtäkään ihmistä, mutta oli kuullut paljon tarinoilta saarelle tulleilta koiraläimiltä. Ihmiset kuulemma orjuuttivat koiria omiksi palvelijoikseen ja sitoivat niitä nahkaisilla lenkeillä kiinni paikkoihin... "Ei, täällä ei kyllä ole ihmisiä, koska en ole koskaan törmännyt sellaiseen. Onneksi", tuo lisäsi puoliksi itselleen, puoliksi toiselle.
|
|
|
Post by Tika on Nov 7, 2010 22:41:21 GMT 2
Repa virnisti toiselle. Eli täällä ei siis ollut ihmisiä - ehkä se oli vain hyvä. Ei tarvitsisi varoa niitä ainakaan. "Onhan ne niitä. Onnekasta ettei niitä ole täällä", totesi uros, vaikka tiesikin vähän toistavansa Hukkaa. "Vaikka eivät ne nyt niin kamalan pahoja aina ole", sanoi tämä reiluuden nimissä, ja päätti sitten jättää aiheen sikseen, ihmiset kun eivät olleet mitenkään kovin kiinnostavia. Kylmähkö tuuli pörrötti laumattoman turkkia ja sai sen hiukan värähtämään. Haavaa kyljessä kolotti, sen oli kylmä, ja äkkiä susi huomasi olevansa kuoleman väsynyt. Niin siinä taisi käydä kun onnistui eksymään tappeluun ja sai haavoja. Ruskea huokaisi hiukan.
|
|
|
Post by Hiswa on Nov 7, 2010 22:46:25 GMT 2
Susi kallisti jälleen päätään. Ai ei niin pahoja? "Tosiaanko? Onko sinulla kenties omakohtaista kokemusta näistä otuksista?", tuo kysyi, aito kiinnostus äänessään. Jotenkin kaikki saaren ulkopuolinen maailma oli aina tietyllä asteella kiinnostanut Hukkaa. Uros kuitenkin huomasi miten väsyneeltä toinen näytti, ja perui heti sanansa, "Äh, ei sillä nyt väliä! Älä vaivaudu vastaamaan. Sinua varmaan väsyttää hirveästi", uros puhui samaan putkeen ja otti sitten henkeä. Tuo vilkaisi toiseen anteeksipyytävästi hymyillen. "Ehm, ehkä sinun tulisi levätä. Voit nukkua tuolla puiden varjossa, minä voin pitää vahtia", Hukka sanoi äänensävyllä joka ei paljon jättänyt toiselle valinnanvaraa.
|
|
|
Post by Tika on Nov 7, 2010 23:01:07 GMT 2
Susi huokaisi hiukan, ja oli jo vastaamassa, kun toinen ehti vetää kysymyksensä pois. Uros kallisti päätään. Mitä? Oliko toinen tosiaan valmis valvomaan, kun tämä nukkui? Hetken ajan susi harkitsi vastaan sanomista, mutta muutti sitten mieltään. Toisen äänensävy kertoi aika tarkasti, että se ei sietäisi vasta-argumentteja. Ja mikäpä siinä, susihan siinä vain hyötyisi. Hieman kyllä omatunto kalvoi, kun näin hyväksi käytti toista, mutta toisaalta, nyt tällä oli parhaat mahdollisuudet selvitä yöstä ja saada jopa untakin! Niinpä niin. "No hyvä on. Kiitos paljon", sanoi laumaton ja hymyili kiitollisesti, ennekuin nousi ihan varovasti. Tämä vetäisi terävän henkäyksen, kun kipu sykähti kyljessä, mutta linkutti kuitenkin sitkeästi puiden alle, ennenkuin rojahti sinne ja sulki silmänsä heti.
|
|
|
Post by Hiswa on Nov 7, 2010 23:15:38 GMT 2
Hukka käveli toisen perässä kuin ollen valmiina tukemaan tuota jos toinen kaatuisi. Hetken ajan hän tunsi itsensä aivan hanhiemoksi. Uros ravisteli typerät ajatukset päästään ja jäi muutaman metrin päähän istumaan. Toinen näytti todellakin väsyneeltä. Ellei tuo olisi noussut itse, olisi Hukka luultavasti tarjoutunut kantamaan Repan puun luokse ettei hänen tarvitsisi itse kävellä. "Voit nukkua rauhassa", Hukka hymyili rauhoittavasti, "minun korvani ovat tarkat."
|
|