Laumattomat//Järvi - Just wanna have fun [Tika]

[Takibi]

Talvi oli tekemässä tuloaan. Ilma tihkui kosteutta ja taivas oli ikävystyttävän harmaa ja synkkä. Taivaalta tihkutti vettä. Ilma ei kuitenkaan tuntunut masentavan punavalkoista pentua, joka tuijotti järven pintaa suurella mielenkiinnolla. Välillä se murahti innostuksesta ja painautui saalistus asentoonsa. Sashan ruskeat silmät poukkoilivat sinne tänne, kun se yritti havaita pinnan alla piileviä kaloja. Viimein odotus palkittiin ja narttu syöksyi nopeasti veteen. Pienet leuat tarttuivat kiinni maukkaaseen kalaan, joka ei päässyt luikertelemaan enää karkuun. Voitonriemuisena pentu nousi järvestä ja itseensä hyvinkin tyytyväisenä kipitti kauemmas järvestä. Syljettyyän sätkivän kalan maahan, Sasha pudisteli turkkinsa ja hyökkäsi sitten kalan kimppuun. Häntä vispasi iloisesti, samalla kun pentu mutusteli herkullista, vaikkakin pientä kalaa suihinsa. Samalla se silmäili järveä ja mietti kuinka kauan kestäisi saada toinen kala, kasvavan pennun nälkä kun ei lähtenyt yhdellä kalalla.

// Hui apua kun oli vaikee alottaa mutta tässä nyt alotus, jatka pian ;D<3 ///

[Tika]

//Siitä se lähtee >//

Kane niminen uros susi tassutteli harvinaisen päämäärättömästi. Sillä oli yleensä selkeät päämäärät ja tavoitteet, mutta nyt kaikki oli mennyt aivan päälleen. Se nimittäin oli juuri törmännyt kauan kadoksissa olleeseen veljeensä. Suden sydän hypähti hieman ilosta, vaikka kohtaaminen ei ollut mennyt ihan niin hyvin kuin se olisi toivonut. Mutta nyt se kuitenkin tiesi, että sen veli oli elossa! Ja jonkinlainen rauha oli ehkä saatu aikaan, johon tämä oli hyvin tyytyväinen. Susi välitti veljestään valtavasti, ja vuodet kun tuo oli ollut kadoksissa, olivat olleet hyvin kurjia.
Uros tassutteli ulos metsästä, ja huomasi pienoiseksi hämmästyksekseen, että oli saapunut järvelle. Todennäköisesti laumattomien järvelle, koska se tiesi kulkevansa niillä alueilla. Susi kallisti hiukan päätään, ja katsahti nopeasti järven ympäristön. Sen tarkat punaiset silmät bongasivat pienen maisemaan kuulumattoman laikun rannalla. Toinen koiraeläin. Kane pohdiskeli hetken, jaksaisiko olla seurallinen. Lopulta se päätti tehdä niin, ja asteli lähemmäs toista.
"Hei", sanoi tumma hiljaisella äänellä, kun oli päässyt lähemmäs.

[Takibi]

Sasha hätkähti äkillistä tervehdystä ja nosti katseensa ylös. Susi oli pentua monin kerroin suurempi ja näytti uhkaavalta alhaalta katsottuna. Sasha käänsi päätään, ihmetteli hetken, kunnes häntä alkoi taas vipattaa takana.
"Hei!", pentu hypähti ylös, jättäen lounaansa maahan. Uusi tulokas oli hänestä hyvinkin mielenkiintoisen oloinen.
"Kuka sinä olet? Miksi olet täällä? Miksi olet noin suuri? Onko sinulla nälkä?" Sasha aloitti kyselytulvansa ja nyökytteli päätään innostuneena. Se ei ollut tavannut ketään vähään aikaan ja seura tuntui mukavalta. Punaisista silmistään ja suuresta koostaan huolimattaa Kane ei vaikuttanut pelottavalta Sashasta. Suuren kokonsa puolesta susi voisi auttaa häntä metsästämään ruokaa. Punavalkoinen pentu painoi etutassunsa alas ja nosti peräpäänsä ylös kuin kutsuen sutta leikkimään kanssaan.

