Menra // Järvi // You really wanna know? || Tika~

[Hiswa]

[[ Eli Tika tänne med Repa. Pääsee Kassu vähän höykyttämään uutta "tulokasta". : DD ]]

Mustaturkkinen kookas susiuros tallusteli itsevarmoin askelin läpi Menran sademetsän. Tuo ohitti useamman kaatuneen puunrungon kepeästi hypähtämällä niiden yli, muttei kuitenkaan aivan hiljaa. Suurikokoinen uros nimittäin painoi sen verran paljon, että laskeutuminen maan kamaralle aiheutti pienen tömähdyksen joka sai muutaman lähellä oleskelleen viidakon pieneläimen säikähtämään ja juoksemaan karkuun. Myös muutama lintu lennähti äkillisesti ilmaan huomattuaan mustan suden. Kasimir virnisti pienesti, oranssit silmät kiiluen mielihyvästä. Tuo oli juuri, ja vihdoinkin, tavannut Menrojen uuden johtajan, ja uros pystyi jo nyt toteamaan että toinen oli aika sinisilmäinen. Pieni naurun poikanen löysi tiensä ulos Kasimirin huulilta, kun tuo mietti niitä kaikkia valheita mitä oli onnistunut Hiroshimalle syöttämään. Se rakki tulisi olemaan helppo syrjäyttää.
Kasimirin tassut hiljensivät vauhtiaan kun suurten puiden kasvisto äkisti loppui, ja susi huomasi saapuneensa keskellä sademetsää olevalle aukealla. Uros tallusteli peremmälle, suunnaten kohti suurta järveä sen keskellä. Ruohikko tuon jalkojen alla tuntui heiman kosteammalta kuin viidakossa, jossa oli ollut myös hieman lämpimämpää, mutta se luultavasti johtui viimeyön lumisateista. Ne eivät koskaan ylettyneet viidakkoon asti, mutta aukea näytti olevan sen verran kohmeessa, että oli järjen mukaista olettaa siellä sataneen jonkin verran lunta.
Lumi oli kuitenkin jo sulanut hyvää vauhtia silloin kun Kasimir oli saapunut aukealle. Nyt aukea vain helotti tyhjyyttään, ja sen nurmi oli mukavan viileää, vaikkakin ehkä turhan liian kosteaa ollakseen miellyttävän tuntuista. Susiuros ei paljon kuitenkaan piitannut säiden vaihteluista. Uroksen oranssit silmät pyyhälsivät aukion reunasta toiseen kun tuo varmisti, ettei kukaan kutsumaton vieras ollut paikalla. Aukio ammotti kuitenkin tyhjyyttään, ja mustaturkkinen uros tallusteli hyvin mielin järven rannalle. Tuo katsoi alas peilikuvaansa, kallisti hieman päätään ja virnisti. Komealta näytti yhä näiden vuosien jälkeen.

[Tika]

//Grrr >8)) //

Menrojen alue tuntui kovin uhkaavan tummalta. Tai ehkä se johtui vain susiherran vilkkaasta mielikuvituksesta ja jännittyneestä tilasta. Niin sen täytyi olla. Kiiluvasilmäinen herra hiipi sademetsässä korvat luimussa ja tuijotteli epäluuloisesti ympärilleen. Ketään ei vain näkynyt. Susi pysähtyi hetkeksi, ja huokaisi syvään. Ei tämä kyllä näin tulisi onnistumaan, olisi pakko keksiä parempi tyyli. Niinpä laumaton Repa herramme henkäisi uudemman kerran, nosti päänsä ryhdikkääseen asentoon ja pakotti korvansa pystyyn. Susi sulki hetkeksi silmänsä ja hengitteli hetken. Pitäisi vain kuvitella, että oli menra. Tämä oli menrojen aluetta, joten tottakai se olisi luonnollinen ja turvallinen paikka menralle. Niinpä sen piti olla sitä myös Repalle.
Pakkohan suden oli myöntää itselleen, että pienoinen epäilys vakoojaksi ryhtymisen johdosta kalvoi tätä. Mutta parempi sellaiset ajatukset oli siirtää syrjään, nyt sitä mentiin, syveen tai saveen. Ei sitä enää auttanut epäillä. Niinpä Repa viimein puhahti ja jatkoi matkaansa, tällä kertaa mahdollisimman ryhdikkäänä ja varman oloisena, kuitenkin hieman varuillaan. Kuka tahansa olisi varuillaan. Ei sitä koskaan tiennyt, jos joku pomppaisi jostain niskaan.
Yhtäkkiä susi tupsahti aukealle, jonka keskellä näkyi olevan järvi. Hetken herran kasvoilla käväisi yllättynyt ilme, mutta pian tuon naama oli taas peruslukemilla. Susi vilkaisi järven ympäristöön ja bongasi mustan koiraeläimen. Noniin, ensimmäinen testi.
Repa siirsi eripariset silmänsä huolettomasti pois toisesta, ja asteli rauhallisesti ja hieman aristavaa kylkeään varoen järven rantaa kohden, tosin suunnaten eri kohtaan kuin mitä missä toinen oli.

