Post by Kreuzbein on Mar 9, 2011 16:38:21 GMT 2
nimi - Suique "Vainottu" Dissensio
nimestä - Suique on väännös latinankielisestä sanasta Cuique, Dissensio taasen on latinaksi Erimielisyys.
kutsutaan - Suique, myös nimitys Vainottu on perheessä käytetty, Dissensiokin aina aika-ajoin.
ikä - 2½ koirissa, ihmisissä 26
laji | rotu - koira (Canis lupus familiaris) | Venäjänvinttikoira
sukupuoli - narttu
lauma - laumaton
tunnusmusiikki - Mokoma - Vainottu
lauluääni - tulee joskus
suuntautuminen - aseksuaali
Minä kurjien kuningas,
kuljen kruunu kallella päin
Laahaa viittani helma maata,
sotkee jäljet perässäin
En jätä vainukoirille vihiä
ja vihikoirakin vainutta jää
Tässä pimeässä laaksossa etsin itselleni ymmärtäjää
.U L K O N Ä K Ö.
KUVA
parempi kuva tulee kun jaksan itse piirtää, kuvapohja c. Gshep.deviantart.com
77cm / 37kg
Kuten tyypillistä venäjänvinttikoirilla on, Suique antaa ensinäkemältä vaikutelman älykkäästä, aristokraattisesta koirasta, jonka kroppa on solakka ja hieman pitkänomainen. Useimmista borzoista kuitenkin poiketen, nartun luusto ei ole niin vahva kuin monilla, vaan luut ovat enemmän hentoiset. Hontelosta kropasta huolimatta, on Vainotulla lihaksiakin jaloissa - kuten vinttikoirilla kuuluukin. Kapea ja kevyestikannettava pää korostaa sitä Suiquesta ilmenevää uljauden vaikutelmaa, ja lähestulkoot suora otsapenger ei yhtään pahenna asiaa. Narttu omistaa leikkaavan purukaluston, joiden voimaa ei pysty vähättelemään missään olosuhteessa. Mantelinmuotoiset, aavistuksen vinoasentoiset silmät omistavat normaalia pienemmän pupillin, jonka vuoksi borzoi näyttää usein tyhjyyteen katselevalta tai mielikuviinsa uppoutuneelta, vaikka olisi kuinka valppaana tahansa. Suique omistaa hienon, kaarevan, pitkän ja solakan kaulan jolla kannatella ylpeänä kapeaa päätä. Koko koira on varsin kapea, selkä on huomaamattomalla, mutta rodunomaisella kaarella, jonka piirteet korostuu vatsalinjan noustessa takajalkoja kohden ylöspäin. Venäjänvinttikoira omistaa solakat jalat, joissa on myös pidempää turkkia. Välikämmenet ovat rotuun kuuluvalla tavalla hieman viistot ja tassut ovat kapeat ja niinkutsutut "jäniksenkäpälät", joita koristavat mustat, pitkähköt kynnet. Koiran turkki vaihtelee paikkapaikoin. Korvissa, päässä ja jaloissa karva on varsin satiinimaista, vaikka etujaloissa on poiketen ylhäällä pidempää turkkia. Kehoa verhoaa muuten pitkä, laineikas turkki, joka muodostaa lapojen ja lantion kohdalla hienonhienoja kiharoita. Hännässä, takajaloissa ja etukäpälissäkin olevat hapsut ovat sitten pidempikarvaisia, kuten kuuluukin.
nyt on parempi katsoa kuvaa.
Suiquen värien kirjoon lukeutuu valkoista, kolme erilaista harmaata ja vähän mustaa. Pohjavärinä borzoilla toimii puhtaasti valkoinen, johon on sitten vain saatu päälle erilaisimpia kuvioita. Mustaa nartussa on ainoastaan leuassa kahden raidan ja leuanpään verran, korvissa, varpaissa jokatoinen ja vielä pistävänsinisissä silmissä on niinkutsutusti "aurinko" ympärillä - silmä on rajautunut mustalla, josta sitten lähtee kolme raitaa ylös ja alas kuin auringonsäteet. Vaaleinta harmaa löytyy vain vähän naamassa, kuonon sivuilla ja kaulassa sitä ei lähestulkoot ole ollenkaan kuin vain "pohjaa". Muualla sitä jatkuu hieman etujalkojen "takaosaan", mukaillen sitten vatsalinjaa hieman ylempänä ja lopuksi laskeutuen kolmionkaltaiseksi takajalkoihin ja pieneksi alueeksi häntään. Keskimmäistä harmaata löytyy päästä sitten enemmänkin - leveä kaistale lähtee harmaapunertavan kirsun tyvestä, jatkuen siitä alueena korviin vältellen valkoisia poski- ja korvakarvoja, raitoina kaulalle ja selkään, loppuen hännäntyveen kokonaan. Tummin harmaa sensijaan lähtee kirsusta ohuempana juovana, muodostaen silmien jälkeen, jo korvien eteen, pienen raidan ja jatkuen niskalle, pienempinä, sisäkkäisinä juovina lavoille ja selkään, jatkuen lantion jälkeen vain tummana juovana hännänpäähän asti. Koko komeuden kruunaa musta, pitkä harjas, joka omistaa myös erittäin paljon likaisenvioletteja raitoja ja haituvia.
