Post by Fänkki on Mar 9, 2011 23:19:54 GMT 2
HEI STALKKAAJAT! Parantelen esittelyä sitä mukaa kun saan taas tuntumaa kirjottamiseen. Tiedän että luonne on sekava, koitetaan elää asian kanssa..
>> i170.photobucket.com/albums/u248/fangipallo/unisexwolf1pi3.png
^ Anteex laiska muakkaus, skannaan joku päivä ite tekemän kuvan ni ei tarvi katella tota säälittävää muokkausta
Perusdata
Nimi :: Trevor
Ikä :: 5 (”ihmisissä” n. 35)
Laji :: Koirasusi (mustasuden ja sekarotuisen koiran (bernhardinkoira/tanskandoggi) risteytys)
Skp :: Uros
Lauma :: Laumaton
Arvo :: ---
Hahmosta syvemmin
Sisäisesti ::
Trevorin elämää on aina hallinnut ristiriita – samalla kun uros on kaivannut vapautta, erakon elämää ja yksinäisyyttä on tämän elämää hallinnut suuri läheisyyden ja turvallisuuden kaipuu. Totta, nuo samat ristiriidat ovat tuttuja lähes jokaiselle tallaajalle, mutta Trevorin elämässä ne ovat olleet liian hallitsevassa osassa johtuen siitä, että uros otti nuorena todella vakavasti sen, ettei ollutkaan koira vaan että hänessä oli myös suden verta. Tuosta ristiriidasta tuli melkein pakkomielle urokselle ja se hallitsi tämän kaikkia tekoja ja ajatuksia. Vielä nykyäänkin uros määrittelee itsensä aina ristiriitojen kautta.
Pääasiassa Trevor on kuin kuka tahansa susi. Herra kulkee mieluiten omia polkujaan välittämättä kahden lauman kinasteluista. Koirasusi ei juuri kaipaa syitä millekkään asioille, eikä usko kohtaloon vaan sattumaan. Uros ei muutenkaan ole kovin syvällinen, vaan ajattelee yleensä kaikki asiat vain pintapuolisesti jaksamatta syventyä minkään asian tarkoitukseen. Filosofia ei siis ole lähellä Trevorin sydäntä. Jos totta puhutaan, Trevorin sydäntä lähellä ei ole juuri mikään. Trevor ei ole passiivinen, hän tekee monia asioita, mutta ei saa juuri mistään tyydytystä. Koirasusi hakeekin yleensä elämäänsä edes jonkinlaista tyydytystä taisteluista. Trevor ei ole kovin hyvä provosoimaan muita, mutta provosoituu itse suht helposti, ei tosin siksi, että hän ei kestäisi itseään loukattavan, vaan siksi, että niin hän pääsee helpommin tappelemaan. Tappaminen ei tuota koirasudelle ongelmia, oli kyseessä uros, naaras tai pentu. Aivan tuosta noin vaan Trevor ei kuitenkaan ketään tapa, mutta ei myöskään pode huonoa omatuntoa jos joku sattuu taistelun seurauksena menettämään henkensä. Uros ei välitä juuri mistään muusta kuin vaarojen etsimisestä. Adrenaliinin ja vaarantunteen toivossa Trevor saattaa joskus harrastaa muista täysin järjettömiä asioita, mutta urosta ei hetkauta turpiin saamiset tai loukkaantumiset; ison kokonsa ja massansa ansiosta uros kestää omasta mielestään lähes mitä vain, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Omien heikkouksien paljastaminen muille, tai muutenkaan syvällisten asioiden kertominen itsestä ei kuulu Trevorin tapoihin. Koirasutta ei kiinnosta muiden motiivit ja elämäntarinat, miksi muiden pitäisi kiinnostua hänen sielunelämästä? Koirasudelle on ylipäätänsä lähes mahdotonta asettua toisten asemaa ja ajatella tilanteita muiden kannalta. Tämän vuoksi moni antaa urokselle itsekeskeisen paskiaisen leiman. Koirasudelle on aivan sama mitä muut hänestä ajattelevat, sillä laumaton ei juurikaan haali itselleen läheisiä. Yleensä Trevor pitää kaikki turvallisen välimatkan päästä itsestään. Herra ei muutenkaan kiinny muihin helpolla, eikä ole takertuvaa sorttia. Ainakaan silloin, jos on susimaisella päällä..
Ettei Trevorin elämä olisi liian helppoa, herramme väkivaltaisen ja päämärättömän omantienkulja -elämän vastapainona on uroksen ”koiramaisen” puolen halut ja tavoitteet. Ollessaan koiramaisella tuulella Trevor käyttäytyy melko lupsakasti, tervehtii iloisesti vieraita eikä vierasta juuri ollenkaan, vaan tutustuu uteliaana uusiin tuttavuuksiin. Sen avoimempi Trevor ei kuitenkaan ole kuin ”normaalistikkaan”, vaan pitää omat asiat vain omana tietonaan.