[Tika]

Susi hämmästyi toisen reaktiosta tähän. Uros olisi ehkä odottanut pientä epävarmuutta, ehkä pelkoakin, tai vain hämmennystä, mutta ei sentään tuollaista hurjaa intoa. Kanehan tiesi, että se oli pentuun verrattuna suuri, luultavasti vähän pelottavakin. Olikohan tuolla pennulla päässä vikaa? Kane joutui kuitenkin jättämään pohdiskelunsa sikseen, kun toinen heitti kysymyksiä hänen päälleen hurjalla vauhdilla.
"öö", mutisi laumaton hämmentyneenä, ennenkuin otti itseään niskasta kiinni. Kai tämä nyt osaisi hallita tilanteen, aikuinen susi!
"Olen Kane. Tulin tänne vain käveleskelemään... Ja ei, ei minulla itseasiassa ole nälkä. Onko sinulla? Ja kuka sinä oikein olet?" kysyi uros liioitellun hitaasti, hiljaisesti ja rauhallisesti, yrittäen epätoivoisesti saada jotain tolkkua tähän tilanteeseen. Susi kun ei ollut tottunut tuollaisiin ylipirteisiin pentuihin tällä saarella. Usein kaikki olivat vain varovaisia, eikä syyttä, tai sitten normaalin uteliaita. Eivät tuollaisia.

[Takibi]

Sasha kääntele korviaan ja kuunteli mitä Kane vastasi. Toisen hidas ja ylirauhallinen puhetyyli oli sen mielestä hassu. Pentu myös tajusi suden hieman hämmentyneisyyden ja hämmesteli sitä nyt itse. Oliko susi ujo? Vai tekikö hän jotain väärin? Ajatukset katosivat kuitenkin nopeasti pois ja pentu kiirehti vastaamaan itse kysymyksiin.
"Minä olen Sasha! Ja on vähän nälkä -" Sasha osoitti päällään maassa olevaa puoliksi syötyä kalaa. "- kasvaville pennuille kun ei noin pienet lounaat riitä" se totesi perään hieman vakavempaan sävyyn.
"Jäätkö tänne muuten pitkäksi aikaa? Yksin aika käy tylsäksi niin seura olisi kiva", pentu jatkoi melkein samaan hengenvetoon ja tuijotti sutta samalla uteliaasti, ruskeat silmät välkkyen.
"En ole pitkäääään aikaan nähnyt ketään!" Sasha lisäsi vielä varmuuden vuoksi, että toinen varmasti ymmärsi, että hän halusi tämän jäävän.

[Tika]

Kane kallisti päätään ja virnisti hiukan. Se alkoi jo päästä yli alkuhämmennyksestä, ja huomasi oikeastaan pitävänsä toisen elämäniloisesta ja reippaasta asenteesta.
"Ah, tosiaan. Pentujen täytyy syödä paljon jaksaakseen..." susi vaikeni hetkeksi. Hmmmm, eikös emot yleensä huolehtineet pennuistaan? Missähän tämän pennun emo oli? Jaa-a. Tämän mietteet keskeytyivät kuitenkin, kun Sasha jatkoi höpötystään.
"No tuota, en ole miettinyt. Voinkait minä jäädä pitämään sinulle seuraa, ei minulla muutakaan tekemistä ole", sanoi uros ja hymyili toiselle. Uros katseli hetken pentua vähän arvioiden.
"Sinä siis olet vielä nälkäinen? Haluaisitko metsästää jotain ruokaa?" kysyi tumma, miettien samalla, että osasiko tuo edes metsästää. Tämän järven ympärillä oli melko tasaista ja avointa metsää, josta saattaisi hyvällä tuurilla löytää jäniksen tai pari. Jos tuolla siis oli nälkä.

[Tika]

//Jumittaa niin runsaasti, että raahaan elukkani poies :'D Eli se lähti yt sitte johonki jeejee o/ //