You say it's okay, but I disagree. //fang~//

[Tika]

Kane

Oli harvinaisen kuiva päivä, kun otti huomioon että oli talviaika. Pilvet peittivät taivasta tasaisen harmaana mattona, ja heikko tuulenviri puhalsi järven pintaan pieniä aaltoja, jotka läiskyivät hiljaa rantaan. Rannassa, intensiivisesti veteen tuijottaen, istui isokokoinen tumma susi.
Kane tuijotti järven veteen järveä oikeasti näkemättä. Sen ajatukset olivat kaukana poissa, vaikka tietyn tarkkaavaisuuden oli susi toki säilyttänyt; korvat heilahtivat aika ajoin taaksepäin, kun susi kuulosteli mahdollisia vaaroja. Tietty valppaus oli kasvanut kiinni tähän, muuten ei Kane varmaan olisi edes hengissä enää. Vihaiset menralaiset eivät olleet leikin asia...
Mutta ei susi mernalaisia nyt miettinyt. Sen mielessä oli yksi tietty susi. Keir. Velipoikaa ei ollut näkynyt moneen vuoteen, ja sehän oli laumattoman syytä. Kane huokaisi huomaamattaan. Uros ei ymmärtänyt, miksei vain voinut asian olla, siitähän oli jo monta vuotta. Mutta ehkä sitä ei vain voi unohtaa, kun on hyökännyt isänsä ja samalla väliin tulleen pikkuveljensä kimppuun. Niinpä niin.

[Fänkki]

Harmaa susi ei ollut yksin järvellä. Pienen välimatkan päässä oli kellertävä, sinertäväharjaksinen susi. Tuo tarkkaili harmaata lajitoveriaan. Ässä murahti hiljaa, ja astui askeleen lähemmäs toista, pysyen kuitenkin yhä hyvän välimatkan päässä. Uros ei ollut pitkään aikaan puhunut kenellekkään, joten tuolle oletettavasti menralaiselle voisi pari sanaa sanoa. Ehkä. Pelottomasti Ässä asteli esiin piilostaan, ja kipitti toisen lähelle. Tuo ei sanonut mitään, vaan antoi toisen huomata Ässän olemassa olo. Pieni tuulenvire pörrötti suden harjasta, ja tuo lipaisi huuliaan. Tuo toinen uros oli aika näyttävän näköinen. Vihreäsilmäinen oli jo kuuloetäisyydellä harmaasta. Olisi jo ihme, ellei toinen pian kääntäisi päätään.

[Tika]

Susivärähti hiukan muistellessaan isänsä ja pikkuveljensä vihaa. No kaippa heillä oli siihen syynsä, mutta silti.
'Isähän sen aloitti' ajatteli uros synkästi, ja huokaisi sitten kasaten itseään. Se höristeli taas korviaan ja hätkähti sitten, mutta pysyi paikallaan. Harmaa tavoitteli herkällä kirsullaan hajua. Kane huoahti hiukan, se huomasi nimittäin viimein ettei ollut yksin; joku uros oli sen seurana. Laumaton nosti rauhallisesti päänsä ja katseli ympärilleen, ja huomasi melkein heti keltaisen suden melkoisen lähellä. Uros kallisti hiukan päätään ja tutkaili toista arvioiden. Kido tai laumaton, se oli selvää.
"Päivää" sanoi susi rauhallisesti ja käänsi sitten katseensa taas järvelle. Tätä masensi nyt pahasti, eikä se siksi ollut kovin puheliaalla päällä. Vaikka eipä tämä paljoa muutenkaan puhunut.

[Fänkki]

Toinen vaikutti aika ajatuksissaan olevalta. Ässä virnisti vähän, mitäköhän tuokin ajatteli. Tuskin sentään mitään entisiä hoitojaan..
"Terve," Ässä vastasi toisen toivotukseen. Sitten suden mieleen iski ajatus, että toinen oli varmaankin laumaton. Pyh, tylsää. Ässä oli varautunut henkisesti kunnon rähinään, ja sitten toinen ei ollutkaan verenhimoinen menra.
"Olen Ässä," uros esittäytyi, ja mietti, mitä sanoisi toiselle. Jos toinen oli nynny laumaton, olisi turhaa tuhlata energiaa provosointiin ja tappeluun.

[Tika]

Toinen näkyy tosissaan halusi rupatella. Susi tukahdutti huokauksen ja käänsi taas katseensa toiseen.
"Ja minä Kane" tuhahti tämä, ja rauhoitti sitten itseään. Ei ollut tämän Ässän vika, että sudella oli huono päivä. Harmaa mietti hetken. Mitä tuolle nyt sitten tekisi. Ei oikein jaksaisi höpöttää turhia. Ehkä sen saisi jotenkin hätistettyä pois.
"Oletko kenties kidolainen?" kysyi tämä siis ovelasti, ääni kuitenkin tasaisen rauhallisena. Jos se vaikka olisikin kido, niin ehkä sen voisi ainakin pelotella pois höpöttelemällä menroista ja sen semmoista. Oli tässä ulkonäössä jotain hyötyäkin. Toisaalta taisi olla juoni jo hiekkaan valunut, koska eihän harmaa käyttäytynyt mitenkään menralaisesti. Olisi ehkä pitänyt tajuta heti alkuun käyttäytyä uhkaavasti, niin toinen olisi saattanutkin jättää tämän rauhaan. Susi kirosi itsekseen.