Trevor ei tosiaan ole helppolukuisimmasta päästä. Uroksen mielialat voivat vaihdella nopeasti. Tuo saattaa käyttäytyä hyvinkin dominoivasti ja aggressiivisesti ja seuraavana hetkenä olla alistuva ja kuuliainen. Laumaton voi aluksi olla lupsakka, heittää herjaa ja puhua mukavia, mutta vielä saman keskustelun aikana muuttua väkivaltaiseksi ja todella tunteettoman oloiseksi pedoksi. Yleensä Trevor yrittää edes olla sen verran johdonmukainen, että aina yhden keskustelun ajan yrittää pysyä ”tietynlaisena”. Joskus kontrolli pettää ja koirasuden joidenkin mielestä häiriintynytkin luonne tulee esiin. Tavallaan Trevor on eräänlaisessa psykoosissa, koska hän ei aina erota todellisuutta omista ajatuksistaan. Omien viettiensä ja halujensa totaallinen kieltäminen ja torjuminen nuorempana on jättänyt uroksen psyykkeeseen arvet, joista kenelläkään ei ole tietoakaan, koska kukaan ei tiedä Trevorin menneisyydestä.
Ulkoisesti ::
Säkä :: 101 cm.
Paino :: 91 kg.
Trevor ei ole mikään keijukainen, vaan todella isokokoinen koirasusi, kiitos koiraperimänsä. Trevor on rakenteeltaan roteva, muttei lihava. Massaa löytyy paljon, ja isoa kokoaa Trevor käyttää taisteluissa hyödykseen. Jalat ovat pitkät ja vantterat, susimaiset. Päkiät ovat vahvat ja antavat loikkiin ja juoksuun hyvät mahdollisuudet. Kuono muistuttaa koiran kuonoa, se on lyhyempi ja paksumpi kuin susilla. Huulet eivät riipu, vaan muuten kuono muistuttaa suden kuonoa. Uroksen leuassa kasvaa vaalea ”parta”karvaa. Kirsu on isohko ja melko pyöreähkö. Korvat ovat susimaiset, leveät, kolmionmuotoiset pystykorvat. Silmät eivät ole yhtä vinot kuin susilla, mutta hieman ”viirumaisemmat” kuin koirilla. Silmien väri on kirkas sininen. Kallo kovera ja hieman leveämpi kuin susilla eikä otsa erotu kovin jyrkästi sivuprofiilista. Uroksen turkki on paksu ja se muistuttaa ominaisuuksiltaan berhandialaisen turkkia. Turkki on todella ”poimuttunut” niskan kohdalle antaen vaikutelman hieman niskasta. Häntä ei ole kovin pitkä. Turkki on hännässä hieman pitempää ja harvempaa kuin muualla kehossa. Uroksen jalkojen turkki on ohuempaa ja selvästi karkeampaa kuin muualla. Selkä on menee mutkalle, ja selkärangan kohdalla uroksen pikimustan turkin seassa kasvaa muutamia vaaleampia karvoja. Turkin väri on siis pikimusta, jossain valossa turkki saattaa näättä kiiltäessä sinertävältä. Turkki on todella kiiltävä ja liukkaan tuntuinen, eikä takkuunnu helposti. Hännän ja reisien karvoitus on kuitenkin pidempää ja helposti takkuuntuvaa. Myös kyynärien turkki on pidempää. Uroksen ulkoisessa olemuksessa ei ole juuri mitään silmäänpistäviä yksityiskohtia, jos kirkkaan sinisiä silmiä ei oteta laskuihin. Uroksen turkkikin näyttää pientä harmaantumista lukuunottamatta lähes täydelliseltä. Koirasuden nahka on kuitenkin arpinen lukuisten taisteluiden ja sattumusten jäljiltä. Turkki kuitenkin peittää taisteluhaavat. Ainut näkyvä jälki on uroksen vasemmassa korvassa oleva kapeahko naarmu, joka alkaa takaraivosta ja kiertää korvan ulkoreunaan ja siitä kärkeä ja korvan sisäosaa kohti. Kovin moni ei kuitenkaan kiinnitä mitättömään arventapaiseen huomiota.
Ulkoisesti Trevor muistuttaa eniten rotevaa sutta, vaikka uros menisi sekarotuisesta koirastakin. Tanskandogin piirteitä uroksesta ei juurikaan löydy.
Menneisyys :: SKIPPAA SUORAAN ALAS KOHTAAN ”PÄÄTYMINEN INU SHIMAAN JOS EI KIINNOSTA turhan pitkä kuvaus Trevorin elämästä :'''D
Trevor syntyi pieneen kylään pohjoiseen kesällä. Trevorin emo oli erään yksinäisen vanhan naisen koira ja Trevorin isä oli läheisillä vuoristoilla asunut susi. Pentujen isästä vanhalla naisella ei ollut tietoa, muttei hän osannut arvatakkaan että pentujen isä oli susi. Trevorilla oli kaksi veljeä ja yksi sisko, jotka kaikki luovutettiin kylälle vahtikoiriksi. Trevorin emon omistaja halusi kuitenkin pitää Trevorin itsellään kauniiden silmien takia.
