Kido :: Suuri joki :: Luottamuksen puutetta

[zorian]

[Lol otsikko.. joo, Fugou ja Kraft mun ja Zenjan seuraksi..]


Astelin hiljaisena eteenpäin ja mietin asioita, Hukka oli perehdyttänyt minut lauman asioihin vain hetki sitten, mutta silti olin epävarma asioista, olin huomannut, että kaikki eivät hyväksyneet alfakseen narttua ja olin huolissani Syrenistä, mitä nuori narttu joutuisikaan kokemaan ottaessaan lauman johdon hoitaakseen kun hän ei ollut vain narttu vaan myös hyvin nuori. Huokaisin ja vilkaisin taivaalle, miettien olinko tehnyt järkevästi ottaessani väliaikaisen alfan viran vastaan, mietin myös ?, olin lähettänyt uroksen Menrojen alueelle, vakoilemaan Kidojen puolesta.Ärähdin vihaisesti itselleni tajutessani murehtivani melkeinpä täysin turhia asioita, ? oli itse halunnut lähteä ja Syren voisi halutessaan kieltäytyä alfan paikasta.
"Kas, kas, mitäs täältä löytyykään?"
Kuulin yllättäen kysymyksen esitettävän takaani ja kirosin, olin ollut niin ajatuksissani, että olin antanut kahden uroksen yllättää itseni. Nopeasti käännähdin ympäri ja katsoin uroksia ja kirosin jälleen, urokset olivat molemmat Menralaisia ja ilmeisen vahvan näköisiäkin.
"Mitäs sanot Naresh, leikitäänkö hieman?"
Toinen uroksista kysyi ja huomasin Nareshiksi kutsutun uroksen ärähtävän, ilmeisesti nimellä kutsuminen ei ollut uroksen mielestä järkevä ratkaisu tässä tilanteessa ja selvästi tämä Naresh oli kaksikon johtaja.
"Mitä te haluatte?"
Kysyin tylyllä äänellä ja mietin kuumeisesti vaihtoehtojani, jos jompikumpi uroksista olisi ollut yksin olisin pärjännyt, mutta kahdelle en pärjäisi mitenkään yksin.
"Uskon, että tiedät varsin hyvin mitä me haluamme."
Nareshiksi kutsuttu uros vastasi ja lähti lähestymään minua ivallinen virne naamaallaan ja silloin totisesti toivoin, että joku Kidolainen osuisi paikalle auttamaan, mutta sen todennäköisyys olisi hyvin pieni.
"Teillä ei ole mitään asiaa näille alueille, häipykää."
Jatkoin kylmän viileällä äänellä, pelko tai mikään muukaan tunne muu kuin viha ei kuulunut äänestäni, eikä häntänikään ollut jalkojen välissä vaikka korvani olivatkin luimussa, olin päättänyt taistella loppuun asti, sillä ilman tappelua en näille uroksille antautuisi.

[Fugou]

[Täältä tullaan 8)]

Suurikokoinen ja lihaksikas rottweileruros käyskenteli kidojen alueella rauhallisena, nauttien täysin siemauksin kevätauringon hennosti lämmittävästä paisteesta ja raikkaasta ilmasta. Koiran ryhdikäs olemus ja sen ylväs liikkumistapa ilmensivät uroksesta huokuvaa itsevarmuutta ja määrätietoisuutta sen jolkotellessa reippaassa ravissa eteenpäin, korvat höröllä ja ympäristöään valppaana tarkkaillen. Ulkopuolisen silmin urosta olisi voinut kuvata jopa aristokraattiseksi ilmestykseksi, eikä sen nimi, Kraft von Donner, tätä mielikuvaa ainakaan heikentänyt.

