Kido :: Lampi :: McRomu 83

[Fänkki]

Susi naurahti vähän ja yskäisi.
"Kai se on luontaisempaa susille," Väinö mietti, vaikka ei oikeasti tiennyt, oliko asia niin vai ei. Tyhmät pilvet, peittivät kuun.
"No Santeri..." harmaa sanoi, vaikka ei oikeastaan keksinyt mitään kuumaa puheenaihetta.
"Etköhän sinäkin opi ulvomaan, jos tahdot," vihreäsilmä sanoi rohkaisevasti pennulle. Eiväthän nämä pallerot niin pahoja olleetkaan. Tosin Santeri ei vaikuttanut ihan pieneltä, kun se puhuikin niin nätisti. Ja osasi suht' hyvin käyttäytyäkin.

[mcromu]

"Niin se kai on." Santeri vastasi. Tuo setä vaikutti ihan kivalta, ehkäpä hänetä tulisi pieni lisäys Santerin ystävyyskaartiin. Poika mietti hetken itsekkin jotain, kunnes taas kiinnitti huomionsa isomman rohkaisuun.
"Ihan oikeastiko? Voisinko oppia?" Santeri kysyi ja suu vääntyi leveään hymyyn. Väinö oli ollut kiltti rohkaistessaan poikaa ja Santtu hymyili itsekseen.

#Lyhkänen kärpäsenkakka xP#

[Fänkki]

#Lyhyt vai? Et ole nähnyt minun lyhyitä#

"Totta mooses voit. Kaiken voi oppia," harmaa tokaisi ja hymyili itsekkin. Santerilla taisi olla halua oppia uutta. Tai sitten ei. Mistäs Väinö sitä tietäisi? Toisen vanhemmat olivat varmasti ylpeitä tuollaisesta pennusta. Tai sitten kido kuvitteli omiaan. Pieni tuulenpuuska pörrötti sudne kiiltävää turkkia, ja tämä vilkaisi pienesti taivaalle. Vihreät silmät kirkastuivat, kun ne erottivat taivaalla möllöttävän juusto kuun.
"Viimein..." punaparta hymähti lähinnä itselleen. Sitten susi alkoi jälleen ulvoa, tällä kertaa kirkkaammin. Olihan tällä nyt kohde, mitä ulvoa.

[mcromu]

Santeri oli ilahtunut toisen sanoista ja kurtisti kulmiaan mahtipontisesti hymyillen.
"Selvä, aion harjoitella niin kauan, että osaan ulvoa kuten sinä!" Poika lupasi ja katsoi toista. Kyllä Väinö oli sitten mahtava, tuollaisesta 'mestarista' oli pakko tulla Santerin ystävä. Kidokin siirsi katseensa kohti taivasta, ja suu aukeni ihastuksesta, kun kuu tuli pilven takaa ja valaisi paikan aika hyvin.
"Kuu.." Santeri ehti sanoa, ennen kuin Väinö-Valtteri oli jo alkanut ulvoa. Santtu ei oikein tiennyt, mitä niin erikoista kuussa oli, että sitä piti ulvoa. Liekö jokin Väinön tapaisten vanha tapa? Vai muisteliko toinen jotain ulvoessaan? Santeri oli innoissaan, näin jännittävää tapaa se ei ollut ennen nähnyt saati kuullut.

[Fänkki]

Väinö herkesi hetkeksi ulvomisesta ja katsoi Santeria iloisesti.
"No, siihen ei mene kauaa poika," susi sanoi ja vilkaisi jälleen kuuta.
Harmaa oli hyvin otettu siitä, että joku piti tätä hyvänä ulvojana. Ja ihaili tätä sen takia. Vihreät silmät kuvasivat sellaista onnea, jota Väinö ei muistanut kokeneensa pitkiin aikoihin. Punaiset tassut kuopaisivat vähän maata, ja harmaa turkki pörröttyi jälleen tuulesta. Mikä olisi ihanempaa kuin täysikuu, viileä ilta ja hyvä seura? Siihen oli vaikea keksiä muuta. Pikku hiljaa punaparta alkoi pitää pennusta enemmän. (Siis niiku ystävänä, te perverssit.) Eikä ajatus omista pennuistakaan enää tuntunut niin ikävältä ajatukselta. Kido unelmoi jo siitä, miten opettaisi omille pennuilleen kaikkea mukavaa, mutta lopetti sitten ja vilkaisi vaaleaa pentua. Nyt tämä voisi keskittää jakamattoman huomionsa Santeriin, ensimmäiseen elukkaan jonka oli tavannut täällä. Ja josta oli tullut Väinölle oikopäätä ystävä.