Kuva tulee tästä joskus. Narttu omistaa myös ehdottoman perintökorun, ying-yangin muotoisen ympyrän, jonka toinen puoli on kullanvärinen ja toinen sinimusta. Piikikkäät, kulmikkaat "auringonsäteet" osoittavat ilmansuuntia - sinimustat kertovat väli-ilmansuunnista, kullankeltaiset väli-ilmansuunnista. Riipus roikkuu pitkän ketjun varassa ja on tosiaankin vanha - vaikka ei siltä näytä. Öiden ajan kullanvärinen osuus tummuu, ja aamuntullen kirkastuu, kuin olisi vasta kiilloitettu. Sinimusta taasen kirkastuu yöllä tummansiniseksi, ja aamun hiipiessä hiipuu jälleen mustaksi. Selvyyttä tähän asiaan ei ole, miksi näin käy kerta toisensa jälkeen, niin vain tapahtuu.
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
.L U O N N E.
Suique, se todellinen kelvottomien kuningas, diktaattorien solvaamisen ehdoton kreivitär. Borzoi on sosiaalinen, turhanpäiväisiä jauhava piski, joka haalii tuttaviinsa ja ystäviinsä pitkälti laumoista erotettuja koiraeläimiä, kohottaa auktoriteettiään pelkillä sanoillaan, todistaa aikeensa hyviksi jos joku niitä epäilee. Narttu ei haaveile vallankaappauksesta, mutta osaa lauman arvojärjestyksen yläpäässä olevien kritisoimisen ja mollaamisen, jos jokin ei mene koko ryhmän eduksi. "Ei ole huonoja alaisia, on vain huonoja johtajia" kuuluu Suiquen yleisin lause, kun puheenaiheena on johtajien tekemiset ja johtajilta saadut rangaistukset. Jos tuntee olevansa huono, tai jotenkin muista poikkeava, kannattaa etsiä käsiinsä Vainottu.
Laumasotkuihin narttu ei koskaan ole välittänyt puuttua, eikä koskaan aiokaan. Borzoin mielestä kukin tehkööt miten tykkää, jos laumaelämä kiinnostaa, siitä vaan. Luikku ei ikinä vaadi ketään eroamaan laumasta, kertoo vain mielipiteensä jos se jotakuta kiinnostaa. Oli sitten Menra tai Kido, tai vaikka keskeltä ei-mitään tulevasta laumasta, ihan sama. Olkoot jokaisen oma asia, miten haluaa elää. Hyväksyttyjä tuttaviksi, mutta mitään suurempaa ystävyyssuhdetta ei sovi solmia laumalaisen kanssa, ellei toisessa ole jotain ihmeellistä.
Kukaan ei tiedä venäjänvinttikoirasta mitään syvällistä. Aurinkoriipus kätkee kaiken taakseen, toimii kuin lukkona Vainotun ja ulkomaailman välillä. Tunteita ei sovi esitellä kenellekään, ei iloa, ei surua eikä tuskaa. Fyysinen kipu on tekevä heikoksi, sanoi isoäiti, ja sillä tiedolla on edetty tähän asti, mihin on nyt päästy. Kaikki suvussakulkeva tieto on sulkeutunut päähän, sinettinä tullaan antamaan lapsenlapsille kaulaankannettavaksi aurinko tai kuu, joka sulkisi heidätkin. Perhettä ei perinteistä huolimatta Suique halua, narttu ei tunne vetoa siinä mielessä kehenkään, eikä pystyisi edes haaveilemaan pennuista sellaisen kanssa, ketä ei voi rakastaa.
