Tieto lisää tuskaa/ Kido-lampi >Tika<

[Koji]

Vaalea koirasusi asteli lammen lähistöllä, kaikki oli nyt vähän sekaisin. Johtajuuteen ei oltu vielä kunnolla totuttu, no oli hänen velvollisuutensa olla väliaikainen johtaja. Varajohtaja kun oli ollit, ja nyt kun johtajalle kävi ikävästi. Grady tuli lammen vesirajalle. Uros kumartui ja joi hieman vettä. Tiesivätköhän edes kaikki laumalaiset, mitä entiselle johtajalle kävi? Toivottavasti tietävät, osa ei kuitenkaan varmasti tiedä. Ennen pitkään kaikki saa siitä tietää.
Varmasti.

[Tika]

Teba tallusteli masentuneena lampea kohden. Sëlen oli hävinnyt johonkin, eikä tämä ollut löytänyt sitä. Harmaa uros tunsi itsensä epäonnistuneeksi, senhän oli pitänyt olla Sëlenin "henkivartija". Nyt Sëlen oli kadonnut. Se pitäisi löytää, muuten uros ei ikinä antaisi itselleen anteeksi. Tämän mietiskely keskeytyi, kun kido saapui lammelle. Siellä näkyi olevanjoku muukin. Ehkä tuo tietäisi, missä Sëlen oli. Kannatti yrittää. Niinpä Teba meni lähemmäs.
"Päiviä", aloitti tämä varovasti. Se ei jaksanut leikkiä kovista juuri nyt, joten voisi varmaan käydä suoraan asiaan.
"Kuka olet? Minä olen Teba", sanoi uros koruttomasti, jotta välttämästtömistä muodollisuuksista päästäisiin nopeasti ohi.

[Koji]

Kuului askelia, pian ne loppuivatkin. Uros kääntyi ja huomasikin toisen Kidon. Vaihteeksi. Menroihin oli jo liikaa tultu törmättyä.
"Päivää, olenGrady." hän esittäytyi, ei aina jaksanut loppuun lisätä titteliä. Kyllä varmaan moni jo tiesi, että johtaja oli vaihtunut. Toivottavasti. Helvetin Menrat, ne saisivat vielä tuntea koston nahoisaan.
Ne olivat tosiaan liian pitkälle menneet. Mokomat pirut.

[Tika]

Toinenkin oli onneksi kidosta. Siltä voisi siis huoletta kysyä.
"Oletkos pitkään aikaan nähnyt johtajaamme, Sëleniä?" kysyi harmaa huoli paistaen äänestään. Koira ei kestäisi jos Sëlenille olisi tapahtunut jotain. Ei vain kestäisi... Se olisi kamalaa. Aivan liian kamalaa. Saattaisi ajaa tämän hulluuden partaalle. No, jospa tämä kestäisi kuulla totuuden.

[[Lyhyt :3]]

[Koji]

Grady katsahti hieman haikeasti Tebaan. Voi, tuo ei siis tiennyt. No olihan nyt kerrottava, ja kerrankun kysyikin.
"Noh..." aloitti. "Sëleniä ei ole enään... Menrat hyökkäsivät tämän kimppuun. " Grady sanoi. Nyt oli totuus kerrottu, voisi varmaan lisätä, että hänestä oli tullut uusi johtaja. Se ei sentään niin tuskainen tieto olisi.
"Minä olen nyt nykyinen johtaja, siihen asti kunnes Sëlenin pennut ovat tarpeeksi vanhoja." hän kertoi.

[Tika]

Teba jähmettyi kuullessaan uutisen.
"Eii. Sinä valehtelet", yritti koira mekaanisesti. Mutta se tiesi, ettei toinen valehdellut. Harmaa vavahteli ja istui sitten nopeasti alas. Kido tuijotti etutassujaan ja yritti taistella kyyneliä vastaan. Se oli olltu tämän vika.. Olisi pitänyt olla tarkempi, seurata tiiviimmin. Ei olisi pitänyt totella Sëlenin käskyä käydä metsästämässä itselle ruokaa. Kaikki oli harmaan vika. Koira nyyhkäisi tukahtuneesti.

[[Lyhyt >.>]]

[Koji]

"En valehtele." Grady huokaisi.
Aika raskaasti toinen tämän otti... No, kukin omalla tavallaan. Aika rassu kyllä toinen oli. "Oletko kunnossa?" uros kysyi. Äh... Mitä tuollaista mennä kysymään?! Senhän näkee jo noin kilsan päähän ettei toinen ole. Pitäisi tuota varmaan lohduttaa.
"Tiedän, että asia ei ole todellakaan hyvä... Mutta, koita nyt vähän piristyä. Muuten saatat vajota suruun kauaksi aikaa, ja itkeminen kyllä suruun auttaa. Kuitenkin, koita ajatella jotain muuta." hän sanoi.

[Tika]

Ei, ei toinen valehdellut. Tämä oli niin kamalaa. Suru otti Teban täysin valtaansa ja hukutti syövereihinsä. Tästä se ei uskonut selviävänsä. Sëlen kun oli ollut johtajan lisäksi tälle ystävä, ensimmäinen ystävä piitkiin piitkiin aikoihin. Menneisyys palasi kummittelemaan tämän mieleen. Asia oli melkein samanlainen, kuin silloin kun tämän äiti oli kuollut. Tällä kertaa kaikki oli vain tämän vika.. Vain tämän vika. Onneksi harmaa ei tällä kertaa kuitenkaan hyökännyt Gradyn kimppuun, kuten oli tehnyt sille viestinviejälle. Koira pyrskäytti yrittäessään pidätellä kyyneliään. Lopulta se kuitenkin antoi niiden valua vuolaina. Kaikki oli mennyt, maailma oli hajonnut tuhanteen palaan. Gradyn lohduttelut eivät saaneet tätä rauhoittumaan, pikemminkin päin vastoin. Kido ulvahti kuin loukkaantunut eläin.
"En voi ajatella muuta! SE OLI MINUN VIKANI!" (Anteeksi capsin raiskaus .__.")
Koira huusi ääni väristen ja kääntyi sitten pois päin.

[Koji]

Grady katsoi Tebaa hiljaa. Ei tiennyt mitä sanoa, ei tälläisessä tilanteessa ennen olla oltu. Luultavasti vielä joutuisi... Huoh. Lohduttaminen oli hyvin vaikeaa, varsinkin kun toiselta oli kuollut joku läheinen ja vielä itse syytti itseään. Perkele! Mitä tässä oikeasti sanoisi...
"Älä syytä itseäsi siitä, et voinut sille mitään." uros sanoi, tämän todella kliseisen, asian.

[Tika]

"Et sinä voi tietää..." huokaisi uros ääni väristen ja niiskaisi. Ei toinen tiennyt. Ei se tiennyt mitään. Pahuksen Grady. Pahuksen saari. Pahuksen maailma. Nyt voisi olla se oikea hetki tehdä itsari. mikähän olisi hyvä paikka? Hukuttautuisiko tuonne lampeen? Vai kiipeäisikö Kidojen vuoristolle ja heittäytyisi sieltä alas? Kuulosti hyvältä.
"Jos vain olisin ollut paikalla", sanoi harmaa tuskaisena. Mitä se tässä vielä toiselle vuodatti? Eikös olisi ollut parempi jo lähteä sinne vuoristoon? No, voisi kait sitä vielä olla.