Piilota kasvosi || Laumattomien vuoristo (Aya)

[Koji]

Suurehko narttu seisoi vuoren rinteessä ja tuijotti eteenpäin, räpäyttämättä silmäänsä. Ainokainen sininen silmä katsoi rinnettä ylöspäin apposen auki. Korvat kuuntelivat tarkasti ympäristöä, vaikkei mitään kuulunut. Ei ollut eläimiä eikä kasvillisuuttakaan yhtään. Syksykin oli, joten se vähäinenkin kasvillisuus oli aika kuihtunutta. Ilma oli viileä. Ja syksylle yleinen viima kävi. Maailma näytti hieman harmaalta, kun kasvit olivat kuihtuneet ja taivas oli pilvistä valkoinen. Onneksi Clytemnestralla oli lämmin turkki ja tälläisellä ilmalla ei palellut.
Narttu kallisteli päätään ja katsoi vuoren rinnettä. Tämä paikka vaikutti tutulta. Tämä oli ollus joskus täällä. Menra ei vain saanut tärähtäneeseen päähänsä, että milloin se oli ollut. Itseasiassa, juuri tällä vuorella hän oli menettänyt järjen hivenensä, kun oli kompuroinut ja lyönyt päänsä. Se ei haitannut Clyten elämää, eihän narttu sitä edes tiedostanut. Susi haukkasi ilmaa ja lähti varoen kävelemään ylöspäin. Yöllä tai illalla Clyte ei menisi lähellekään vuorta, tai poistuisi turvallisesta kolostaan, koska ei näkisi hyvin pimeässä. Näin päivällä uskalsi tehdä tutkimusmatkoja muuallekin. Tuskin täällä kukaan tulisi sanoman mitään. Nartun suuri koko oli oikeastaan ainoa puolustuskeino.
Clytemnestra oli ennen hyvä taistelemaan, mutta nyt ei enää. Se kova isku päähän on suurin syy ja huono näkö. Nyt hän ei osuisi heti oikeaan viholliseen tai ottaisi kiinni vain hännästä. Tai iskisi hampaansa puuhun. Narttu naurahti itsekseen ja pysähtyi tuijottamaan edessään olevaa kuihtunutta kasvia. Tuijotti hetken, ennenkuin rupesi repimään sitä maasta irti. Se oli selvä uhka ja nartun tiellä.
------------------------------------------
Random aloitus joo x)

[Aya]

//Sori et kesti, äiti hääti pois koneelta kesken kaiken D: //

Ylempänä vuorella suurempien lohkareiden varjossa, hiipi harmaa hahmo. Sinisilmä katsahti taivaalle ja sulki silmänsä. Tuo nuuhkaisi syvästi kostean ilmaston tuoksuja sieraimiinsa. Kylmä viima ujelsi tuon ohuen turkkinsa läpi. Nartun korvat luimistivat, kun tuo haistoi vieraan tuoksun. Sinisilmä ei ollut yksin, mutta tuleva ei ollut uhka. Siksi Taman, pelokkaan nartun mielenkiinto heräsi. Tuo kiersi vuoren reunamaa alaspäin, ja piaan tuo huomasi kuinka toinen narttu kiskoi raivopäisesti kukkaa irti maasta. Tama kurtisti kulmiian ja pakitti hieman kauhuissaan. Tuo alkoi miettiä itsekseen, mitä pitäisi tehdä, paeta vai jäädä odottamaan?