Kaulassaroikkuva "aurinkoriipus" on todellakin Suiquelle lähestulkoot kaikki kaikessa, ja tunnistettavin piirre. Perintökoru jos sattuisi katoamaan, borzoi kiertäisi kaikki mahdolliset paikat, yötä päivää, muulla ei olisi väliä. Tuo tuntee olevansa liitettynä riipukseen, ja kun se katoaa, on pala hävinnyt tästä nartun vakaan luonteen palapelistä, jättäen aukon kokonaisuuteen. Korun löytyminen olisi ilo, mutta kuitenkaan narttu ei pystyisi arvostamaan sitä jaloa tekoa, jos joku sen palauttaisi. Se lienee itsestäänselvää, että Suique ei näe syytä kiittää siitä, että on saanut palan omaa itseään takaisin. Symbolisessa merkityksessä koru on siis kaikki kaikessa.
Suique on myös helppo saada tulistumaan nollasta sataan alle viiden sekunnin. Riippuu ihan päivästä, mikä saa nartun vittuuntumaan. Joskus voi olla tarpeeksi huono päivä, että yksi leikkimielisesti heitetty kommentti saa murahtamaan, joskus taas kärsivällisyys venyy äärimmäisyyksiin, eikä katkea. Mitään ei ratkaista Vainotun mielestä ainoastaan puhumalla. Vaikka sovinto saataisiin aikaan vain sanoilla, voi aikaan tulla myöhemmin riita, jossa ei enää puhuminen auta. Jokaisen sovinnon ja rauhan hinta on ainakin verta, jos ei sitten siviilien tai toisen henki. Olemme siis onnellisia, että Suiquella on enemmin päiviä, jolloin kärsivällisyys venyy venymistään tiettyyn pisteeseen asti.
Minä kurjien kuningas,
olen kaukana kotoa poissa
Seuraa kansani aivan kannoilla
Takoneet auroista miekkoja,
joissa veriuraan on taottu nimeni minun
On palkkio luvattu päästä
Tässä pimeässä laaksossa etsin itselleni ymmärtäjää
.M E N N E I S Y Y S.
Suique ei ole syntyperäinen saarelainen, vaan kotoisin jostain aivan muualta - Venäjältä, Vladivostokin lähistöltä. Satamakaupungin lähistöllä kulki paljon koiria, koirasusia, oikeastaan kaikenlaisia eläimiä, kissoista susiin asti. Eläinkunta oli suuri, ihmisiäkin oli paljon, aina matkalla jonnekin. Jo pienenä nulikkana, Suique vähät välitti kaksijalkaisten huomiosta. Pennusta asti tuli vain kommentteja lähisukulaisilta - vanhemmilta, niiden vanhemmilta ja äidin puolelta isomummilta, ettei ihmisiä sopinut arvostaa. Ruokaa sai kerjätä, mielellään ei sitäkään. Katukoiria haluttiin hengiltä, koiraeläimet tappoivat toisiaan ahneuksissaan, saadakseen enemmän ravintoa osakseen. Suiquen suku ei ollut suvaitsevainen ja vieraanvarainen, opettivat kritisoimaan ja kyseenalaistamaan kaiken, olemaan uskomatta laumanjohtajien lupaukset, kuinka kaikki olisi paremmin, jos Suique rupeaisi nätin ulkomuotonsa kera hankkimaan heillekin ruokaa. "Täytyy tulla toimeen omillaan.", joka kerta johtajat saivat saman vastauksen nartulta, päivästä toiseen ja ajasta ikuisuuksiin. Perhe oli tyytyväinen, kuinka uusin sukupolvi noudatti nöyränä perinteitä, kaikkea, mitä oli suvussa kulkenut vuosikymmeniä toisensa jälkeen. Ainakin aluksi.
Suique oli vuoden vanha, ja katukoira tuli kysymään nöyränä, etteikö neiti Dissensio haluaisi auttaa hankkimaan ravintoa, kun perhekin näki nälkää. Borzoi saattoi vain tunnistaa, kuinka koiraperheessä oli vain laumalaisia, kuinka diktaattorijohtaja söi itse ensin, antoi betalle mitä jäi jäljelle ja muut nääntyivät. Rotukoira suostui hankkimaan ravinnoksi perheelle jäniksen, ja suhteellisen tuoretta ruokaa katukaupustelijalta. Kaikki olivat tyytyväisiä, Suiquelle oltiin kiitollisia, perheen pennut kiehnäsivät jaloissa ja ihastelivat, kuinka narttu oli nätti ja hyvässä kunnossa. Tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi - kerran viikossa sama koira pyysi apua uudelleen ja uudelleen, koiria tuli useampia, laumaa alkoi kasaanta Suiquen ympärille. Harmaaturkki sai kuulla itseään kutsuttavan myös nimellä "Kreivitär" tai "Amnistia", jolla tarkoitettiin Armahdusta. Laumanjohtajat katkeroituivat täysin, he eivät katsoneetkaan venäjänvinttikoiran suuntaan tuon astellessa ohi. Joka kerran, Suique sanoi vakiolauseensa - "ei ole huonoja alamaisia, on vain huonoja johtajia."
