Post by VuoriKettu on Jan 13, 2011 17:04:43 GMT 2
Nimi: Kira
Ikä: 2½
Laji/Rotu: Koira/Länsi-Siperian laika
Skp: Naaras
Lauma: Kido
Ulkonäkö: Naaraan turkin pohjaväri on tumma kastanjanruskea. Etujaloissa ja vasemmassa takajalassa on vaaleanruskeat sukat. Naaraan kuono on oranssihtava ja kasvoissa on myös samaa väriä, kuin tämän sukat, ja tuo väritys ulottuu aina kasvoista häntään asti. Myös naaraan oikeanpuoleinen korva on tuota väriä. Kiran turkki on pitkää, tiheää ja paksua, joten naaras kestää hyvin kylmiä ilmoja. Naaraan pitkät ja vahvat raajat auttavat häntä liikkumaan nopeasti. Hän on myös hyvä pitkänmatkanjuoksija, eikä väsy helpolla. Naaraan säkä on n. 60 senttimetriä.
Luonne: Luonteeltaan Kira on mukava ja avulias nuori koira. Hän on myös utelias ja hän haluaa oppia kaikkea uutta. Hän auttaa hyvin mielellään toisia. Hän on myös oikeudenmukainen. Jos Kira joutuu taisteluun, naaras pistää yleensä vastaan, paitsi, jos vastustaja on häntä vanhempi ja vahvempi. Naaras ei itse oikein tykkää taisteluista, vaan haluaisi elää rauhassa ja selvittää riidat puhumalla. Kira on myös melkoinen aamuvirkku, ja hän herääkin yleensä ennen muita. Nuori naaras ei tykkää liikkua yksin pimeässä metsässä, sillä silloin hän tuntee, että joka puolella on jokin vaara. Eli hänellä on turvallisempi olo, jos joku kulkee hänen vierellään pimeässä. Kira myös pelkää ihmisiä, varsinkin miehiä, joilla on viikset.
Menneisyys: Syntymästään asti Kira on ollut ihmisen lemmikkinä, sillä hän syntyi vanhemmilleen, jotka eräs pariskunta omisti. Mies oli viiksekäs koirankasvattaja ja nainen tavallinen kotirouva. Kira oli syntynyt vanhemmilleen ainoana pentuna ja mies syytti siitä Kiran emoa. Kaikki muut koirat, joita mies kasvatti, saivat monta pentua, paitsi Kiran vanhemmat. Mies oli hakannut naarasta, kun pikku Kira katsoi vierestä. Kiran isä raivostui ja puri miestä. Silloin nainen tuli katsomaan, mitä oli tapahtunut ja näki, kuinka Kiran isä puri miestä. Nainen oli juossut paikalle ja vetänyt koiran irti miehestään. Silloin mies oli sanonut, että koira oli lopetettava, kun oli hyökännyt isäntänsä kimppuun. Kun Kira ja tämän äiti kuulivat tuon, lähtivät nuo juoksemaan karkuun, mutta pitkälle he eivät päässeet, kun häkin seinä tuli vastaan. ”Jos te noin kovasti pois haluatte, niin saamanne pitää!”, mies oli huutanut ja otti Kiran ja tämän emon kiinni. Hän otti koirat autonsa takakonttiin ja lähti ajamaan kohti metsään vievää tietä. Kun he olivat metsään johtavan polun vieressä, pysäytti mies autonsa ja avasi takakontin. ”Tänne sieltä, narttu!”, mies sanoi kutsuen Kiran emon ulos. Mies paiskasi kontin kiinni ja haukkuen takaikkunasta katsoen Kira näki, kuinka mies käveli naaras-koira vierellään metsään. Mies käveli syvemmälle ja syvemmälle metsään, kunnes pysähtyi. ”Ala painua, piski!”, mies sanoi ja löi koiraa siten, että tuo juoksi karkuun. Sitten mies palasi takaisin autolle. Kira järkyttyi, kun hänen emonsa ei ollut enää mukana. Mies käynnisti auton ja lähti nyt ajamaan kohti merenrantaa. Rantaan päästyään mies pysäytti auton. Mies avasi takakontin ja otti pennun syliinsä. Sitten hän näki rannassa soutuveneen ja laittoi pennun veneeseen tönäisten veneen vesille. ”Tervemenoa, penikka!”, mies huusi, kun Kira lipui veneen kyydissä kauemmas ulapalle. ’Ei! Tämä ei voi päättyä näin!’, Kira ajatteli ja suunnitteli hyppäävänsä laidan yli veteen, mutta ei uskaltanut. Pentu käpertyi kerälle veneen lattialle ja sulki silmänsä.
Kului päivä jos toinenkin. Kiralla alkoi olla pikkuhiljaa nälkä. Silloin hän näki horisontissa saaren. Pennun onneksi vene lipui juuri saarta kohti. Hetken kuluttua vene törmäsi rantaan ja pentu hyppäsi maihin. Ruskeaturkkinen Kira katseli ympärilleen. Silloin hän näki hiukan kauempana kävelevän koiran. ”Anteeksi, mutta mikä tämä paikka on?”, Kira kysyi ja juoksi koiran luo. ”Tämä on eräänlainen saari, jolla ei ole lainkaan ihmisiä. Muuten, mistäs sinä tupsahdit?”, koira sanoi. ”Nimeni on Kira ja tulen tuolta kaukaa, eikä minulla ole kotia…”, vastasi Kira. ”Hmm… Vai niin… No, siinä tapauksessa, tule mukaani.”, sanoi koira ja lähti kulkemaan Kira vierellään eteenpäin. Hetken päästä he saapuivat suuren lauman luo. Kira kulki kokoajan toisen koiran vierellä. He kulkivat erään koiran luo, joka oli lauman johtaja. ”Johtaja! Löysin äsken metsästä tämän pennun. Hänellä ei ole kotia. Olisiko mahdollista, että hän voisi jäädä laumaamme?”, koira kysyi toiselta. Johtaja katsoi hetken Kiraa ja sanoi: ”Selvä, hyvä on. Pentu saa jäädä laumaan. Mikä on nimesi, tyttö?”. ”Nimeni on Kira.”, pentu vastasi.
Siitä päivästä lähtien Kira oli liittynyt Kido-lauman jäseneksi ja elänyt onnellista elämäänsä lauman kanssa.
Muuta:
- Kira pelkää viiksekkäitä miehiä.
- Kira on Vuoriketulle hyvin tärkeä hahmo.
- Hahmon luomisvuosi oli 2007
- Vuorikettu otti Kiran mukaan RoPeihin vuonna 2009
- Pelaajana toimii Vuorikettu