|
Post by Matsue on Sept 22, 2008 18:55:42 GMT 2
|| Päivää, tilaisin Midorikawan Tuskan kera, ilman kastiketta, kiitos. ||
Taivaanrantaa koristivat auringonlaskun luomat värit, kumpuilevat pilvet sekä alati tummeneva näkymä. Meri kohisi rauhallisesti lahden rantaa vasten, valkoiset vaahtopäät ikään kuin kutsuivat uimaan. Harva näki enää liikettä hietikolla - joskin erehdys oli jo havaittavissa. Jostain puiden varjoista aukeammalle rannalla astui tummanharmaan ja valkean turkin omaava susi. Slayn punaiset silmät tutkailivat rantanäkymää. Jos naaras kuitenkaan voisi, olisi tämä mielummin jossain muualla kuin rannalla yötä pitelemässä. Varsinkin, kun sää oli melko viileä - eihän se varsinaisesti purrut, mutta kovin epämukavaa se oli paksuturkkisenkin mielestä. Naaras vetäisi raukasta meri-ilmaa reilusti keuhkoihinsa, ja päästi ilman lopulta puhahduksena pois. Täytyihän tästä jotenkin nauttia.
Slay otti vielä muutaman askeleen kohti rantaviivaa ja istahti muutaman metrin päähän vesirajasta. Muutama lokki jaksoi vielä rääkkyä ja liidellä taivaalla, joskaan naaraalta ei niille huomiota juuri herunut. Keskittymisensä oli kiinni ajatuksissaan, vaikka suden tapana ei ollut kovinkaan vajota niihin. Susi nuolaisi huuliaan ja antoi tuulen viuhtoa vastaan. Kenties kukaan ei uskaltanut seurakseen, mutta koskaan ei voinut olla varma, ei edes näinkään yksinäiseltä näyttävässä tilanteessa.
|| Anteeksi sukkamaisuus, siitä kun on vähän... pidempi aikaväli roolipelaukseen. x) ||
|
|
|
Post by midorikawa on Sept 23, 2008 7:12:57 GMT 2
//*reps* x'D//
Tuska
Eräs koira uskalsi olla kenen vain seurassa, sillä se ei pelännyt muita vaan usein muut pelkäsivät sitä. Se johtui tämän menneisyydestä, joka oli hyvin raakaa ja armotonta. Tämä oli kasvanut labrassa ja pakotettu taistelemaan muiden labrassa olleiden koirien kanssa. Joksus todella vahvojen ja joskus sellaisten kanssa, joista ei ollut mitään vastusta. Uros oli itse antanut nimensä, Tuska, joka varmaan kuvasi hyvin tätä. Tuska huokaisi pitkästi ja käveli eteenpäin tuijottaen vakavan näköisenä pelottavilla silmillään, jotka näyttivät tappajan silmiltä.
Vaalea koira, oransseilla kuviolla saattoi näyttää erikoiselta. Se oli ärsyyntynyt, sillä auringonlasku häikäisi sen silmiä. Se oli varmaan ainoa maailmalla, joka ei nauttinut tästä kauniista näkymästä. Tuska huomasi kauempana tumman suden, joka istui paikallaan. ''Taas joku.. näitä putkahtelee koko ajan ja mistä vain.'' Vaalea uros ajatteli, kun käveli eteenpäin lähestyen tuota tummaa naarasta. Se oli kohdannut jo muutaman koiran, suden. Tappeluita se ei ollut saanut pitkään aikaan, joten uros mietiskeli, jos tuosta toisesta saisi jotain irti.