Kun ikää oli puolitoista vuotta, mummi, äidin äiti, lahjoitti tyttärentyttärelleen aurinkoriipuksen. Se osoitti, kuinka kuuliaisesta nulikasta oli kasvanut kunniallinen nuori aikuinen, joka rikkoi sääntöä ihmisten välttelemisestä vain auttaakseen nälkäisiä, kärsiviä, kaikkia. Kaikki tiesivät, miten diktaattorit paheksuivat borzoin tapaa auttaa kaikkia nälkäänäkeviä, kuinka venäjänvinttikoira ärähti heille totuuksia kerta toisensa jälkeen. Ihmisetkin katsoivat satamassa, kuinka koiralla koreili kaunis aurinko kaulalla. Katukoirat ihailivat, kunnioittivat. Kaikista löytyi niitä, jotka pitivät Suiqueta vain lesoilijana. Mutta kaikki saivat ruokaa ja olivat tyytyväisiä. Tuli taas aika, jolloin ravinnonsaanti oli kaikille helpompaa, eikä borzoita tarvittu. Se sai keskittyä omaan elämäänsä, perheensä perinteiden oppimiseen ja pikkuveljensä auttamiseen, opettamiseen ja suojeluun.
Rauhan aika loppui siihen, kun laumanjohtajat alkoivat vaatia, että Suique saataisiin hengiltä. He eivät kestäneet, kuinka heidän alaisilleen opetettiin vääriä asioita, kuinka borzoi yritti tolkuttaa järkeä kaikille, ettei olisi pakko alistua siihen pompotteluun. Monesti meinasi vinttikoira päästä hengestään, kun tapahtui mitä kummallisimpia asioita - ystäväkoirat hyökkäilivät kimppuun jotta laumanjohtajat antaisivat enemmän ravintoa ja arvostusta, ruokaa myrkytettiin - borzoi ei koskenut epäilyttävään ruokaan ja laumanjohtajat itse olivat monesti sanoneet, etteivät kestä Suiquen tietävää asennetta. Vähän yli kaksivuotiaana, narttu lähti, kokonaan pois Venäjältä. Matkustajana veneessä, pois sieltä herkkämielisten painajaisesta. Perhekin hyväksyi asian täysin, kunhan vain Dissensio pääsi pois sieltä. Venäläiset katukoirat kutsuivat Armahdustaan enää vain Vainotuksi, kun oli puolustanut borzoita, oli vain loukkaantunut ja haavoittunut.
Venematkallaan Suique oli havaitsevinaan saaren, ja kun toisena vaihtoehtona olisi paluu Venäjälle, niin borzoi sen enempää miettimättä päätti lähteä. Veneestä vain pois, ja sitten uiden rannalle. Miksei tästä saaresta ollut puhuttu ikinä Vladivostokissa? Mitä ihmettä, sitäpaitsi harkintakyky oli tuonut mukanaan yllätyksen - matka rantaan oli ollut lyhyt, ja kun narttu oli katsonut aavalle merelle, ei näkynyt enää missään kalastajaa. Hiljainen kiitos hiipui tuuleen, ja narttu asettui rauhalliselle rannalle, Inu Shimaan. Olisiko pitänyt lähteä, vai varmistaa tietääkö kukaan Suiquen historiasta Venäjällä, narttu tyytyi vain olemaan. Jos joku koskaan tietäisi, niin eiköhän narttu sen saisi jotenkin tietää.
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
.M U U T A.
+ Suiquelle on joitakin satunnaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
+ Vainottu-lisänimi tulee pelkästään tunnusmusiikin nimestä, ja menneisyydestä.
+ Hahmo on todella tärkeä, senkin lisäksi että rakastan vinttikoiria yli kaiken.