Trevor vietti leppoisaa elämää. Joskus pentu ikävöi sisaruksiaan, mutta muuten hän näytti elämästään täysin. Uros kasvoi todella uskolliseksi omistajalleen ja oli todella suojeleva tätä kohtaan. Muutenkin ihmisiä kohtaan Trevor oli aina iloinen ja ystävällinen, aivan kuin mikä tahansa koira. Trevor oli hieman vartuttuaan myös todella rauhallinen ihmisten parissa. Koirien kanssa Trevor ei tullut niin hyvin toimeen, koirasusi murisi yleensä kaikille jos ne tulivat metrinkään päähän Trevorin omistajasta. Muutenkin koirasusi oli melko vetäytyvä koirien seurassa, ja oli mielummin yksin. Trevor totteli vain ja ainoastaan emäntänsä ääntä, yleensä ehdottomasti. Omaa emoaankaan uros ei totellut niin hyvin kuin emäntäänsä.
Kasvaessaan Trevor kuitenkin alkoi tuntemaan outoa rakkautta vapauteen. Susimainen puoli kiemurteli uroksen mieleen. Trevor ei kuitenkaan tiennyt omaavansa suden verta, joten tuo koitti haudata vapauskaipuun muiden ajatuksiensa alle, ja jatkaa normaalia elämäänsä. Uroksen ollessa puolitoista vuotias tuo ei kuitenkaan voinut täysin haudata vapauden kaipuutansa. Silloin Trevor alkoi harrastaa yökarkailua – tuo karkasi pimeyden turvin metsään ja vuorille. Kerran emo sai poikansa kiinni, kun tuo oli jälleen eräänä talviyönä karkaamassa. Silloin emo kertoi Trevorille, että hänen isänsä oli susi. Poika hurjistui emolleen siitä, ettei tuo ollut kertonut aikaisemmin ja lähti vihapäissään ulos. Trevor juoksi pitkin lumisia rinteitä vimmastuneena. Koirasusi loikkasi erään kelopuun päältä, aikeinaan hypätä pienen kuilun yli, mutta kelopuu räksähti palasiksi isokokoisen pojan alta, ja Trevor menetti tasapainonsa ja putosi kuiluun. Trevor löi tippuessaan päänsä kallioon ja menetti tajuntansa. Herätessään seuravaana päivänä Trevor hätääntyi, koska kuilu oli suht syvä, eikä uros ollut varma, miten hän pääsisi pois. Uros käänsi katseensa kohti taivasta ja hämmästyi nähdessään kuilun reunalla tumman hahmon. Trevor yritti haukkumalla saada vieraan huomion, mutta vieras vain käänsi päänsä. Nuori Trevor pinnisti kaikki voimansa, ja loikkasi hieman ylemmäs, pienen ulokkeen päälle. Tuo jatkoi haukkumista korkeammalta, mutta vieras ei reagoinut lainkaan. Lopulta koirasusi alkoi ulvoa toiselle ja sillä samalla hetkellä tumma hahmo käänsi päänsä Trevoriin ja alkoi neuvoa tätä, mitä tulisi tehdä että pääsisi ylös. Muukalaisen avustuksella Trevor roikkui pian kuilun reunalla ja vieras riuhtoi tätä ylös. Ylöspäästyään Trevor katseli mustaa sutta, joka oli tyynesti paikoillaan, eikä sanonut mitään. Koirasusi tunsi oudon tunteen sisällään, ja lähti jolkottamaan mitään sanomatta takaisin kotiaan kohti.
Tuon tapahtuman jälkeen Trevorin elämä ei ollut enää samanlaista. Koirasusi oli paljon haluttomampi tekemään mitään ja hän vietti lähes kaiken aikansa makaamalla mökin lattialla. Lopulta pitkä talvi taittui kevääksi, ja auringonvalo sai Trevorin taas liikkeelle. Tuo aloitti jälleen karkailunsa metsään. Vapauden kaipuu kasvoi aina vain kovemmaksi, mutta Trevor ei edes kestänyt ajatusta omistajansa jättämisestä. Uros yritti muutenkin kaikin keinoin peittää susimaisen olemuksensa.