|
|
|
Post by Matsue on Sept 25, 2008 14:37:42 GMT 2
Tuuli kovensi otettaan ja aallot saivat jokaikinen hieman koko lisää. Mahtoiko pilvisen taivaan ideana olla myrsky, joka nyt aloitteli nousuaan, se taisi olla arvoitus vielä vähän aikaa. Susi istui tyynesti paikallaan ja antoi katseensa levätä auringonlaskussa. Todellisuus hieman katosi unholaan kun naaras katsoi jotenkin jopa haikeasti maisemaa. Silti, Slay käänsi päänsä pois, oikealle itsestään. Samalla tumma varjo jossain edessäpäin vallitsevasta pimeydestä tullen sai muodon, ja ilmeisesti tämä oli koira. Asian vahvisti kirsun haistama tuoksu - tulija oli uroskoira, puuttuvasta ominaishajusta päätellen laumaton. Naaras katseli tulijaa vaitonaisesti ja yritti koota vaikutelmasta asioita, jotka kertoivat täsätä tuntemattomasta jotain. Poikkeusta hiljaisuuteen tuskin tekisi Slayn aloittama keskustelu. Uroksen lähestyessä susi keräsi harhailleet ajatuksensa kokoon. Toisaalta toinen kiinnosti jossain määrin, mutta naaraan erakkomainen puoli vei voiton tästäkin, ja yksinäisyyttä tai rauhaa kaivaten susi teki epämääräisen teon. Nousi seisomaan ja nyökkäsi. Se mahtoi varmasti hämmentää vastapuolta, mutta se oli myös tarkoitus - tämä ele testasi vastapuolen reaktiota. Slay oli käyttänyt sitä monesti kohdatessaan jonkun vieraan. Naaras seisoi ryhdikkäästi ja varjo heijastui tämän taakse. Slay mittaili toista, arvioi, mietti tarkasti seuraavia tekosiaan.
Vaikka tilanne oli nyt mitä oli, susi istui kuitenkin takaisin paikalleen pitäen katseensa yhä uroksessa. Joskus oli todella vaikea käsittää naaraan järjenjuoksua - tai sen puutetta - mutta Slay antoi sen kuvan vähän kaikille. Epäluulojen kalvatessa tämän sisimpää, ei auttanut kuin pohtia, menetellä hienovaraisesti, ymmärtää toista. Mutta vain niin vähän, että jotain avatuisi. Kuka väitti naarasta tapojen orjaksi ja ainiaan epäluuloiseksi?
|
|
|
Post by midorikawa on Sept 26, 2008 17:44:03 GMT 2
//Tosi kaunista tekstiähän sinulta syntyy.. o__o *kateellinen*//
Tuska
Vaalea uros koira vain lähestyi toista ja tarpeeksi lähelle päästyään se käveli varovaisemmin ja hitaammin. Se tuijotti toista himo silmissä, jotka näyttivät entistä pelottovammilta, mutta uros nosti hiemaan päätään ihmetellen, kun toinen nyökkäsi yhtäkkiä. Tämän koiran silmät tuijottivat vain tuota tummaa sutta. Tuskasta tuntui kuin se kohta ei voisi enään pidätellä itseään ja se vain tahtoi syöksyä suoraan toisen kimppuun. Uros seisoi paikallaan, mutta hieman täristen. Toisen hiljaisuus sai sen vaan hulluksi.
Tuska ei enään voinut pidätellä itseään vaan yhtäkkiä se syöksyikin toista kohit. Suoraan syöksyminen ei varmasti ollut mitään järkevämpiä vaihtoehtoja ja isku menisi varmasti ohi, ellei toiselle ollut mitään aavistuksia, että toinen hyökkäisi yhtäkkiä.
|
|
|
Post by Matsue on Sept 27, 2008 17:11:02 GMT 2
|| Älä. o.o ||
Tuntemattoman askeleet näyttivät hidastuvan aina tuon lähestyessä punasilmää. Jokseenkin varovaisuutta oli havaittavissa - toisaalta, Slay ymmärsi sen varsin hyvin, itsekin kun varautui vastapuolen toimiin. Susi piti katseensa koko ajan uroksessa. Kaksi tuppisuutta, molemmat tuijottivat toisiaan, epäluuloisuus vallitsi. Jokseenkin he muistuttivat toisiaan, mutta Slay ei koskaan verrannut itseään toisiin. Reaktio naaraan eleeseen oli melko... mitäänsaamaton. Naaraan oli vaikea kuvitella puhuvansa tälle, mutta hiljaisuus taisi painostaa heitä molempia. Paljolti liikaakin, sillä uros liikahti. Slay huomasi olevansa pienoisen hyökkäyksen alla, kun uros vain syöksähti sutta kohden. Ketteryyttä ei heiltä kummaltakaan puuttunut, ja vaikka tuntemattomalla oli yllätyksen suoma etu, ei jäänyt naaras toiseksi. Tämä pyörähti nopeasti toisen edestä pois ja yritti saman tien työntää päälaellaan uroksen kumoon. Naaras ei ainakaan toistaiseksi käyttänyt hampaitaan urokseen, vaan puskun osumisesta huolimatta susi pienoisesti loikkasi toisen ylitse. Slay lipaisi huuliaan ja keräsi ryhtinsä. Juuri nyt tämä oli tavallaan selin urokseen, mutta kääntyi nopeasti vain pitääkseen näköyhteyden. Arvoituksellista, kerrassaan.
