Tieto lisää tuskaa/ Kido-lampi >Tika<

[Koji]

Ähh... Ei tässä tosiaan yhtään osattu lohduttaa. Ja vaikka osattaisi, tuskin toinen nyt kuuntelisi edes. Ei hänkään kyllä tuossa tilanteessa ketään pystyisi kuuntelemaan. Itsetuhoiseksi vain ryhdyttäisi. "Niin en voi tietääkkään..." Grady sanoi huokaisten.
"Mutta, et sinä tosiaan voinut mahtaa tapahtuneelle mitään. Ei kukaan muukan myös. Joten älä syytä itseäsi siitä."

[Tika]

Toisen rauhallisuus ärsytti tätä. Ärsytti tosiaan. Ja miksi se jauhkoikin vain koko ajan samaa asiaa? Teba ei olisi nyt jaksanut kuunnella.
"Minun piti suojella häntä"
Urahti uros murheellisena. Niin minne se vuoristoon lähtö ajatus hävisi? Koira vihasi itseään pelkuruutensa vuoksi. Harmaa huokaisi. Se tiesi, ettei siitä olisi siihen. Ei vain olisi. Säälittävää.

#Lyhyt ja sekalainen >.< Anteeksi .__.#

[Koji]

Grady mietti, miten pystyisi hyvin lohduttamaan toista. Muttei tiennyt. Ja ei varmaan häntä edes kuunneltaisi tässä tilanteessa. Mutta silti ei vain voi jättää toista tuohon makaamaan yksin.
"Mutta, ei tapahtuneelle enään voi mitään." uros sanoi.
"Pitää siirtyä eteenpäin, eikä antaa menneiden masentaa."
Niin, ei se helppoa kyllä ollut. Menneet Gradyakin vainosi vielä, muttei joka päivä. On hyvä siirtyä ajassa eteenpäin ja joskus muistella. Ettei menneisyys nyt unholaan jäisi.

[Tika]

#Anteeksianteeksi kesto .__.'

Koira huokaisi. Se tiesi, että Grady oli oikeassa. Eikä tämä voisi lopulta muutakaan tehdä, kuin yrittää unohtaa. Mutta Teba tiesi, ettei se koskaan voisi unohtaa. Muisto seuraisi tätä aina. Tapahtuma oli muuttanut tätä, sen huomasi jo nyt.
"Olet kai oikeassa"
Huokaisi uros ja nousi istumaan. Harmaa yritti työntää muiston mielensä perukoille, jolloin olisi helpompi jatkaa elämää. Mutta se huomasi, ettei pystynyt siihen. Tämä huokaisi.

#Ja lyhytkin vielä >_<#

[Koji]

"Tiedän, että se on varmasti sinusta vaikeaa. Mutta yritä edes." Grady sanoi lempeästi, mutta kuitenkin samalla rohkaisevasti. Ei hän halunnut kenenkään laumalaisensa kärsivän. Nyt hän oli johtaja, ja laumalaisista piti pitää huolta. Uroksen mieleen palasi se hirveä päivä, jolloin ystävänsä oli hukkunut. Ei kukaan silloin häntä tukenut tai mitään. Eikä ole nytkään, mutteipä kukaan tiedäkkään siitä mitään. Kenties joskus löytyy joku, jolle voi kertoa. Ehkä... Se saattoi olla vaikeampaa kun ollaan johtaja. Jotkut eivät vain osaa olla omaitsensä, johtajan seurassa... Se harmitti Gradya.

[Tika]

Teba sai itsensä joten kuten aisoihin, ja huomasi vasta nyt katsoa kunnolla ja tarkasti toista. Vai että tuo oli nyt johtaja! Harmaa epäili, ettei koskaan pystyisi olemaan Gradylle yhtä uskollinen kuin oli ollut Sëlenille. Mutta toinen oli auttanut, joten pitäisi varmaan edes yrittää. Vaikka ei koira edes enää välittänyt sellaisista asioista. Ei varmaan koskaan tulisi enää välittämään.
"No joo..." mutisi tämä vastaukseksi.
"Anteeksi kun minä näin romahdin... Sinulla olisi varmaan muutakin tekemistä, kun olet kerran uusi johtaja", mutisi tämä sitten vielä. Se ei oikeastikaan halunnut olla vaivaksi. Uros vilkaisi toista hiukan huolestuneena. No, mitäpä sillä oli väliä.

[Koji]

Grady odotteli. Hän luuli että toinen onnistuisi pääsemään yli, mutta eihän hän voinut tietää mitä oli toinen kokenut. Ja muutenkin se riippui persoonasta, pääsisikö jostain yli vai ei. Mutta, toivottavasti nyt edes yrittäisi. Grady oli johtaja nyt, ja hänen piti auttaa laumalaisiaan.
"Ei se mitään, ymmärrän kyllä." uros sanoi. Mitä se nyt olisi haitannut? Kyllä sen tosiaankin ymmärtää, miksi toinen romahti. Itsekin olisi tuossa tilanteessa taatusti myös. "Ei minulla ole nyt näillä näkymin mitään erityisen tärkeää tekemistä."

[Tika]

"Jaa... No hyvä", sanoi koira jo vähän reippaammin. Harmaa vilkaisi lampea, jonka rannalla nuo olivat. Voisi olla virkistävää käydä uimassa, ainakin tämä uskoi niin. Niinpä uros vilkaisi Gradya.
"Taidan käydä uimassa", sanoi tämä toiselle ilmoitusluontoisesti, ja nousi sitten ja lähti tassuttelemaan lammelle. Teba asteli suoraan lampeen niin pitkälle kuin pystyi, kunnes joutui uimaan. Heikko tuuli loi lammen pintaan pieniä aaltoja, mutta ne olivat niin pieniä, että eivät haitanneet koiraa. Harmaa uiskenteli aika päämäärättömästi ympäriinsä.