Post by tyyppi on Jan 10, 2011 15:09:40 GMT 2
Laumattomien alueella, sekametsässä lähellä järveä, suuri kokoisen tammen alta pilkistää toffeen värinen kuono. Vähitellen koko otus tulee esille. Sen punertavanruskea turkki kiiltää heikosti talviauringon valossa. Se katselee kohti järveä. Heikko, mutta kylmä tuuli puhaltaa, tehden muuten leudon ilman tuntumaan kylmäksi. Koirasusi lähtee tyynesti kävelemään kohti järveä. Sen nimi on Xarian. Sen siniset silmät katsovat itsevarmasti kohti jäätynyttä järveä. Kun se on ehtinyt järven ranalle asti, se kokeilee varovasti jäätä tassullaan. Se tuli siihen tulokseen että jää kestää, ja lähti varovasti kävelemään sitä pitkin. Yöllä oli satanut lunta, joten kävely ei ollut aivan yhtä helppoa. Kun naaras oli suunnilleen keskellä järveä, se kuuli kun jää narisi. Se peruutti muutaman askeleen. Se kuoppi lunta pois suhteellisen isolta alueelta, ja katsoi kimaltelevaa jäätä. Se juoksi hakemaan rannalta paksun ja lyhyen oksan, ja yritti sillä murtaa jäätä. Kun se ei onnistunut, se otti riskin, ja päätti mennä siihen kohtaan missä jää oli natissut, ja koettaa onneaan siinä. Se löi muutaman kerran ja onnistui murtamaan jään. Vähällä oli, ettei se tipahtanut itse jäihin. Se odotti jonkin aikaa paikallaan katsoen avantoon. Mutta kun mitään kalaa ei kuulunut, se meni takaisin pesäänsä. Oli iltapäivä, ja ilma alkoi käydä viileämmäksi.