"..olettaisin sinulla olevan syyn äskeiseen." Harvinaista. Todella harvinaista, että Slay aloitti keskustelun. Mutta naaras vaati syytä tapahtuneeseen. Hiljaisuus lankesi uudelleen heidän ylleen, auringon lähes jo ollessa poissa näkyvistä. Sen sijaan kuu soi hieman valoaan muuten täysin pimeälle rannalle. Susi oli valppaudessa, vaikka ei näyttänyt sitä ulospäin, samoin kuin valmiina hyökkäämään, jos sitä vaadittaisiin.
|
|
|
Post by midorikawa on Sept 27, 2008 19:13:35 GMT 2
//Ihan tosissaan olen. o.o Minulla on vain tönkkö tekstiä..//
Tuska
Vaalea uros syöksyi toista kohti, mutta toinen, tuo tumma naaras väisti sen ja samalla työnsi päällään urokseen kumoon. Koira yllättyi tästä ja kaatui maahan, kun toinen oli seisallaan hänen takanaan. Naaras sanoikin äkkiä Tuskalla olevan hyvä syy hyökätä hänen kimppuunsa. Tämä tuska niminen uros vain hymähti ja nuolaisi huuliaan samalla noustessa ylös.
''Heh.. halusin testata taitojasi..'' Se oli valhe. Oikeasti uros tahtoi repiä toisen kappaleiksi, mutta tässä tilanteessa oli vain paras valehdella. Tuska oli ovela ja se päätti odottaa sopivaa tilaisuutta päästä toiseen käsiksi. Eli se oli selvästi jo rauhoittunut, toisen iskun ansiosta varmaan. Se oli niin odottamonta. Laumaton koira kääntyi toista kohti ja oli hiiren hiljaa. Se nuolaisi taas huuliaan ja tuijotti toista edelleen himoisella katseella. Katse oli ovelan ja himoitsevan näköinen.
Uroksen silmissä oli vain pieni pupilli, mutta iiri oli oranssi ruskealla reunalla. Kukaan ei varmaan tiennyt, ei edes Tuska itse mistä oli saanut nuo silmät. Hän ei edes tiennyt olivatko silmät kenties hänen vanhemmiltaan, koska uros ei nähnyt koskaan vanhempiaan, paitsi silloin kun hänet pantiin taistelemaan heitä vastaan. Silloin tuskin kukaan kiinnittäisi silmiin huomiota.
|
|
|
Post by Matsue on Sept 29, 2008 18:56:15 GMT 2
|| Mie vain raiskaan pilkkuja, -kin-päätteitä ja ylimääräsanoja. Sinun teksti on mukavan yksinkertaista. 83 ||
Slayn silmät kohtasivat pian välikohtauksen pölyn laskeutumisen jälkeen toisen oranssit silmät. Ilmiselvä virnistyksen ja hymyn sekoitus kävi naaraan huulilla uroksen vastatessa edelliseen, eikä vastaus ollut - yllättäenkään - mitenkään yksinkertainen. Naaraan katse kylläkin kertoi pienoisesta hämmennyksestä, sekä epäuskosta toisen sanomisiin. Toisaalta, se oli aivan oikeutettu epäluulo. Susi ei antanut ryhtinsä valahtaa, eikä myöskään istunut enää. Tämä seisoi valmiina vaikka pieksemään tuntemattoman ihan vain omaksi huvikseen. Uros kyllä oli erikoinen - tuo ilmestyi varjoista, hyökkäsi aivan syyttä ja nyt tuijotti todella ahnaan näköisenä. Slay koki olonsa myös melko epämukavaksi, mutta yritti piilottaa tuntemuksensa ulkokuoren alle.