Hetken aikaa jolkoteltuaan musta pysähtyi. Se oli ollut haistavinaan jotain ilmassa, ja kun se nyt kohotti kuononsa tuuleen, se huomasi olleensa oikeassa - jostain lähistöltä kantautui yhden nartun ja kahden uroksen tuoksu. Sekunnin ajan koira ajatteli vain jatkavansa matkaansa, tullen sitten kuitenkin toisiin aatoksiin - eihän siitä haittaakaan olisi, jos kävisi muiden kanssa muutaman sanan vaihtamassa. Niinpä rottweiler lähti jälleen liikkeelle, seuraten koiraeläimistä lähtevää tuoksua.

Pian uros saapui joen tykö ja erään mutkan jälkeen sen silmiin ilmaantui näky, joka sai sen näkemään punaista. Hieman kauempana uroksen edessä oli tosiaan kolme koiraeläintä jotka se oli haistanut, mutta aivan erilaisissa merkeissä kuin uros oli kuvitellut. Kaksi urosta olivat ottaneet yksinäisen nartun ahdisteltavakseen ja härnäsivät nyt narttuparkaa oikein urakalla. Kraft tunsi raivon kihahtavan sisällään, mutta se hillitsi itsensä eikä antanut kuplivan raivonsa näkyä ulospäin - se oli oppinut, että tällaisissa tilanteissa tunteet piti pitää hallinnassa, sillä tunteiden ottaessa vallan sortui helposti tekemään virhearviointeja eikä muutenkaan ollut tilanteen herrana samalla tavalla kuin pitäessään pään kylmänä. Uros kuitenkin päätti puuttua asiaan, sillä moinen käytös oli sen silmissä sietämätöntä.
"Mitä te luulette tekevänne", se huudahti uroksille, lähestyen kolmen koplaa rauhallisena. Uros aikoi pysyä tyynenä, sillä nyt ei auttanut hötkyillä.
"Kiusata nyt yksinäistä narttua tällä tavalla... En voi sietää sellaista käytöstä silmissäni."

[zorian]

Olin jo antamassa periksi, urokset tulivat koko ajan lähemmäs ja tilanne oli riistäytyä käsistä, mutta sitten paikalle saapui jälleen yksi uros ja toisen sanoista päättelin saaneeni apua. Huokaisin helpottuneena ja katsoin urosta kiitollisena, toinen oli saapunut oikein kreivin aikaan, mutta ilmeisesti Menralaiset eivät olleet siitä kovinkaan mielissään.
"Mitäs nyt tehää Naresh?"
Uroksista selvästi vähäjärkisempi kysyi.
"Turpa kii Khayri."
Toinen ärähti ja naurahdin, nytpä tiesin sitten jo molempien nimet, tosin en tiennyt mitä tekisin sillä tiedolla.

Helpotukseni vieraan uroksen saapumisesta jäi kuitenkin lyhyeksi kun urokset kääntyivät ympäri ja lähtivät lähestymään Rottweileria joka oli juuri saapunut paikalle.
"Meidän tekemisemme ei kuulu sinulle, häivy tai koet hyvin ikävän kuoleman."
Naresh sanoi kylmällä äänellä ja sai minut katsomaan auttajaani, joku toinen narttu, tai itseasiassa useimmat olisivat tässä vaiheessa juosseet karkuun, olivathan ahdistelijani nyt minuun selin, mutta itse en voinut enkä halunnut perääntyä, sillä tiesin ettei auttajanikaan pärjäisi yksin kahta vastaan.
"Antakaa olla ja häipykää, tämä on Kidojen aluetta eikä Menralaisilla ole mitään asiaa tänne."
Ärähdin ja kiersin urosten viereltä näiden edelle, asettuen toistaiseksi nimettömän avustajani rinnalle(?). Naresh ja Khayri eivät kuitenkaan kuunnelleet puheitani vaan lähestyivät yhä ilkeästi nauraen. Tyhmänä menin hetkeksi lukkoon, sillä yleensä olin aina onnistunut puhumaan itseni ulos ongelmista.
'Entäs nyt?'
Mietin ja katsahdin auttajaani, en tiennyt kuka hän oli tai oliko hänellä taitoja, enkä olisi halunnut selvittää sitä tällaisessa tilanteessa. Luimistin korviani ja käänsin katseeni takaisin ahdistelijoihini, odotin heidän hyökkäävän ensin, sillä tiesin edun olevan silloin minulla.