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
Saat puolustaa minua
Jos osaat
.C O P Y R I G H T S.
tekstit c. Kreuzbein 2011
lyriikat c. Mokoma - Vainottu
kuvapohja c. lukee siellä.
hahmo ja idea c. Kreuzbein
Pelaajana toimii Kreuzbein, kreuzbeinn_[at]POISTAhotmail.com
nimestä - Suique on väännös latinankielisestä sanasta Cuique, Dissensio taasen on latinaksi Erimielisyys.
kutsutaan - Suique, myös nimitys Vainottu on perheessä käytetty, Dissensiokin aina aika-ajoin.
ikä - 2½ koirissa, ihmisissä 26
laji | rotu - koira (Canis lupus familiaris) | Venäjänvinttikoira
sukupuoli - narttu
lauma - laumaton
tunnusmusiikki - Mokoma - Vainottu
lauluääni - tulee joskus
suuntautuminen - aseksuaali
Minä kurjien kuningas,
kuljen kruunu kallella päin
Laahaa viittani helma maata,
sotkee jäljet perässäin
En jätä vainukoirille vihiä
ja vihikoirakin vainutta jää
Tässä pimeässä laaksossa etsin itselleni ymmärtäjää
.U L K O N Ä K Ö.
KUVA
parempi kuva tulee kun jaksan itse piirtää, kuvapohja c. Gshep.deviantart.com
77cm / 37kg
Kuten tyypillistä venäjänvinttikoirilla on, Suique antaa ensinäkemältä vaikutelman älykkäästä, aristokraattisesta koirasta, jonka kroppa on solakka ja hieman pitkänomainen. Useimmista borzoista kuitenkin poiketen, nartun luusto ei ole niin vahva kuin monilla, vaan luut ovat enemmän hentoiset. Hontelosta kropasta huolimatta, on Vainotulla lihaksiakin jaloissa - kuten vinttikoirilla kuuluukin. Kapea ja kevyestikannettava pää korostaa sitä Suiquesta ilmenevää uljauden vaikutelmaa, ja lähestulkoot suora otsapenger ei yhtään pahenna asiaa. Narttu omistaa leikkaavan purukaluston, joiden voimaa ei pysty vähättelemään missään olosuhteessa. Mantelinmuotoiset, aavistuksen vinoasentoiset silmät omistavat normaalia pienemmän pupillin, jonka vuoksi borzoi näyttää usein tyhjyyteen katselevalta tai mielikuviinsa uppoutuneelta, vaikka olisi kuinka valppaana tahansa. Suique omistaa hienon, kaarevan, pitkän ja solakan kaulan jolla kannatella ylpeänä kapeaa päätä. Koko koira on varsin kapea, selkä on huomaamattomalla, mutta rodunomaisella kaarella, jonka piirteet korostuu vatsalinjan noustessa takajalkoja kohden ylöspäin. Venäjänvinttikoira omistaa solakat jalat, joissa on myös pidempää turkkia. Välikämmenet ovat rotuun kuuluvalla tavalla hieman viistot ja tassut ovat kapeat ja niinkutsutut "jäniksenkäpälät", joita koristavat mustat, pitkähköt kynnet. Koiran turkki vaihtelee paikkapaikoin. Korvissa, päässä ja jaloissa karva on varsin satiinimaista, vaikka etujaloissa on poiketen ylhäällä pidempää turkkia. Kehoa verhoaa muuten pitkä, laineikas turkki, joka muodostaa lapojen ja lantion kohdalla hienonhienoja kiharoita. Hännässä, takajaloissa ja etukäpälissäkin olevat hapsut ovat sitten pidempikarvaisia, kuten kuuluukin.
nyt on parempi katsoa kuvaa.
Suiquen värien kirjoon lukeutuu valkoista, kolme erilaista harmaata ja vähän mustaa. Pohjavärinä borzoilla toimii puhtaasti valkoinen, johon on sitten vain saatu päälle erilaisimpia kuvioita. Mustaa nartussa on ainoastaan leuassa kahden raidan ja leuanpään verran, korvissa, varpaissa jokatoinen ja vielä pistävänsinisissä silmissä on niinkutsutusti "aurinko" ympärillä - silmä on rajautunut mustalla, josta sitten lähtee kolme raitaa ylös ja alas kuin auringonsäteet. Vaaleinta harmaa löytyy vain vähän naamassa, kuonon sivuilla ja kaulassa sitä ei lähestulkoot ole ollenkaan kuin vain "pohjaa". Muualla sitä jatkuu hieman etujalkojen "takaosaan", mukaillen sitten vatsalinjaa hieman ylempänä ja lopuksi laskeutuen kolmionkaltaiseksi takajalkoihin ja pieneksi alueeksi häntään. Keskimmäistä harmaata löytyy päästä sitten enemmänkin - leveä kaistale lähtee harmaapunertavan kirsun tyvestä, jatkuen siitä alueena korviin vältellen valkoisia poski- ja korvakarvoja, raitoina kaulalle ja selkään, loppuen hännäntyveen kokonaan. Tummin harmaa sensijaan lähtee kirsusta ohuempana juovana, muodostaen silmien jälkeen, jo korvien eteen, pienen raidan ja jatkuen niskalle, pienempinä, sisäkkäisinä juovina lavoille ja selkään, jatkuen lantion jälkeen vain tummana juovana hännänpäähän asti. Koko komeuden kruunaa musta, pitkä harjas, joka omistaa myös erittäin paljon likaisenvioletteja raitoja ja haituvia.