// Lyhyt :< //

[Koji]

Clytemnestra repi agressiivisesti kasvia maasta ja pian sai revittyä sen juurineen pois maasta. Vihollinen oli nyt tuhottu ja kukistettu. Kasvi ei enää ollut uhka. Narttu piti kasvia vielä hetken suussaan ja heitti sen pois alamäkeen. Menra naurahti ja virnisti. Nyt kaikki oli hyvin. Täydellisesti. Enää mikään ei voisi uhata. Clyte haistoi ilmaa. Toinen koiraeläin. Haju oli vieras... Kukahan se olisi...? Olisiko tämä haju uhka? Katse siirtyi revitystä kasvista Tamaan. Menralta tämä tyttö näytti turkin perusteella. Clyte tuijotti nyt hiljaa Tamaa arvioiden oliko tämä vaaraksi. Aika nynnyltä toinen näytti... Ei kovinkaan uhkaavalta... Ehkä toinen ei edes Menra ollut... Laumaton kenties. Narttu kallisti päätään ja katsoi toista. Pelokkaan näköinen raukka.
"Mitä tyttö.... tekee... täällä..?" Clytemnestra kysyi pitäen pieniä taukoja, jolloin kallisti päätään vastakkaiselle puolelle.

[Aya]

// Anteeks etten oo ollu pitkää aikaa ^^'//

Taman karvat nousivat pystyyn. Clytemnstran väritys ja agressiivisuus kuuluivat Menraan, Tai ainakin Tama niin päätteli hätäisesti. Tuo näki, kuinka toinen narttu oli repinyt raivoissaan kukan maasta. Nartun korvat läpsähtivät niskaan ja tuo venytti huulensa ihan taakse. Toinen naaras voisi tehdä saman tuolle, kuin kukalle. Olihan tuo tätä melkein puolet isompi. Tama yritti tasata kiihtynyttä hengitystään ja pohtia pikaista pakomenetelmää, kunnes kuuli Clytemnestran sanat. Tuo ihmetteli kovasti, miksi toinen narttu piti taukoja puhuessaan. Nyt kun tuo tarkemmin ajatteli, tapa jolla tuo repi ja silppusi kukan oli ollut aika hullu. 'Kuka edes repisi kukkia maasta?' Tama ajatteli kiireisesti.
Hätääntyneenä tuo ei saanut sanaa suustaan. Narttu raotti hieman kuonoaan ja yritti mumista jotain. Tuo sai Jotain sanottua. "E-e-en mitään..."

[Koji]

Clytemnestra kallisti enemmän päätään Taman viimein puhuessa jotain. Susi höristi korviaan kuullakseen paremmin. Vaikka näkö oli huono, kuulo oli edelleen hyvä ja parempikin. Hiljaa toinen piipitti. Toinen ei ainakaan samasta laumasta voinut olla.... Tämä oli aivan liian ujo ja heiveröinen. Susi nuolaisi huuliaan ja paransi hieman ryhtiään. Tuosta tytöstä tuskin haittaa oli ja ei ollut uhka.
"Miksi niin... hiljaa puhut...?" Clyte kysyi. Puhuisi nyt kovempaa. Ei toista muuten kukaan kuulisi. Pian susi huomasikin jotain uhkaavaa silmäkulmassaan. Uhka ei ollutkaan ohi... Susi irvisti ja rupesi murisemaan, haukahdus. Menra heilautti häntäänsä ja luimisti korviaan. Susi loikkasi pian sivulle päin ja rupesi repimään uutta kuollutta kukkaa maasta agressiivisesti. Moni saattaisi katsoa ihmeissään mitä narttu nyt kukkaa maasta repi, kuollutta sellaista. Mutta elottomien esineiden kimppuun hyökkääminen olikin yksi syy siihen, miksi tämä alennettiin Menran omegaksi. Eihän se Clyten elämää kyllä haitannut.

----------------------
Eipä mitään x)

[Aya]