[Fugou]

Kraft tuijotti kaksikon johtajaa tiukasti silmiin uroksen lähestyessä sitä. Rottweilerin ilmekään ei värähtänyt toisten astellessa kokoajan lähemmäs ja lähemmäs, eikä se tuntenut pienintäkään epäröintiä - se kyllä tiesi pärjäävänsä.
"Sopii yrittää", musta murahti, ottaen askeleen lähemmäs kaksikkoa vieraan nartun saavuttua sen vierelle.
"Lähde sinä pois tyttö. Minä hoidan tämän kyllä", rottweiler sanoi vilkaisten narttuun ja kääntäen sitten katseensa jälleen menralaisiin.

"Kuulitko Khayri? Typerys luulee pärjäävänsä meille", Naresh tokaisi toiselle nauraen ilkeästi. Myös Khayri yhtyi nauruun, ja hetken naureskeltuaan kaksikko alkoi jälleen lähestyä heitä.
"Khayri, hoida sinä tuo narttu, minä teen tästä kaverista selvää", Naresh käski ja sitten loikkasi vauhdilla Kraftia kohti. Rottweiler oli kuitenkin pysytellyt kokoajan varuillaan, ja niinpä sen oli helppo torjua toisen hyökkäys: se nappasi vastustajaansa kaulasta ja paiskasi tuon sitten vähän matkan päähän, hyökäten sitten itse toista kohti.

[Kirjoitin tämän kun oli kaveri käymässä niin jäi vähän lyhyeksi, pahoitteluja.]

[zorian]

[Sori kesto, olen ollut kiireinen enkä ole päässyt nettiin moneen viikkoon.. nytkin on muutto tulossa 1.6 ja kaikki on kotona sekaisin.. huoh..]


Huomasin Khayrin ja Nareshin lähestyvä meitä edelleen, mutta samassa kuulin vierelläni olevan uroksen sanat ja se sai minut heräämään, enhän voisi antaa kenenkään taistella puolestani en ainakaan tällaisessa tilanteessa, olinhan laumani alfa ja minun kuului suojella itse itseäni kuin myös laumalaisiani. En kuitenkaan ehtinyt sanoa kenelekään mitään kun Naresh jo sanoikin hoitelevansa avukseni tulleen uroksen ja jättävänsä minut Khayrille, tämä ja Nareshin hyökkäys auttajaani vastaan saivat minutkin toimimaan. Aluksi lähdin juoksemaan kauemmas, sillä en todellakaan halunnut jäädä kahden taistelevan uroksen jalkoihin, enkä halunnut sitäkään riskiä, että auttajani ajautuisi keskelle minun ja Khayrin tappelua.
"Hähääh.. narttu juoksee pakoon."
Kuulin Khayrin hekottavan mutta en välittänyt siitä.

Päästyäni tarpeeksi kauaksi auttajastani ja tämän tappelukaverista, käännyin ympäri ja hyökkäsin itse kohti Khayriä, uros hieman yllättyi tästä käänteestä, mutta ehti silti loikkaamaan sivuun, samassa tunsin hampaat lavassani ja ärähdin, en ollut ottanut huomioon sitä, että tämä vähä-älyinen uros olisi näin taitava taistelija. Ärtyneenä heittäydyin selälleni ja potlkaisin takajaloillani uroksen irti lavastani, samassa nousin kuitenkin kiireellä seisomaan ja purin itse hampaani kiinni uroksen kaulaan, tästä alkoi kunnollinen vääntö, molemmat tappelimme siitä kumpi saisi toisen ensin maahan, itse olin kiinni uroksen kaulassa kun uros taas piti hampaillaan kiinni korvani juuresta.