Kuva tulee tästä joskus. Narttu omistaa myös ehdottoman perintökorun, ying-yangin muotoisen ympyrän, jonka toinen puoli on kullanvärinen ja toinen sinimusta. Piikikkäät, kulmikkaat "auringonsäteet" osoittavat ilmansuuntia - sinimustat kertovat väli-ilmansuunnista, kullankeltaiset väli-ilmansuunnista. Riipus roikkuu pitkän ketjun varassa ja on tosiaankin vanha - vaikka ei siltä näytä. Öiden ajan kullanvärinen osuus tummuu, ja aamuntullen kirkastuu, kuin olisi vasta kiilloitettu. Sinimusta taasen kirkastuu yöllä tummansiniseksi, ja aamun hiipiessä hiipuu jälleen mustaksi. Selvyyttä tähän asiaan ei ole, miksi näin käy kerta toisensa jälkeen, niin vain tapahtuu.
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
.L U O N N E.
Suique, se todellinen kelvottomien kuningas, diktaattorien solvaamisen ehdoton kreivitär. Borzoi on sosiaalinen, turhanpäiväisiä jauhava piski, joka haalii tuttaviinsa ja ystäviinsä pitkälti laumoista erotettuja koiraeläimiä, kohottaa auktoriteettiään pelkillä sanoillaan, todistaa aikeensa hyviksi jos joku niitä epäilee. Narttu ei haaveile vallankaappauksesta, mutta osaa lauman arvojärjestyksen yläpäässä olevien kritisoimisen ja mollaamisen, jos jokin ei mene koko ryhmän eduksi. "Ei ole huonoja alaisia, on vain huonoja johtajia" kuuluu Suiquen yleisin lause, kun puheenaiheena on johtajien tekemiset ja johtajilta saadut rangaistukset. Jos tuntee olevansa huono, tai jotenkin muista poikkeava, kannattaa etsiä käsiinsä Vainottu.
Laumasotkuihin narttu ei koskaan ole välittänyt puuttua, eikä koskaan aiokaan. Borzoin mielestä kukin tehkööt miten tykkää, jos laumaelämä kiinnostaa, siitä vaan. Luikku ei ikinä vaadi ketään eroamaan laumasta, kertoo vain mielipiteensä jos se jotakuta kiinnostaa. Oli sitten Menra tai Kido, tai vaikka keskeltä ei-mitään tulevasta laumasta, ihan sama. Olkoot jokaisen oma asia, miten haluaa elää. Hyväksyttyjä tuttaviksi, mutta mitään suurempaa ystävyyssuhdetta ei sovi solmia laumalaisen kanssa, ellei toisessa ole jotain ihmeellistä.
Kukaan ei tiedä venäjänvinttikoirasta mitään syvällistä. Aurinkoriipus kätkee kaiken taakseen, toimii kuin lukkona Vainotun ja ulkomaailman välillä. Tunteita ei sovi esitellä kenellekään, ei iloa, ei surua eikä tuskaa. Fyysinen kipu on tekevä heikoksi, sanoi isoäiti, ja sillä tiedolla on edetty tähän asti, mihin on nyt päästy. Kaikki suvussakulkeva tieto on sulkeutunut päähän, sinettinä tullaan antamaan lapsenlapsille kaulaankannettavaksi aurinko tai kuu, joka sulkisi heidätkin. Perhettä ei perinteistä huolimatta Suique halua, narttu ei tunne vetoa siinä mielessä kehenkään, eikä pystyisi edes haaveilemaan pennuista sellaisen kanssa, ketä ei voi rakastaa.