Kesällä uros täytti kaksi vuotta. Kesän lopulla Trevorin emo sairastui vakavasti, ja menehtyi vielä saman vuoden lopulla. Trevorin omistaja masentui asiasta pahoin ja uros tunti vielä huonompaa omatuntoa karkailuistaan. Koirasusi ei kuitenkaan voinut lopettaa karkailua, koska tunsi tukehtuvansa mökin tunkkaisuuteen ja ahtauteen. Trevorin aggressiivisuus koiria kohtaan oli äitiynyt niin pahaksi, ettei tätä voinut enää viedä kylään koirapuistoihinkaan. Seuraavana vuonna, hieman ennenkuin Trevor täytti kolme, koirasuden luonne alkoi muuttua. Tuo saattoi ärhennellä joskus ihmisillekkin, eikä enää ollut niin ystävällinen kuin ennen. Omistaja huolestui lemmikistään, ja Trevor huolestui itse itsestääkin – oliko hän menettämässä kontrollin? Uros oli yrittäny pitää susimaiset piirteet poissa, ja olla kuten äitinsäkkin, koira. Uros vietti aina vain enemmin aikaa yksinään, kunnes omistaja vei tämän ensimmäistä kertaa kunnolla eläinlääkäriin tutkittavaksi. Matka sinne oli pitkä, sillä kylässä ei ollut kunnollista eläinlääkäriä, ainoa eläinlääkäri oli kylässä lähinnä karjaeläimiä varten. Trevor ja omistaja matkasivat kaupunkiin, jossa lääkäri huomasi heti, että Trevor oli koirasusi. Lääkäreiden mukaan uros pitäisi viedä luontoon, vaikka ei ollut varmaa, pystyisikö Trevor enää oppimaan niin omavaraiseksi ja itsenäiseksi.
Kylään takaisin päästyään omistaja talutti lemmikkiään viimeistä kertaa. Emäntä teki Trevorin kanssa lenkin Trevorin äidin haudalle, mikä oli metsän siimeksessä, pellon reunassa. Oli kesä, taivas oli melkein pilvetön, ja emäntä itki hetken. Trevor yritti olla tuntematta mitään. Lopulta kaksikko jatkoi vaiteliasta matkaansa ja he päätyivät eräälle kukkivalle rinteelle. Emäntä käski Trevorin istumaan, ja sitten tuo irrotti talutushihnan. Trevor nuolaisi koiranomaisesti omistajaansa, ja katsoi tuota sinisillä silmillään. Uros oli niin hämmentynyt kaikesta, ettei edes ihan täysin ymmärtänyt, ettei hän tapaisi emäntäänsä enää koskaan. Lopulta emäntä avasi Trevorin kaulapannan ja irroitti pannan koirasuden kaulasta. Turkkiin oli painautunut pannan jälki, ja uros katseli jälkeä ihmeissään. Sen jälkeen omistaja komensi Trevoria viimeisen kerran. ”Paikka. Siinä. Älä seuraa”, emäntä sanoi, ja lähti kävelemään itkien rinnettä alas. Trevorin teki mieli mennä lohduttamaan emäntäänsä, mutta ei liikahtanutkaan. Vasta, kun emännästä ei näkynyt varjoakaan koirasusi nousi ja katseli hetken maisemia. Nyt hän oli vapaa. Hän oli elänyt koiran elämää, nyt oli suden elämän vuoro.
Trevorin toinen kohtaaminen isänsä kanssa:
Trevor ei ollut koskaan saalistanut itse, eikä muutenkaan omannut vielä kovin suuria viettejä saalistukseen. Koirasusi näki muutaman päivän nälkää, kunnes eräänä päivänä törmäsi sattumalta mustaan suteen, samaan suteen, joka oli auttanu Trevoria kuilusta. Kun susi tuli todella lähelle Trevoria, uros ajatteli toisen olevan pahantahtoinen. Trevor yritti murista uhkaavasti ja käyttäytyä muutenkin pelottavasti, mutta musta susi lähestyi silti urosta. Mustalla ei ollutkaan pahat aikeet, vaan tuo tarjoutui auttamaan Trevoria saalistamisessa. Koirasusi ei tiennyt, mistä susi tiesi, ettei hän osannut saalistaa, mutta hän otti silti muukalaisen tarjouksen vastaan.
Siitä päivästä lähtien musta susi autteli Trevoria sopeutumaan luontoon. Vasta talvella susi kertoi Trevorille olevansa tämän isä.
Trevorin päätyminen Inu Shimaan:
Trevor ei koskaan liittynyt alueella oleskelleeseen susilaumaan, vaan eli elämäänsä aluksi isänsä kanssa siihen asti kunnes isä menehtyi ja myöhemmin Trevor jatkoi matkaansa yksin. Isän kuoleman jälkeen Trevorin luonne alkoi kuitenkin muuttua sellaiseksi mikä se nyt on. Eräänä päivänä koirasusi oli hakemassa jännitystä elämäänsä taiteilemalla meren rannalla sijaitsevalla jyrkänteellä. Välillä tummaturkki roikotti itseään reunalla ja välillä laskeutui alemmas ja välillä loikki ylemmäs. Koirasusi liukasteli välillä ja meinasi pudota useaan otteeseen. Läheltä piti -tilanteet vain kannustivat Trevor hurjempiin stuntteihin, kunnes uros kompuroi omiin jalkoihinsa ja luiskahti kalliolta alas. Uros menetti ilmeisesti tajuntansa, mutta päätyi kuin ihmeen kaupalla ehin nahoin Inu Shimalle.
Loppu sälät
Muuta ::
Kausina, jolloin Trevor ei yritä lainkaan hillitä mielialan vaihteluitaan uros voi vajota täysin psykoottisen tilaan ja olla täysin omassa maailmassaan.
”Susimainen” olotila ja käytös on Trevorin normaalitila, ”koiramaiset” kaudet ovat harvinaisempia ja tulevat ja menevät.
