|
|
Post by shiruke on Aug 9, 2010 8:56:21 GMT 2
Lutovssa
Aukealla puhalsi lämmin tuuli. Ei ollut sellainen sää, jota Menra-naaras Lutovssa piti mukavana. Sen puolipitkä turkki tuntui kymmenen kertaa liian paksulta tuohon säähän, varsinkin kun taivalla tuntui olevan täysin pilvetöntä.
Musta narttu haistoi raadon ja ajatteli sen olevan parempi vaihtoehto kuin saalistus tälläisellä kelillä. Pian löytyikin varmaan eilen kaadettu hirvieläin, jossa oli vielä syömistä monelle muullekin kuin Lutovssalle. Susi oli ihmeissään siitä, ettei paikalla ollut korppikotkia. Lähestyessään ruhoa nartun eteen pongahtikin kultakarvainen leijona.
Tämä oli myös naaras. Se katsoi keltaisilla silmillään Lutovssan silmiin ja viesti, ettei raato ollut enää sen. Luto oli nälkäinen, ei tyhmä. Se perääntyi hiljalleen, kääntämättä selkäänsä leijonalle. Pari metriä mentyään se saikin huomata, kuinka leijonia tuli lisää, koko lauma. Niillä oli pentujakin. Se sai naaraan luopumaan ruuastaan kokonaan, koska sen mielestä leijonanalut ansaitsivat ruoan enemmän. Sitten se lähti ravaamaan pois päin, nyt jo pää kohti meno suuntaa.
|
|
|
|
Post by sweatshirtmonkey on Aug 17, 2010 17:21:07 GMT 2
Nox
Noxin turkkia ei oltu suunniteltu tällaiseen säähän. Silti uros makasi pää pystyssä suorassa auringonpaisteessa, silmät kiinni ja paistatteli päivää seesteisenä kuin Buddha. Korvansa hivenen luimussa tumma menran susi nuuhki välillä ilmaa ja poimi hajuja - kasvien, muiden eläinten hajuja, yhden raadonkin hajun - vaivautumatta avaamaan silmiään. Noxia eivät paljon muiden jättämät raadot kiinnostaneet.
Vaimea, lähes huomaamaton rasahdus sai Noxin korvan nytkähtämään. Uros nosti korviaan ja avasi silmänsä huomatakseen etäämmältä sitä tarkkailevan naarasleijonan. Hetken nämä kaksi tuijottivat toisiaan, lopulta näyttivät päättävän ettei toisesta ole vaivaksi. Nox nousi ylös ja katsoi leijonan menoa tuon jatkaessa matkaa muun lauman seuratessa kohta tuota. Uros katsoi viisaimmaksi mennä kauemmas laumasta varmuuden vuoksi. Se käveli jonkin matkaa ja nosti kohta korviaan kuullessaan juoksuaskelia, liian kevyitä ollakseen täysikasvuisen leijonan - ja kohta äkkäsi Lutovssan vähän matkan päässä.
|
|
|
|
Post by shiruke on Sept 7, 2010 18:23:31 GMT 2
Jostain syystä Luto oli todella yllättynyt törmätessään toiseen Menralaiseen aukealla sellaisena päivänä. Se kuitenkin näytti todella vähän tästä hämmästyksestä kasvoissaan ja sen sijaan tassutteli tyynen rauhallisesti lähemmäs uroota.
"Ei ole mikään otollinen ilma nälkäisille", hän aloitti keskustelun tönkösti. Mielessään hän manasikin omaa tahdittomuuttaan ja sitä että varmastikin paljasti oman ruuantarpeensa heti ensimmäisessä töksäyttämässään lauseessa. Tästä virheestään huolimatta hän pystyi pitämään yllä rauhallista ilmettä. Raadon haju häiritsi susinaarasta edelleen.
Lutovssa nosti leukaansa yllättävän tuulenpuuskan saavuttua, nauttiakseen siitä täysin siemauksin. Se sai päivän tuntumaan hiukan paremmalta.