[mcromu]

Santeri ihaili hetken Väinön ulvomista ja nyökkäsi sitten toisen kommentille. Sitten poju muisti, miksi oli ensin tullut lammelle, ja sehän oli ollut se, että poikaa janotti. Mutta Santtu ei millään halunnut keskittää huomiotansa Väinöstä. Väinö oli niin siisti Santerin mielestä ja tämä tunsi taas jonkinlaista lämpöä sisällään, samanlaista kuin silloin, kun oli ollut niin iloinen leikkiessään Victiman kanssa. Pojan vatsassa kihelmöi ja tämä päästi pienen naurun tyrskähdyksen suustaan. Kohta Väinön ja Santerin katseet kohtasivat ja poika naurahti vielä vähän.
"Ollaanko ystäviä?" Santeri kysyi ja ojensi tassunsa toiselle, ikään kuin paiskatakseen kättä päälle.

[Fänkki]

Väinö oli aluksi hämillään toisen kommentista. Suden korvat nousivat pystyyn, pitkästä aikaa, ja tämä "läimäisi" toisen tassua, ei kuitenkaan kaikilla voimillaan, koska toinen oli niin pieni. #Ja taas meikä hittaa. Hyi miuta#.
"Ollaan toki," kido sanoi ja naurahti itsekkin. Hänelläkin alkoi olla jano kaikesta ulvomisesta, ja niinpä Väinö kumartui hörppäämään viloittavaa vettä, eikä mielessä käynyt, olisiko pitänyt kysyä, oliko Santerillakin jano.

#Katsos vain, kun inspis on herkässä#

[mcromu]

#Samat sanat *keksi jotain*#

Santeri oli iloissaan, kun toinen oli vastannut myöntävästi. Nyt Santerilla oli kaksi ystävää, ihanaa. Santtu hihkaisi pienesti ja keksi jotain ovelaa, kun toinen kävi juomaan. Poika kiersi toisen taakse parin metrin päähän ottaakseen vähän vauhtia. Sitten Santeri otti pari juoksu askelta ja yritti törmätä toisen selkään kylki edeltä tönäistäkseen tämän lampeen.

#Ai, kun on pitkä viesti.#

[Fänkki]

Väinö tunsi toisen tönäisyn, mutta ei muuta kuin horjahtanut. Mutta silti tämä ikään kuin pudottautui veteen. Susi sukelteli hiukan, ja tuli pian pintaan, heilutellen päätään niin että enimmät vedet roiskuivat Santeria kohti. Vesi oli yllättävän vilpoisaa, mutta viilennystähän Väinö oli tahtonutkin. Tämä otti vettä suuhunsa, ja sylki sitten kaaressa sen pois.
"Tule," kido huudahti Santerille.
"Vesi on ihanan viileää," Väinö sanoi ja sukelsi taas.

[mcromu]

Santeri oli innoissaan, kun toinen putosikin veteen, niin että loiskahti. Poika repesi nauruun ja nauroi silloinkin, kun sai roiskeipisaroita päälleensä. Santtu nyökkäsi toiselle vastaukselle ja meni viiden metrin päähän lammesta.
"Otan vain hieman vauhtia ensin." Poika huusi ja lähti kohta juoksuun ja loikkasi lammen reunalta veteen sukeltaen. Santeri nousi nopeasti pinnalle ja ravisteli sekin päätään.
"Nenään meni vettä." Poika sanoi ja niiskautti nenäänsä.