Kaulassaroikkuva "aurinkoriipus" on todellakin Suiquelle lähestulkoot kaikki kaikessa, ja tunnistettavin piirre. Perintökoru jos sattuisi katoamaan, borzoi kiertäisi kaikki mahdolliset paikat, yötä päivää, muulla ei olisi väliä. Tuo tuntee olevansa liitettynä riipukseen, ja kun se katoaa, on pala hävinnyt tästä nartun vakaan luonteen palapelistä, jättäen aukon kokonaisuuteen. Korun löytyminen olisi ilo, mutta kuitenkaan narttu ei pystyisi arvostamaan sitä jaloa tekoa, jos joku sen palauttaisi. Se lienee itsestäänselvää, että Suique ei näe syytä kiittää siitä, että on saanut palan omaa itseään takaisin. Symbolisessa merkityksessä koru on siis kaikki kaikessa.
Suique on myös helppo saada tulistumaan nollasta sataan alle viiden sekunnin. Riippuu ihan päivästä, mikä saa nartun vittuuntumaan. Joskus voi olla tarpeeksi huono päivä, että yksi leikkimielisesti heitetty kommentti saa murahtamaan, joskus taas kärsivällisyys venyy äärimmäisyyksiin, eikä katkea. Mitään ei ratkaista Vainotun mielestä ainoastaan puhumalla. Vaikka sovinto saataisiin aikaan vain sanoilla, voi aikaan tulla myöhemmin riita, jossa ei enää puhuminen auta. Jokaisen sovinnon ja rauhan hinta on ainakin verta, jos ei sitten siviilien tai toisen henki. Olemme siis onnellisia, että Suiquella on enemmin päiviä, jolloin kärsivällisyys venyy venymistään tiettyyn pisteeseen asti.
Minä kurjien kuningas,
olen kaukana kotoa poissa
Seuraa kansani aivan kannoilla
Takoneet auroista miekkoja,
joissa veriuraan on taottu nimeni minun
On palkkio luvattu päästä
Tässä pimeässä laaksossa etsin itselleni ymmärtäjää
.M E N N E I S Y Y S.
Suique ei ole syntyperäinen saarelainen, vaan kotoisin jostain aivan muualta - Venäjältä, Vladivostokin lähistöltä. Satamakaupungin lähistöllä kulki paljon koiria, koirasusia, oikeastaan kaikenlaisia eläimiä, kissoista susiin asti. Eläinkunta oli suuri, ihmisiäkin oli paljon, aina matkalla jonnekin. Jo pienenä nulikkana, Suique vähät välitti kaksijalkaisten huomiosta. Pennusta asti tuli vain kommentteja lähisukulaisilta - vanhemmilta, niiden vanhemmilta ja äidin puolelta isomummilta, ettei ihmisiä sopinut arvostaa. Ruokaa sai kerjätä, mielellään ei sitäkään. Katukoiria haluttiin hengiltä, koiraeläimet tappoivat toisiaan ahneuksissaan, saadakseen enemmän ravintoa osakseen. Suiquen suku ei ollut suvaitsevainen ja vieraanvarainen, opettivat kritisoimaan ja kyseenalaistamaan kaiken, olemaan uskomatta laumanjohtajien lupaukset, kuinka kaikki olisi paremmin, jos Suique rupeaisi nätin ulkomuotonsa kera hankkimaan heillekin ruokaa. "Täytyy tulla toimeen omillaan.", joka kerta johtajat saivat saman vastauksen nartulta, päivästä toiseen ja ajasta ikuisuuksiin. Perhe oli tyytyväinen, kuinka uusin sukupolvi noudatti nöyränä perinteitä, kaikkea, mitä oli suvussa kulkenut vuosikymmeniä toisensa jälkeen. Ainakin aluksi.
Suique oli vuoden vanha, ja katukoira tuli kysymään nöyränä, etteikö neiti Dissensio haluaisi auttaa hankkimaan ravintoa, kun perhekin näki nälkää. Borzoi saattoi vain tunnistaa, kuinka koiraperheessä oli vain laumalaisia, kuinka diktaattorijohtaja söi itse ensin, antoi betalle mitä jäi jäljelle ja muut nääntyivät. Rotukoira suostui hankkimaan ravinnoksi perheelle jäniksen, ja suhteellisen tuoretta ruokaa katukaupustelijalta. Kaikki olivat tyytyväisiä, Suiquelle oltiin kiitollisia, perheen pennut kiehnäsivät jaloissa ja ihastelivat, kuinka narttu oli nätti ja hyvässä kunnossa. Tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi - kerran viikossa sama koira pyysi apua uudelleen ja uudelleen, koiria tuli useampia, laumaa alkoi kasaanta Suiquen ympärille. Harmaaturkki sai kuulla itseään kutsuttavan myös nimellä "Kreivitär" tai "Amnistia", jolla tarkoitettiin Armahdusta. Laumanjohtajat katkeroituivat täysin, he eivät katsoneetkaan venäjänvinttikoiran suuntaan tuon astellessa ohi. Joka kerran, Suique sanoi vakiolauseensa - "ei ole huonoja alamaisia, on vain huonoja johtajia."