Teema ::
---
Ääninäyttelijä :: ---
Pelaaja :: fang
>> i170.photobucket.com/albums/u248/fangipallo/unisexwolf1pi3.png
^ Anteex laiska muakkaus, skannaan joku päivä ite tekemän kuvan ni ei tarvi katella tota säälittävää muokkausta
Perusdata
Nimi :: Trevor
Ikä :: 5 (”ihmisissä” n. 35)
Laji :: Koirasusi (mustasuden ja sekarotuisen koiran (bernhardinkoira/tanskandoggi) risteytys)
Skp :: Uros
Lauma :: Laumaton
Arvo :: ---
Hahmosta syvemmin
Sisäisesti ::
Trevorin elämää on aina hallinnut ristiriita – samalla kun uros on kaivannut vapautta, erakon elämää ja yksinäisyyttä on tämän elämää hallinnut suuri läheisyyden ja turvallisuuden kaipuu. Totta, nuo samat ristiriidat ovat tuttuja lähes jokaiselle tallaajalle, mutta Trevorin elämässä ne ovat olleet liian hallitsevassa osassa johtuen siitä, että uros otti nuorena todella vakavasti sen, ettei ollutkaan koira vaan että hänessä oli myös suden verta. Tuosta ristiriidasta tuli melkein pakkomielle urokselle ja se hallitsi tämän kaikkia tekoja ja ajatuksia. Vielä nykyäänkin uros määrittelee itsensä aina ristiriitojen kautta.
Pääasiassa Trevor on kuin kuka tahansa susi. Herra kulkee mieluiten omia polkujaan välittämättä kahden lauman kinasteluista. Koirasusi ei juuri kaipaa syitä millekkään asioille, eikä usko kohtaloon vaan sattumaan. Uros ei muutenkaan ole kovin syvällinen, vaan ajattelee yleensä kaikki asiat vain pintapuolisesti jaksamatta syventyä minkään asian tarkoitukseen. Filosofia ei siis ole lähellä Trevorin sydäntä. Jos totta puhutaan, Trevorin sydäntä lähellä ei ole juuri mikään. Trevor ei ole passiivinen, hän tekee monia asioita, mutta ei saa juuri mistään tyydytystä. Koirasusi hakeekin yleensä elämäänsä edes jonkinlaista tyydytystä taisteluista. Trevor ei ole kovin hyvä provosoimaan muita, mutta provosoituu itse suht helposti, ei tosin siksi, että hän ei kestäisi itseään loukattavan, vaan siksi, että niin hän pääsee helpommin tappelemaan. Tappaminen ei tuota koirasudelle ongelmia, oli kyseessä uros, naaras tai pentu. Aivan tuosta noin vaan Trevor ei kuitenkaan ketään tapa, mutta ei myöskään pode huonoa omatuntoa jos joku sattuu taistelun seurauksena menettämään henkensä. Uros ei välitä juuri mistään muusta kuin vaarojen etsimisestä. Adrenaliinin ja vaarantunteen toivossa Trevor saattaa joskus harrastaa muista täysin järjettömiä asioita, mutta urosta ei hetkauta turpiin saamiset tai loukkaantumiset; ison kokonsa ja massansa ansiosta uros kestää omasta mielestään lähes mitä vain, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Omien heikkouksien paljastaminen muille, tai muutenkaan syvällisten asioiden kertominen itsestä ei kuulu Trevorin tapoihin. Koirasutta ei kiinnosta muiden motiivit ja elämäntarinat, miksi muiden pitäisi kiinnostua hänen sielunelämästä? Koirasudelle on ylipäätänsä lähes mahdotonta asettua toisten asemaa ja ajatella tilanteita muiden kannalta. Tämän vuoksi moni antaa urokselle itsekeskeisen paskiaisen leiman. Koirasudelle on aivan sama mitä muut hänestä ajattelevat, sillä laumaton ei juurikaan haali itselleen läheisiä. Yleensä Trevor pitää kaikki turvallisen välimatkan päästä itsestään. Herra ei muutenkaan kiinny muihin helpolla, eikä ole takertuvaa sorttia. Ainakaan silloin, jos on susimaisella päällä..
Ettei Trevorin elämä olisi liian helppoa, herramme väkivaltaisen ja päämärättömän omantienkulja -elämän vastapainona on uroksen ”koiramaisen” puolen halut ja tavoitteet. Ollessaan koiramaisella tuulella Trevor käyttäytyy melko lupsakasti, tervehtii iloisesti vieraita eikä vierasta juuri ollenkaan, vaan tutustuu uteliaana uusiin tuttavuuksiin. Sen avoimempi Trevor ei kuitenkaan ole kuin ”normaalistikkaan”, vaan pitää omat asiat vain omana tietonaan.