//vähän myöhässä vastailen...//
|
|
|
|
Post by sweatshirtmonkey on Sept 8, 2010 6:55:24 GMT 2
[ Eipä mitään.] Tumma susiuros katsahti suuntaan josta naarassusi oli tullut ja päätteli itse loput. Auringonvalossa lämmennyt, mädäntyvä liha oli ilmeisesti houkutellut tämänkin ruhon luokse, kuten leijonatkin. Uros kääntyi katsomaan takaisin toiseen menralaiseen ja käänsi hieman korviaan päälaellaan mietteliäästi saamatta mieleensä naaraan nimeä, jota ei muistanut koskaan kuulleensakaan vaikka olikin nähnyt tämän useaan otteeseen lauman alueella. Tervetullut tuulenpuuska hyväili lempeästi uroksen paksua turkkia, jonka kanssa tämä olisi pärjännyt jäätikölläkin. " Raadot on parempi jättää rauhaan ja keskittyä tyydyttämään pahin nälkä pikkuriistalla", Nox vastasi viimein oltuaan hiljaa naaraan sanojen jälkeen. " Leijonat eivät yleensä yritä viedä jyrsijää noin heiveröiseltäkään sudelta", uros lisäsi mittaillen itseään matalampaa eläintä katseellaan ilmeensä värähtämättä kuin ei olisi juuri äsken kommentoinut naaraan kokoa. [ Yritin käydä jo eilen illalla vastaamassa mutta netti jäätyi juuri silloin  ] |
|
|
|
Post by shiruke on Sept 8, 2010 17:42:28 GMT 2
"Heiveröinen?!" parkaisi loukkaantunut Lutovssa. Sen silmät tuijottivat syyttävinä kohti Noxia ja naaraan koko pää oli käännetty tätä urosta kohden.
Vain ensimmäiset sanansa olivat ärsyttäneet naarasta, mutta termi heiveröinen katkaisi sen aasin selän. Vaikka Lutovssa tiesi hyvin olevansa pieni, johtuen sukunsa epäpuhtaudesta, ja myös sen hän tiedosti, että oli siro ruumiinrakeenteeltaan, mutta että heiveröinen. Siinä uros oli väärässä. Ainakin Luton itsensä mielestä.
Olihan se tosi, ettei narttu loppujen lopuksi ollut mikään mahtivahva, mutta ei hän heikkokaan ollut. Kyllä tuossa kauniissa vartalossa lihaksistokin oli olemassa. Hyväkuntoinen lihaksisto.
"Eikä ne leijonat pikkuriistasta ole edes kiinnostuneita muutenkaan, kun ei siitä riitä niille ruokaa kuin yhelle ja sillekin vain vähän", sanoi Luto lopulta selkämys kohti Noxia.
|
|
|
|
Post by sweatshirtmonkey on Sept 8, 2010 19:04:45 GMT 2
Noxin toinen korva nytkähti pienesti naaraan älähtäessä mutta muuten uroksen kasvot pysyivät ilmeettömänä. Tumma susi oli tottunut tällaisiin reaktioihin, itse asiassa se juuri odotti vastaavanlaista lukeakseen muiden käytöksestä millaisia nämä olivat.
Tavallista sutta aavistuksen kookkaampi uros asteli muutaman askelen Lutovssan vierelle ja kallisti päätään pysähtyessään tämän kohdalla.
" Juuri siksi. Miksi luulit minun sanovan että on parempi keskittyä pienempään riistaan?" Nox vastasi rauhallisella äänellä, josta ei käynyt ilmi oliko uros sarkastinen vai alentuva. Uros katsoi naarasta hetken silmiin hipaisemattakaan tätä ja asteli kohta tämän ohitse vähän kauemmas vilkaisten taas etäämmäs leijonien suuntaan korvat pystyssä.
" Oletko aina yhtä takakireä vai oletko vain nälkäinen?", Nox totesi ja katsahti taas naarasta sivusilmällä. " Sinulla tulee olemaan pitkä päivä jos meinasit odotella että tuo lauma lopettaa syömisen."
|
|
]