[Hiswa]

[[ Awww iihh Repaaa~ : DD ]]

Kasimir hastoi uuden tulokkaan ennen kuin kuuli tuon. Pieni pohjoistuuli kuiskasi tuon korvaan (vai pitäisikö sanoa, kuonoon) tuntemattoman suden saapumisesta. Kasimir virnisti itseksen, yhä vilkuillen peilikuvaansa. Tuo kääntyili hieman veden äärellä, kuin poseeraten peilikuvalleen. Jos toinen sattui näkemään uroksen puuhat, noh... Saipahan ainakin jotain ajattelemista. Nostamatta katsettaan järven melkein tyynestä pinnasta, uros vetäisi huomaamattomasti muutaman kerran henkeä totutellakseen toisen hajuun ja painaakseen sen mieleensä. Kasimir tiesi, ettei ollut tavannut toista aiemmin, joten se ei luultavasti edes ollut menralainen. Pieni, melkein huomaamaton sadistinen hymy loi tiensä uroksen kasvoille tuon ajatellessa mahdollisuutta, että tuo oli kenties törmännyt kidolaiseen. Voi, voi, voi. Toinen sattui olemaan hieman väärässä paikassa väärän aikaan.
Jotenkin aavistaen, että toinen oli hieman varuillaan ja pysytteli kauempana, Kasimir otti muutamia, melkein huomaamattomia sivuttaisia askelia kohti toista. Tuo piti yhä päänsä hieman kumarrettuna, tuijottaen peilikuvaansa vedessä. Kun uros sai tunteen, että oli tarpeeksi lähellä, tuo nosti hieman niskaansa, käänsi päänsä niin että se oli yhä pois päin toisesta, ja venytteli niskaansa niin että siitä jopa kuului pieni naksahdus. Sitten tuo virnisti vielä viimeisen kerran, ennen kuin loihti kasvoilleen vakavan ilmeen ja kääntyi katsomaan toista epäluuloisesti. Uroksen tehdessä suoran katsekontaktin toiseen, tuon keltaiset silmät kiiluivat mielialalla jota oli mahdoton tunnistaa. "Kuka olet, ja mitä teet täällä?", tuo kysyi, äänensävy kylmänä.

[Tika]

//Pysyhän nahoissasi siellä xD Voi mun Repa parkaa.//

Repa tarkkaili toista puolihuolimattoasti sivusilmällä, muistaen koko ajan mahdollisen vaaran, mikä tilanteessa piili. Jos nyt epäonnistuttaisiin, niin sitten olisi vakoojan ura kerralla lopussa, sen susi pystyi aistimaan. Toinen kun ei tuntunut mitenkään leppoisalta olennolta. Ruskeaturkki höristi korviaan huolettomasti ja katseli järveä. Kaunista täällä ainakin oli, vaikka menrojen alueella oltiinkin. Toisaalta olihan sellainen ajatus, että menrojen alueella olisi jotenkin synkempää kuin muualla, niin aivan liian sinisilmäinen ja naurettava. Repa naurahti hieman ääneen itselleen. Tyhmää. Susi istahti varovasti. Tuon tummalla seuralaisella tuntui olevan jokin esitys päällä, mutta herra odotti tyynesti toisen huomioivan tämän. Tokihan tuo jo oli varmasti haistanut Repan. Ja lopultahan toinen kääntyikin kohtaamaan Repan eriparisilmien katseen. Susi katsoi tyynesti takaisin.
"Olen Repa. Tulin vain katselemaan maisemia", sanoi herra mahdollisimman huolettomalla äänen sävyllä, vaikka sisällä tuota jännittikin aika paljon. Mutta nyt ei auttanut jännittää, vaan piti olla mahdollisimman rento.

[Hiswa]

Mustaturkkinen susiherra siristi hieman silmiään toisen epämääräiselle vastaukselle. Vai että ihan maisemia katsomassa, tuo hymähti mielessään. Uros kohotti hieman kulmiaan toiselle, mutta tuijotti yhä herkeämättä ja epäluuloisesti toisen eriparisia silmiä. Eripariset silmät, Kasimir huomautti mielessään. Liekkö toinen edes kokonaan susi? Mustaturkkinen rikkoi vihdoinkin katsekontaktin hetkeksi ja antoi keltaisten silmiensä lipua toisen päästä jalkoihin häpeilemättä. Toinen vaikutti muotojensa puolesta sudelta, eikä myöskään haissut yhtään kotikoirilta tai muilta epäsikiöiltä. Kai se sitten oli ihan turvallista olettaa toisen olevan susi. Mutta tietenkin, hänen pitäisi varmistaa se vielä myöhemmin.
"Ah, tietenkin, maisemia", tuo sanoi sarkastisesti katsoessaan taas toista silmiin. Jos toinen ei ollut menra, niin mitä helvettiä se oikeasti täällä alueella teki? Se oli joko erittäin typerä tai erittäin rohkea. Hetken mietittyään uros päätti että toinen oli luultavasti ensimmäinen.
"Noh, mihinkäs laumaan te hyvä --", Kasimir vilkaisi toisen jalkojenväliin kuin pilkatakseen toista vaikka tiesikin tuon olevan uros, "--, hyvä herra kuulutte?" Oikeasti hän halusi testata tyyppiä. Jos tuo suuttuisi, niin saataisiin aikaan kiva tappelu. Jos ei... No, siinä tapauksessa Kasimir saattoi harkita tyyppiin luottamista. Liian hätäpäiset idiootit ärsyttivät Kasimiria. Ja idiootit muutenkin.