Trevor ei tosiaan ole helppolukuisimmasta päästä. Uroksen mielialat voivat vaihdella nopeasti. Tuo saattaa käyttäytyä hyvinkin dominoivasti ja aggressiivisesti ja seuraavana hetkenä olla alistuva ja kuuliainen. Laumaton voi aluksi olla lupsakka, heittää herjaa ja puhua mukavia, mutta vielä saman keskustelun aikana muuttua väkivaltaiseksi ja todella tunteettoman oloiseksi pedoksi. Yleensä Trevor yrittää edes olla sen verran johdonmukainen, että aina yhden keskustelun ajan yrittää pysyä ”tietynlaisena”. Joskus kontrolli pettää ja koirasuden joidenkin mielestä häiriintynytkin luonne tulee esiin. Tavallaan Trevor on eräänlaisessa psykoosissa, koska hän ei aina erota todellisuutta omista ajatuksistaan. Omien viettiensä ja halujensa totaallinen kieltäminen ja torjuminen nuorempana on jättänyt uroksen psyykkeeseen arvet, joista kenelläkään ei ole tietoakaan, koska kukaan ei tiedä Trevorin menneisyydestä.
Ulkoisesti ::
Säkä :: 101 cm.
Paino :: 91 kg.
Trevor ei ole mikään keijukainen, vaan todella isokokoinen koirasusi, kiitos koiraperimänsä. Trevor on rakenteeltaan roteva, muttei lihava. Massaa löytyy paljon, ja isoa kokoaa Trevor käyttää taisteluissa hyödykseen. Jalat ovat pitkät ja vantterat, susimaiset. Päkiät ovat vahvat ja antavat loikkiin ja juoksuun hyvät mahdollisuudet. Kuono muistuttaa koiran kuonoa, se on lyhyempi ja paksumpi kuin susilla. Huulet eivät riipu, vaan muuten kuono muistuttaa suden kuonoa. Uroksen leuassa kasvaa vaalea ”parta”karvaa. Kirsu on isohko ja melko pyöreähkö. Korvat ovat susimaiset, leveät, kolmionmuotoiset pystykorvat. Silmät eivät ole yhtä vinot kuin susilla, mutta hieman ”viirumaisemmat” kuin koirilla. Silmien väri on kirkas sininen. Kallo kovera ja hieman leveämpi kuin susilla eikä otsa erotu kovin jyrkästi sivuprofiilista. Uroksen turkki on paksu ja se muistuttaa ominaisuuksiltaan berhandialaisen turkkia. Turkki on todella ”poimuttunut” niskan kohdalle antaen vaikutelman hieman niskasta. Häntä ei ole kovin pitkä. Turkki on hännässä hieman pitempää ja harvempaa kuin muualla kehossa. Uroksen jalkojen turkki on ohuempaa ja selvästi karkeampaa kuin muualla. Selkä on menee mutkalle, ja selkärangan kohdalla uroksen pikimustan turkin seassa kasvaa muutamia vaaleampia karvoja. Turkin väri on siis pikimusta, jossain valossa turkki saattaa näättä kiiltäessä sinertävältä. Turkki on todella kiiltävä ja liukkaan tuntuinen, eikä takkuunnu helposti. Hännän ja reisien karvoitus on kuitenkin pidempää ja helposti takkuuntuvaa. Myös kyynärien turkki on pidempää. Uroksen ulkoisessa olemuksessa ei ole juuri mitään silmäänpistäviä yksityiskohtia, jos kirkkaan sinisiä silmiä ei oteta laskuihin. Uroksen turkkikin näyttää pientä harmaantumista lukuunottamatta lähes täydelliseltä. Koirasuden nahka on kuitenkin arpinen lukuisten taisteluiden ja sattumusten jäljiltä. Turkki kuitenkin peittää taisteluhaavat. Ainut näkyvä jälki on uroksen vasemmassa korvassa oleva kapeahko naarmu, joka alkaa takaraivosta ja kiertää korvan ulkoreunaan ja siitä kärkeä ja korvan sisäosaa kohti. Kovin moni ei kuitenkaan kiinnitä mitättömään arventapaiseen huomiota.
Ulkoisesti Trevor muistuttaa eniten rotevaa sutta, vaikka uros menisi sekarotuisesta koirastakin. Tanskandogin piirteitä uroksesta ei juurikaan löydy.
Menneisyys :: SKIPPAA SUORAAN ALAS KOHTAAN ”PÄÄTYMINEN INU SHIMAAN JOS EI KIINNOSTA turhan pitkä kuvaus Trevorin elämästä :'''D
Trevor syntyi pieneen kylään pohjoiseen kesällä. Trevorin emo oli erään yksinäisen vanhan naisen koira ja Trevorin isä oli läheisillä vuoristoilla asunut susi. Pentujen isästä vanhalla naisella ei ollut tietoa, muttei hän osannut arvatakkaan että pentujen isä oli susi. Trevorilla oli kaksi veljeä ja yksi sisko, jotka kaikki luovutettiin kylälle vahtikoiriksi. Trevorin emon omistaja halusi kuitenkin pitää Trevorin itsellään kauniiden silmien takia.