Tama rauhuttui hieman ja yritti tasata hengitystään. Tuo sulki silmänsä ja laski. Yksi... Kaksi... Kolme... Narttu avasi silmänsä hitaasti, hieman vielä pelokkaan oloisena. Nartun sydän hyppäsi tuon kurkkuunsa. Tuo pakitti hieman, kun huomasi toisen nartun alkavan repiä toista, kuollutta kukkaa. Aivankuin se olisi ollut vaaraksi? Tama mietti itsekseen. Tama nielaisi. Tuo odotti hiljaa, kunnes Clytemnestra oli repinyt kuihtuneen ja harmaaksi muuttuneen reuhkan.
Taman karvat nousivat pystyyn aina vähitellen, kuin toinen narttu murahteli raivoissaan. Niskakarvat Olivat kuin jäätynet ylöspäin, koska ne eivät suostuneet laskeutuneet. Vihdoin oli hiljaista, tai niin tuo luuli. Tervatassu raotti hieman suutaan ja aikoi jo sanoa, mitä pitäisi. "Tuota..... Olen vain..." Nyt hieman rohkeammin ja kovemmalla äänellä. Nartun korvat läpsähtivät heti niskaan pelosta, että olisi sanonut jotain väärää.

[Aya]

// TUPLAPOSTAAN MIKÄ KESTÄÄ?

[Koji]

Anteeksi kun on vähän kestänyt, koeviikko loppui viimeviikolla ja koulu on vähän syönyt inspistä.
-------------------------------

Nyt oli toinenkin kukka revitty maasta ja heitetty kauemmas pois. Narttu katseli hieman ympäriinsä näkyikö muita uhkia, muttei näkynyt. Ei ollut mitään... Laumattoman rääpälekään ei ollut uhkaksi - ainakaan vielä. Clytemnestra päättikin pitää toista silmällä, ettei tämä pääsisi yllättäen hyökkäämään hänen kimppuunsa.
Menra höristi korviaan toisen puhuessa. Oho.. Nyt tämä puhui jo hieman kovemmin ja rohkeamman kuuloisesti. Ihmekkö tuo.
"Hmm.... Vai niin..." tämä totesi. Susi heilautti häntäänsä ja kävi istumaan, pitäen katseensa edelleen laumattomassa. Clyte ei halunnut päästää tätä silmistään. Menralainen oli kumminkin koko ajan valmiina nousemaan ja hyökkäämään. Virne kohosi suden kasvoille. Tämä menikin ihan hyvin oikeastaan.

[Aya]

Tama nielaisi. Narttua pelotti ihan hirveästi, vaikkei se näkyisi niinkään pahasti ulospäin. Clyte tuijotti pelottavasti, ja oli valmis hyökkäämään ja taistelemaan. Savunharmaa naaras vilkuili sivusilmällä ympärilleen ja kauhukseen huomasi, että suurikokoiset kivet olivat saartaneet tuon aika pahasti. Pienistä raoista narttu ei mahtunut, ja joidenkien kivien pinta oli liian sileää ja jyrkkää kiivettäväksi. Tuo katsoi taas Clytemnestraa ja huomasi tuon virneen. Taman niskakarvat nousivat pystyyn. Ainut mahdollisuus päästä pois oli hyökätä.
Narttu ajatteli hätäisesti, mitä pitäisi tehdä. Aijempaa tappelkokemusta ei sillä ollut. Se lähestyi toista naarasta varoen ja hitaasti. Tama ei tykännyt taistelusta, ja vaikka vastassa oli Menran omega, oli se silti liian kova pala purtavaksi.


// Ei mit :3

[Koji]

Jumitan lahjakkaasti... Myönnettäisiinköhän tästä jo joku palkinto?
-----------------------------------

Toinen ei nyt pääsisi tuosta pälkähästä minnekään. Joutuisi tapittamaan tuossa vielä kauan. Omega ei kumminkaan täällä ajatellut itse tapittaa koko päivää, kun näkökin hieman huonohko oli ja hämärässä ei näkynyt mitään. Susi vaistosi helposti pelon naaraassa, sen näki. Clytemnestraa alkoi hiljalleen tämä hiljaisuuskin ärsyttämään. Voisi toinen puhua jotain. Menralainen luimisteli korviaan hetken kunnes haukotteli oikein syvään, tylsyydestä. Ei tätä väsyttänyt. Pieni nälkä tosin alkoi olemaan, mutta laumattoman vahtiminen oli nyt vielä tärkeämpi asia.