|
Post by Fänkki on Aug 25, 2007 12:51:55 GMT 2
Väinö ei kuullut toisen nenä-kommenttia, sillä oli juuri veden alla. Kun tämä tuli pintaan, näki vain toisen niiskauttelemassa kirsuaan, ja arvasi mitä oli käynyt. "Menikö vettä kirsuun?" susi sanoi. Punainen parta näytti pidemmältä, kun se ei kaareutunut märkänä. Vesi valui parrasta enenmmän kuin muualta, mutta mitäs siitä. "Kivaa uida," harmaa sanoi ja nappasi suuhunsa raikasta vettä, ja nielaisi isona kulauksena.
|
|
|
Post by mcromu on Aug 26, 2007 18:15:57 GMT 2
Poika niiskautti vielä nenäänsä ja vilkaisi toisen suuntaan tämän pulpahtaessa pintaan. "Medi, medi. Kirvelee." Poju sanoi ja vilkaisi vähän kauemmas lampea. Kuun loiste loi paikalle mystisen tunnelman ja Santtu hetken katsoi kimaltelevaa vettä, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Väinöön. "Niin on." Santeri vastasi lyhyesti ja väänsi suunsa leveään virneeseen. Vesi oli aika kylmää, mutta hyvinhän tämä virkisti molempia.
#No hui kun tuli pitkä#
|
|
|
Post by Fänkki on Aug 28, 2007 12:45:47 GMT 2
Väinö haukotteli hiukan, ja päätti nousta jo vedestä. Rannassa susi puisteli kevyen tuntuista turkkiaan ja vilkaisi pentua, pääsisikö tämä edes itse vedestä. Korvakorut kilahtivat toisiaan vasten, ja harmaa loikkasi erään puun alle, ja kävi makaamaan. Jonkin ajan jälkeen kido kuitenkin nosti mustan perseensä maasta. Nälkä. Se oli sama kuin ruokaa. Raskas susi haisteli maata ja ilmaa innokkaasti, saadakseen vainun edes pienestä rotasta, joka ei kyllä jumalattoman isolta otukselta nälkää vienyt. Musta kuono tuli ihan likaiseksi, ja kirsua kutitti. Väinö aivasti terävästi, mutta jatkui kuitenkin vainun etsintää.
Kului aikaa, mutta pian työ palkittiin. Edessäpäin siinti nimittäin kuollut eläin. Koska ilmassa ei leijunut kovin paha haju, ruumis ei voinut olla mädäntymässä vielä kauaa. Vihreät silmät loistaen susi loikki saaliilleen, ja katsoi onnellisena puoliksi syötyä peuraa. Jollain oli jäänyt ruokailu kesken. Punaparta ei ehtinyt edes syytä miettiä, vaan alkoi syödä ahnaasti. Jos Santeri tulisi ruinaamaan, saattaisi Väinö ehkä vasten periaatteitaan antaa sille suloiselle pennulle palasen. Se olikin iso ehkä.
|
|