Trevor vietti leppoisaa elämää. Joskus pentu ikävöi sisaruksiaan, mutta muuten hän näytti elämästään täysin. Uros kasvoi todella uskolliseksi omistajalleen ja oli todella suojeleva tätä kohtaan. Muutenkin ihmisiä kohtaan Trevor oli aina iloinen ja ystävällinen, aivan kuin mikä tahansa koira. Trevor oli hieman vartuttuaan myös todella rauhallinen ihmisten parissa. Koirien kanssa Trevor ei tullut niin hyvin toimeen, koirasusi murisi yleensä kaikille jos ne tulivat metrinkään päähän Trevorin omistajasta. Muutenkin koirasusi oli melko vetäytyvä koirien seurassa, ja oli mielummin yksin. Trevor totteli vain ja ainoastaan emäntänsä ääntä, yleensä ehdottomasti. Omaa emoaankaan uros ei totellut niin hyvin kuin emäntäänsä.
Kasvaessaan Trevor kuitenkin alkoi tuntemaan outoa rakkautta vapauteen. Susimainen puoli kiemurteli uroksen mieleen. Trevor ei kuitenkaan tiennyt omaavansa suden verta, joten tuo koitti haudata vapauskaipuun muiden ajatuksiensa alle, ja jatkaa normaalia elämäänsä. Uroksen ollessa puolitoista vuotias tuo ei kuitenkaan voinut täysin haudata vapauden kaipuutansa. Silloin Trevor alkoi harrastaa yökarkailua – tuo karkasi pimeyden turvin metsään ja vuorille. Kerran emo sai poikansa kiinni, kun tuo oli jälleen eräänä talviyönä karkaamassa. Silloin emo kertoi Trevorille, että hänen isänsä oli susi. Poika hurjistui emolleen siitä, ettei tuo ollut kertonut aikaisemmin ja lähti vihapäissään ulos. Trevor juoksi pitkin lumisia rinteitä vimmastuneena. Koirasusi loikkasi erään kelopuun päältä, aikeinaan hypätä pienen kuilun yli, mutta kelopuu räksähti palasiksi isokokoisen pojan alta, ja Trevor menetti tasapainonsa ja putosi kuiluun. Trevor löi tippuessaan päänsä kallioon ja menetti tajuntansa. Herätessään seuravaana päivänä Trevor hätääntyi, koska kuilu oli suht syvä, eikä uros ollut varma, miten hän pääsisi pois. Uros käänsi katseensa kohti taivasta ja hämmästyi nähdessään kuilun reunalla tumman hahmon. Trevor yritti haukkumalla saada vieraan huomion, mutta vieras vain käänsi päänsä. Nuori Trevor pinnisti kaikki voimansa, ja loikkasi hieman ylemmäs, pienen ulokkeen päälle. Tuo jatkoi haukkumista korkeammalta, mutta vieras ei reagoinut lainkaan. Lopulta koirasusi alkoi ulvoa toiselle ja sillä samalla hetkellä tumma hahmo käänsi päänsä Trevoriin ja alkoi neuvoa tätä, mitä tulisi tehdä että pääsisi ylös. Muukalaisen avustuksella Trevor roikkui pian kuilun reunalla ja vieras riuhtoi tätä ylös. Ylöspäästyään Trevor katseli mustaa sutta, joka oli tyynesti paikoillaan, eikä sanonut mitään. Koirasusi tunsi oudon tunteen sisällään, ja lähti jolkottamaan mitään sanomatta takaisin kotiaan kohti.
Tuon tapahtuman jälkeen Trevorin elämä ei ollut enää samanlaista. Koirasusi oli paljon haluttomampi tekemään mitään ja hän vietti lähes kaiken aikansa makaamalla mökin lattialla. Lopulta pitkä talvi taittui kevääksi, ja auringonvalo sai Trevorin taas liikkeelle. Tuo aloitti jälleen karkailunsa metsään. Vapauden kaipuu kasvoi aina vain kovemmaksi, mutta Trevor ei edes kestänyt ajatusta omistajansa jättämisestä. Uros yritti muutenkin kaikin keinoin peittää susimaisen olemuksensa.
Kesällä uros täytti kaksi vuotta. Kesän lopulla Trevorin emo sairastui vakavasti, ja menehtyi vielä saman vuoden lopulla. Trevorin omistaja masentui asiasta pahoin ja uros tunti vielä huonompaa omatuntoa karkailuistaan. Koirasusi ei kuitenkaan voinut lopettaa karkailua, koska tunsi tukehtuvansa mökin tunkkaisuuteen ja ahtauteen. Trevorin aggressiivisuus koiria kohtaan oli äitiynyt niin pahaksi, ettei tätä voinut enää viedä kylään koirapuistoihinkaan. Seuraavana vuonna, hieman ennenkuin Trevor täytti kolme, koirasuden luonne alkoi muuttua. Tuo saattoi ärhennellä joskus ihmisillekkin, eikä enää ollut niin ystävällinen kuin ennen. Omistaja huolestui lemmikistään, ja Trevor huolestui itse itsestääkin – oliko hän menettämässä kontrollin? Uros oli yrittäny pitää susimaiset piirteet poissa, ja olla kuten äitinsäkkin, koira. Uros vietti aina vain enemmin aikaa yksinään, kunnes omistaja vei tämän ensimmäistä kertaa kunnolla eläinlääkäriin tutkittavaksi. Matka sinne oli pitkä, sillä kylässä ei ollut kunnollista eläinlääkäriä, ainoa eläinlääkäri oli kylässä lähinnä karjaeläimiä varten. Trevor ja omistaja matkasivat kaupunkiin, jossa lääkäri huomasi heti, että Trevor oli koirasusi. Lääkäreiden mukaan uros pitäisi viedä luontoon, vaikka ei ollut varmaa, pystyisikö Trevor enää oppimaan niin omavaraiseksi ja itsenäiseksi.