"Kertomatta nimeäsi?" Kysymys karkasi suden suusta ilmoille rikkoen vallinneen hiljaisuuden. Slayn olemus oli tyyni, joskin tunteet riehuivat tuon kuren pinnan alla. Valppaus ei laskenut hetkeksikään, sillä uros oli jo sen verran arvaamattomaksi luokiteltu, ettei tiennyt, milloin tuo yhtäkkiä syöksyisi uudestaan päälle. Aivan varmuuden vuoksi naarassusi otti kaksi askellusta taaksepäin, varmasti häkeltäen toista, mutta omaksi turvakseen. Katse kiinni vielä toistaiseksi 'Nimettömässä'.
|
|
|
Post by midorikawa on Sept 30, 2008 6:54:26 GMT 2
//Yksinkertainen tylsä.. tylsä.. >.<//
Tuska
Uros seisoi paikallaan ja jatkoi tuijottamista. Koira hieman kumaraan ja näytti kuin vaanivan toista. Ehkä pelottaakseen. Asento oli kuin vaanivalla saaliseläimillä, joka oli kivettynyt paikolleen valmiina hyökkäykseen sekä puolustukseen. Tuska jännitti lihaksiaan jaloista ja oli aikeissa syöksyä toisen kimppuun, mutta juuri kun se huusi mielessään. ''Nyt..!'' Niin naaras mainitsi 'kertomatta nimeäsi?' Se sai uroksen jännittyneiden lihasten leppymään ja Tuska nousikin ylös. ''Heh..'' Vaalea koira yhtäkkiä naurahti, silä se tulisi tietämään, että tuo susi tulisi ihmettelemään sen vastausta.
''Minulla ei ole nimeä. Ei ole koskaan ollutkaan, mutta kutsun itseäni siksi, jonka itse tunnen parhaaksi.'' Tuska oli noussut seisomaan ja tuijotti toista nyt hymyillen oudosti. Se oli ihan hiljaa ja odotti toisen reaktiota. Se aavisteli, että toinen yrittäisi kysyä hänen nimeään. Uros oli tahallaan hiljaa, jotta saisi toisen hämmentyneeksi,
|
|
|
Post by Matsue on Oct 1, 2008 19:08:55 GMT 2
|| Eihän se ole. o.o ||
Slayn silmät tottuivat nopeasti pikkuhiljaa pimeytyneeseen vuorokaudenaikaan. Hämärissä naaraan oli hyvä lymyillä, vaikka tarvittaessa lähteä pakoon toista piiloutumalla puiden sekaan. Uros ei näyttänyt liikkumisen merkkejä, mutta oli varmasti yhtä valppaana kuin susi. Pian tuo nousikin ylös, ja naaras virnisti jälleen, uskoen ettei toinen tätä selkeästi huomaa. Myöskään nimeä ei kuulunut, vain epämääräinen toteamus. Slay kohotti toista kulmaansa ja hymähti kuivasti. Hymy ei kuitenkaan enää kirvonnut naamalleen. Susi tiesi olla tilanteen tasalla, mutta laiskanlaisesti vain tippui takaisin istumaan, joka mahtoi näyttää puolustuksen laskulta. Naaras lopulta irrotti katsekontaktinsa uroksesta.
Pitkän aikka noiden kahden keskellä vallitsi jälleen hiljaisuus. Se ei ollut yllätys ajatellen Slaytä, eikä tuskin tätä mysteeristä vierastakaan. Oikeaa nimea - jos sellaista edes oli - oli vaikea kaivaa esille. Susi ei ollut kiinnostunut tästä, mutta yritti ajatella järkevästi. Miksi järkevintä oli odottaa toisen uutta liikettä, myös sitä mahdollista liikettä, kuin vain jatkaa itse? Slay ei ajatellut tuolla tavoin, hänellä kuin ei ollut muuta kuin epäilyksiä toista kohtaan.
|| Ööö. Ei ajatus kulje yhtään. ||
|
|
|
Post by midorikawa on Oct 7, 2008 7:10:12 GMT 2
//Anteeksi, että kesti.. n__n''//
Tuska
Uros tuijotti toista ja pysyi hiljaa, kun ei näyttänyt toisella olevan mitään sanottavaa. Hiljaisuus Tuskaa, vaan se päätti lähestyä toista hitain askelin. Vaalea koira kumminkin pysähtyi paikoilleen parin metrin päähän ja jäi sitten tuijottamaan siihen hieman tympääntyneen näköisenä.
Uros epäili naaraan epäilevän häntä, joten jos hän voisi vaikka udella jotain esittääkseen valheensa olevan totta. ''Nimesi?'' Se kysyi nopeasti ja lyhyesti toisen nimeä. Tuska nimeä käyttävä koira ei kyllä tiennyt tahtoiko toinen vastata hänen kysymykseensä, koska hän oli itse vastannut aika epäselvästi, kun oli kysynyt uroksen nimeä.
|
|