[Tika]

Repa tuijotti toisen hämmentävän keltaisiin silmiin uteliaasti. Toinen oli töykeä ja ovelankin oloinen. PItäisi ehkä pitää varansa. Toisaalta sutemme ei jostain syystä ihan karsastanut toista. Oli oikeastaan mielenkiintoista törmätä johonkuhun erilaiseen. Ja jotenkin ruskeaturkillemme oli jäänyt kuva, että menrat hyökkäsivät ensin ja kyselivät sitten, jos siis eivät vaan huvikseen tappaneet suoraan. Uros kallisti päätään aivan pienesti. Taisi tosiaan olla aikamoinen testi menossa, kun noin tarkasti toinen katseli tämän päästä varpaisiin ja muutenkin kyseli, kertomatta mitään itsestään. Susi luimisti hieman korviaan, mutta nosti ne saman tien pystyyn. Tämä pitäisi nyt vain niellä. Susi olisi kohottanut kulmiaan toisen kysymykselle jos olisi osannut. Kylläpä toinen nyt yllytti. Mutta Repa tiesi itsekin, että sillä ei kyllä taistelussa olisi mitään mahdollisuuksia tuollaista järkälettä vastaan. Parempi olisi pysyä tyynenä, niin ehkä tästä hengissä selvittäisiin. Ehkä.
"En kai mihinkään. Saavuin aivan vasta, enkä ole ehtinyt perehtymään asioihin täällä", sanoi Repa mahdollisimman tyynesti. Eikä tuo edes oikeastaan ollut valetta, eihän tämä kuulunut mihinkään laumaan, vaikka olikin saanut tarjouksia kidoihin liittymisestä. Ja aika vastahan herra oli saapunut, eikä edes paljoa tiennyt vielä mistään.

[Hiswa]

Kasimir virnisti omahyväisesti toisen viileydelle. Toinen ei oikein vaikuttanut nousevan minkäänlaiseen syöttiin. Joko toinen oikeasti oli niin välittämätön, tai sitten tuolla oli jotakin salattavaa ja tuo esitti viileää. No, Kasimiria ei oikein kiinnostanut kumpikaan, joten tuo vain tyytyi olemaan varuillaan kyseisen tyypin kanssa. Ja siitä puheenollen, mikäköhän ihme oli toisen nimi? No, kaipas sitäkin voisi kysyä sitten joskus. Ei se urosta kovin kiinnostanut vielä tässä vaiheessa. Ellei se sitten ollut jokin erityisen nolo nimi josta toinen saisi pientä huvitusta, kuten vaikka... Mutta hups, Kasimir hymähti mielessään. Juurihan kyseinen tyyppi sanoi nimensä, Repa. Se vain kuulosti niin huomaamattomalta nimeltä, ettei Kasimir oikein tajunnut sitä.
"Tosiaan", mustaturkkinen sanoi mietteliäästi. Jos toinen oli vasta saapunut saarelle, ja todellakin sattui olemaan vielä täysiverinen susi... Mahdollisuudet olivat rajattomat. Yhtäkkiä Kasimir näkikin Repassa piilotettua potentiaalia. Toinen ei oikeasti vaikuttanut kovinkaan heikolta, vaikkei kyllä erikoisen vahvaltakaan. Sulavalinjaiselta tuo kuitenkin näytti, joten mustaturkki arveli tuon olevan luultavasti enneminkin nopea kuin vahva. Sellaisistakin avustajista olisi hyötyä joskus. Kenties.
Hymähtäen ääneen uros tutkiskeli hetken toisen ulkonäköä häpeilemättä, kunnes loi taas katsekontaktin toiseen. Kasimirin keltaiset silmät olivat vieläkin epäluuloiset, mutta sitten tuo hymyili valheellisen lämmintä ja niin ystävällistä hymyä kuin suinkin pystyi.
"No siinä tapauksessa, kulje ihan vapaasti", tuo sanoi. "Mistäs olet tänne saapunut --", tuo aloitti, mutta pysähtyi sitten äkisti, esittäen juuri muistaneensa, ettei edes kertonut omaa nimeänsä. "Mutta voi, missä minun käytöstapani ovat!", mustaturkkinen naurahti helakasti ja hymyili toiselle lämpimää hymyänsä. "Minun nimeni on Kasimir, hauska tutustua teihin, Repa", tuo sanoi ja nyökkäsi päätään ikään kuin kumarrukseksi.

[[ Lol, sori mun failaus. Mut korjasin sen nyt. :DD ]]