Kylään takaisin päästyään omistaja talutti lemmikkiään viimeistä kertaa. Emäntä teki Trevorin kanssa lenkin Trevorin äidin haudalle, mikä oli metsän siimeksessä, pellon reunassa. Oli kesä, taivas oli melkein pilvetön, ja emäntä itki hetken. Trevor yritti olla tuntematta mitään. Lopulta kaksikko jatkoi vaiteliasta matkaansa ja he päätyivät eräälle kukkivalle rinteelle. Emäntä käski Trevorin istumaan, ja sitten tuo irrotti talutushihnan. Trevor nuolaisi koiranomaisesti omistajaansa, ja katsoi tuota sinisillä silmillään. Uros oli niin hämmentynyt kaikesta, ettei edes ihan täysin ymmärtänyt, ettei hän tapaisi emäntäänsä enää koskaan. Lopulta emäntä avasi Trevorin kaulapannan ja irroitti pannan koirasuden kaulasta. Turkkiin oli painautunut pannan jälki, ja uros katseli jälkeä ihmeissään. Sen jälkeen omistaja komensi Trevoria viimeisen kerran. ”Paikka. Siinä. Älä seuraa”, emäntä sanoi, ja lähti kävelemään itkien rinnettä alas. Trevorin teki mieli mennä lohduttamaan emäntäänsä, mutta ei liikahtanutkaan. Vasta, kun emännästä ei näkynyt varjoakaan koirasusi nousi ja katseli hetken maisemia. Nyt hän oli vapaa. Hän oli elänyt koiran elämää, nyt oli suden elämän vuoro.
Trevorin toinen kohtaaminen isänsä kanssa:
Trevor ei ollut koskaan saalistanut itse, eikä muutenkaan omannut vielä kovin suuria viettejä saalistukseen. Koirasusi näki muutaman päivän nälkää, kunnes eräänä päivänä törmäsi sattumalta mustaan suteen, samaan suteen, joka oli auttanu Trevoria kuilusta. Kun susi tuli todella lähelle Trevoria, uros ajatteli toisen olevan pahantahtoinen. Trevor yritti murista uhkaavasti ja käyttäytyä muutenkin pelottavasti, mutta musta susi lähestyi silti urosta. Mustalla ei ollutkaan pahat aikeet, vaan tuo tarjoutui auttamaan Trevoria saalistamisessa. Koirasusi ei tiennyt, mistä susi tiesi, ettei hän osannut saalistaa, mutta hän otti silti muukalaisen tarjouksen vastaan.
Siitä päivästä lähtien musta susi autteli Trevoria sopeutumaan luontoon. Vasta talvella susi kertoi Trevorille olevansa tämän isä.
Trevorin päätyminen Inu Shimaan:
Trevor ei koskaan liittynyt alueella oleskelleeseen susilaumaan, vaan eli elämäänsä aluksi isänsä kanssa siihen asti kunnes isä menehtyi ja myöhemmin Trevor jatkoi matkaansa yksin. Isän kuoleman jälkeen Trevorin luonne alkoi kuitenkin muuttua sellaiseksi mikä se nyt on. Eräänä päivänä koirasusi oli hakemassa jännitystä elämäänsä taiteilemalla meren rannalla sijaitsevalla jyrkänteellä. Välillä tummaturkki roikotti itseään reunalla ja välillä laskeutui alemmas ja välillä loikki ylemmäs. Koirasusi liukasteli välillä ja meinasi pudota useaan otteeseen. Läheltä piti -tilanteet vain kannustivat Trevor hurjempiin stuntteihin, kunnes uros kompuroi omiin jalkoihinsa ja luiskahti kalliolta alas. Uros menetti ilmeisesti tajuntansa, mutta päätyi kuin ihmeen kaupalla ehin nahoin Inu Shimalle.
Loppu sälät
Muuta ::
Kausina, jolloin Trevor ei yritä lainkaan hillitä mielialan vaihteluitaan uros voi vajota täysin psykoottisen tilaan ja olla täysin omassa maailmassaan.
”Susimainen” olotila ja käytös on Trevorin normaalitila, ”koiramaiset” kaudet ovat harvinaisempia ja tulevat ja menevät.
Teema ::
---
Ääninäyttelijä :: ---
Pelaaja :: fang