[Fänkki]

Ässä murahti toisen kysymykselle. Mitä tuollainen tekisi tiedolla, mistä laumasta Ässä on? Toinen ei vaikttanut todellakaan menralaiselta, ainakaan tyypilliseltä. Kaikki menrat, jotka Ässä oli tavannut, olivat olleet raivohulluja nationalisteja.. ja kaikki olivat samalla tavalla häntä koipien välissä lähteneet lipettiin Ässää. Tai ainakin ne, jotka pystyivät Ässän käsittelyn jälkeen vielä kipittämään..
Uros murahti.
"Kidohan minä," tuo tokaisi mitäänsanomattomasti. Toinen juonitteli jotain, mitä muuta tuo tekisi tällä tiedolla? Susi esitti rentoa taitavasti.. sisäisesti hän oli nyt valppaana. Ehkei tämä jutustelu ihan hukkaan menisikään.

[Tika]

"No mikset sitten jo juokse?" murahti tämä mahdollisimman uhkaavasti ja mulkaisi toista ärtyneesti. Se ei halunnut haastaa riitaa, ei toki, mutta se ei vain ollut millään juttelutuulella.
"Vai pitääkö sinulle antaa vauhtia?" höpisi tämä siis vielä lisäksi, aika epätoivoisesti yrittäen olla uhkaava. Tokihan tässä oli riski tappelusta, mutta eiköhän Kane pystyisi pitämään ainakin puoliaan jos siihen mentäisiin, vaikkei mieluusti tämä tapellutkaan. Mutta ei sitä oikein voisi perääntyäkään itse aiheutetusta tappelusta. Susi tuijotti toista ärtyneesti.

//ööö, aika sekavaa joo x)//

[Fänkki]

"Miksi minun pitäisi pelätä kaltaistasi vätystä? Sitäpaitsi.."
Ässä nyökäytti päätään, ja asteli pari askelta vasemmalle, ja virnisti ilkikurisesti.
".. Luulen että olet laumaton. Tämähän on reviiriäsi, eikö niin? Miksi pelkäisin laumatonta nössöä?" susi murahti. Urosta ei pelottanut toisen vähän isompi koko, Ässä oli ennenkin pärjännyt itseään isommille. Ässä oli hyvä taistelija, siitä ei päässyt mihinkään.
"Mutta voithan sinä vauhtia minulle antaa," susi naurahti. Ässä ajatteli kaiken niin kaksimielisesti. Sitten tuo siirsi vihreiden silmiensä katseen harmaaseen urokseen.
"Mh?" tuo sitten murahti. Tuleeko sitä vauhtia vai ei, vai jatketaanko normaalia keskustelua.

[Jeejee, kiva roolia pitkäst aikaa :3]

[Tika]

Kane

Susi tukahdutti huokauksen. Vai niin, ei toista näkyy sitten noin vain peloteltukaan pois. Uros oli jo niin toivonut, mutta ei, toinen näkyi olevan joku ihmehiippari.
"Miten haluat" äkisi tämä ärtyneesti. Se alkoi ärtyä aina vain enemmän. Mutta ei tämä kuitenkaan tosissaan halunnut taistella, ja kun toinen ei näkynyt pahemmin provosoituvan, niin mitäpä sitä sitten itse alkaa tappelemaan. Laumaton punnitsi mielessään vaihtoehtoja. Toki se voisi itsekin lähteä, mutta se tuntuisi kyllä jo aika nöyryyttävältä.
"Olitko vailla jotain erikoista?" kysyi tämä pitääkseen edes jonkinlaista keskustelua yllä ja saadakseen samallaedes pienen kuvan toisen luonteesta. Ja samalla voisi miettiä jonkun fiksun ja kätevän keinon jäädä yksikseen taas. Tai jotain. Ellei toinen sitten olisikin fiksu, mitä tämä epäili vahvasti.

//Ermmm, jospa laitetaan sen piikkiin etten ole kauheen tottunut tähän hahmoon XD Ku tämmöstä huttua tääki teksti :3//

[Fänkki]

[No en miekää oikee osaa pelata täl viel, ko tää on vast koeajoo Mut aika kivalta hahmolta tää vaikuttaa pelata~ (omakehu löyhkää.)]

Ässä nuolaisi huuliaan. Toinen oli selkeästi luuseri. Keltaturkkinen istuutui. Mitä ilmeisemmin toista ei tarvinnut pelätä. Taisi tuo vain uhkailla lämpimäkseen. Sitten uros kuuli toisen kysymyksen.
"Kaikkihan sitä jotain erikoista kaipaa," susi tokaisi ympäripyöreästi. Kismitti, kun toisesta ei saanut oikein selvää, että olisiko tuosta edes leikkikaluksi. Ässä pyöräytti vihreitä silmiään kärsimättömästi. Tapahtuisipa jotain, joka saisi liikettä niveliin. Uros oli kyllästynyt kiertämään tätä pientä haisevaa saarta jo kolmen vuoden ajan. Tuo käänsi katseensa jälleen Kaneen ja nuolaisi huuliaan jälleen. Sanoisi tuo toinen jotakin järkevää.