Kun ikää oli puolitoista vuotta, mummi, äidin äiti, lahjoitti tyttärentyttärelleen aurinkoriipuksen. Se osoitti, kuinka kuuliaisesta nulikasta oli kasvanut kunniallinen nuori aikuinen, joka rikkoi sääntöä ihmisten välttelemisestä vain auttaakseen nälkäisiä, kärsiviä, kaikkia. Kaikki tiesivät, miten diktaattorit paheksuivat borzoin tapaa auttaa kaikkia nälkäänäkeviä, kuinka venäjänvinttikoira ärähti heille totuuksia kerta toisensa jälkeen. Ihmisetkin katsoivat satamassa, kuinka koiralla koreili kaunis aurinko kaulalla. Katukoirat ihailivat, kunnioittivat. Kaikista löytyi niitä, jotka pitivät Suiqueta vain lesoilijana. Mutta kaikki saivat ruokaa ja olivat tyytyväisiä. Tuli taas aika, jolloin ravinnonsaanti oli kaikille helpompaa, eikä borzoita tarvittu. Se sai keskittyä omaan elämäänsä, perheensä perinteiden oppimiseen ja pikkuveljensä auttamiseen, opettamiseen ja suojeluun.
Rauhan aika loppui siihen, kun laumanjohtajat alkoivat vaatia, että Suique saataisiin hengiltä. He eivät kestäneet, kuinka heidän alaisilleen opetettiin vääriä asioita, kuinka borzoi yritti tolkuttaa järkeä kaikille, ettei olisi pakko alistua siihen pompotteluun. Monesti meinasi vinttikoira päästä hengestään, kun tapahtui mitä kummallisimpia asioita - ystäväkoirat hyökkäilivät kimppuun jotta laumanjohtajat antaisivat enemmän ravintoa ja arvostusta, ruokaa myrkytettiin - borzoi ei koskenut epäilyttävään ruokaan ja laumanjohtajat itse olivat monesti sanoneet, etteivät kestä Suiquen tietävää asennetta. Vähän yli kaksivuotiaana, narttu lähti, kokonaan pois Venäjältä. Matkustajana veneessä, pois sieltä herkkämielisten painajaisesta. Perhekin hyväksyi asian täysin, kunhan vain Dissensio pääsi pois sieltä. Venäläiset katukoirat kutsuivat Armahdustaan enää vain Vainotuksi, kun oli puolustanut borzoita, oli vain loukkaantunut ja haavoittunut.
Venematkallaan Suique oli havaitsevinaan saaren, ja kun toisena vaihtoehtona olisi paluu Venäjälle, niin borzoi sen enempää miettimättä päätti lähteä. Veneestä vain pois, ja sitten uiden rannalle. Miksei tästä saaresta ollut puhuttu ikinä Vladivostokissa? Mitä ihmettä, sitäpaitsi harkintakyky oli tuonut mukanaan yllätyksen - matka rantaan oli ollut lyhyt, ja kun narttu oli katsonut aavalle merelle, ei näkynyt enää missään kalastajaa. Hiljainen kiitos hiipui tuuleen, ja narttu asettui rauhalliselle rannalle, Inu Shimaan. Olisiko pitänyt lähteä, vai varmistaa tietääkö kukaan Suiquen historiasta Venäjällä, narttu tyytyi vain olemaan. Jos joku koskaan tietäisi, niin eiköhän narttu sen saisi jotenkin tietää.
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
.M U U T A.
+ Suiquelle on joitakin satunnaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
+ Vainottu-lisänimi tulee pelkästään tunnusmusiikin nimestä, ja menneisyydestä.
+ Hahmo on todella tärkeä, senkin lisäksi että rakastan vinttikoiria yli kaiken.
Saat puolustaa minua
Jos osaat niin puolusta minua
Saat puolustaa minua
Jos osaat
.C O P Y R I G H T S.
tekstit c. Kreuzbein 2011
lyriikat c. Mokoma - Vainottu
kuvapohja c. lukee siellä.
hahmo ja idea c. Kreuzbein
Pelaajana toimii Kreuzbein, kreuzbeinn_[at]POISTAhotmail.com