Laumattomat // Sekametsä // Memories~ // Sakuravuh

[tonakai]

Susano'o

Susano nyökkäsi vaisuna Karashille ja lähti astelemaan uroksen vierellä. Vaaleaturkkisen askeleet olivat kevyitä ja huomaamattomia, naaras oli tottunut kävelemään niin hiljaa ettei mitään ääniä kuuluisi. Karashi katseli maisemia ja yhtäkkiä naurahti. Susano ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, nosti vain katseensa maasta ja katseli itsekin ympärilleen. Susano toivoi että Karashi ei pitäisi häntä ihan outona tapauksena.. Naaras ei nimittäin vieläkään voinut hymyillä ja sen ilme oli surullinen.
Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämmitti mukavasti turkkia. Karashi alkoi selittämään miksi oli aiemmin nauranut ja Susano kuunteli. Puita ja pensaita.. Niitä tosiaan oli paljon tässä metsässä.
Susano ei sanonut mitään, nyökkäsi vain pienesti ja jatkoi hiljaista tallusteluaan keltasilmäisen uroksen vierellä.

Kaksikko käveli jonkin aikaa ihan hiljaa. Susano huomasi Karashin katseen ja tunsi olonsa vähän kiusaantuneeksi. Vaaleaturkki ei kuitenkaan näyttänyt sitä mitenkään ja Karashikin käänsi katseensa pois. Susanon oli vaikea ymmärtää miksi Karashi oli niin kiltti hänelle. Naaras oli tottunut siihen että siitä ei pidetty..

Susano huomasi että vähän sivummalla kasvoi joitain kukkia. Kukat olivat kauniin vaaleansinisiä ja ne toivat Susanon mieleen hänen siskonsa, jonka silmät olivat olleet samanväriset. Vaaleaturkki poikkesi muutamalla askeleella reitiltä jossa oli aiemmin kävellyt. Se katsoi hetken kukkia ja nykäisi sitten varovasti muutaman kukan varresta ja nosti ne suuhunsa. Susano käveli takasin Karashin vierelle ja piti kukkia edelleen suussaan.
" Haluaisin viedä nämä siskoni haudalle.. Se on tässä metsässä.. " Susano sanoi hiljaa ja katsoi Karashin keltaisiin silmiin omilla jadenvihreillään.

[sakuravuh]

Karashi

Karashi ihmetteli edelleen, miksi se oli naurahtanut jo kahdesti. Se mietti sitä hetken, kunnes Susano'o sanoi vievänsä hänen suussaan olevat kukat siskonsa haudalle. Karashi nyökkäsi myöntyväisesti. Karashi katsoi kauniita vaaleansinisiä kukkia Susano'o:n suussa. Ne olivat hienoja ja Karashin mielestä hyvin sopivia jonkun haudalle. Karashi katsoi kukkia ja Susano'o:ta sen silmiin vielä hetken, mutta sitten se katsoi taas muualle. Sitä alkoi hieman hävettää, kun he niin paljon töllistelivät toisiaan.

Hetken kuluttua Karashi sanoi Susano'o:lle:"Olisipa minunkin perheenjäsenieni hautoja täällä. Haluaisin viedä kukkia heidän haudoilleen." Se huomasi, että he olivat kävelleet jo vähän kauemmas kukista. Karashi katsoi kukkia ja se päätti hakea yhden Susano'o:n siskon muistolle. Karashi hölkkäsi kukkien luo, otti kolmen kukan varret suuhunsa, nykäisi ja sai kuin saikin kolme kukkaa suuhunsa. Karashi hölkkäsi takaisin Susano'o:n luokse. Se sanoi kukat suussaan:"Minäkin haluan antaa kukkia siskosi muistolle. Tekisin sen omillekin perheenjäsenillekin, jos heidän hautojaan olisi täällä." Karashi yskäisi, sillä se ei ollut varma oliko Susano'o saanut selvää sen puheesta. Se jatkoi kävelemistä ihan hiljaa hieman nolona.

Kun he olivat taas kävelleet vähän matkaa, Karashi alkoi etsimään hautakiveä. Se katseli ympärilleen, nuuski haisisiko täällä kuollut susi. Karashi kysyi Susano'o:lta:"Olemmeko lähelle siskosi hautaa?" Karashi jatkoi etsimistä, mutta se ei löytänyt mitään, sillä se ei ollut varma olivatko he lähellä Susano'o:n siskon hautaa. Karashi pysähtyi ja vilkaisi Susano'po:ta, mutta käänsi katseensa äkkiä ja melkein heti pois. Se oli luvannut itselleen, ettei töllistelisi liian kauan tai liian useasti Susano':ta.

[tonakai]

Susano'o

Karashi nyökkäsi ja katseli ensin Susanon suussa pitämiä kukkia, sitten vaaleaturkkisen naaraan silmiä. Se ei häirinnyt Susanoa ollenkaan, silmiin katsominen antoi rohkean vaikutelman.
Harmaaturkkinen uros kertoi toivovansa että sen perheenjäsenten hautoja olisi metsässä. Susano nyökkäsi, muttei sanonut mitään. Sen jadenvihreistä silmistä pystyi kuitenkin helposti näkemään myötätuntoa urosta kohtaan.
Susano hämmästyi vähän, kun Karashi yhtäkkiä hölkkäsi pois päin. Ensin naaras luuli että uros aikoi lähteä. Mutta Karashi hakikin muutaman kukan ja palasi takaisin.
" Vai niin.. Anna vain, se olisi kilttiä. " Susano sanoi tapansa mukaan hyvin hiljaisella äänellä ja jatkoi kävelemistä. Vaaleaturkkinen naaras muisti hyvin sen, että Amaterasu oli rakastanut kukkia.

Kaksikko käveli jonkin aikaa, kunnes Karashi kysyi olivatko he lähellä hautaa. Susano nyökkäsi.
" Kyllä.. Se on tuon puun juurella.. " Naaras vastasi ja käveli edeltä puun luokse, näyttääkseen Karashille tietä.
Amaterasun hauta oli valtavan suuren vaahteran juurella. Maassa oli pieni kumpu ja sen päällä pieni kivi. Muutama köynnöskasvi oli alkanut kasvaa kiven päälle, mutta siitä erottui yhä selvästi kaiverrettu teksti: Amaterasu to Tsukiyomi. Vaahteran lehdet havisivat tuulessa ja muutama niistä oli tippunut haudan päälle.
" Veljenikin on kuollut.. Mutta hänen ruumiinsa katosi minulta.. Siksi tässä hautakivessä on hänenkin nimensä. " Susano sanoi ja katsoi Karashia surullisemman näköisenä kuin koskaan.
Susano laski vaaleansiniset kukat varovasti haudalle ja istahti sitten sen eteen. Vaaleaturkin korvassa roikkuva koru heilahti pienesti tuulessa.

[sakuravuh]

Karashi

Karashi oli tyytyväinen, koska he olivat lähellä hautaa. Se seurasi naarasta haudalle ja laski kukat haudan päälle. Se huomasi kuitenkin, että Susano'o näytti nyt paljon enemmän surullisemmalta kuin aikaisemmin. Se itsekkin tunsi myötätuntoa Susano'o.ta kohtaan, sillä näytti, että Susano'o oli rakastanut siskoaan ja veljeään hyvin paljon. Karashi hymyili rauhoittavasti naaraalle ja sanoi:"Älä ole surullinen. He ovat varmasti jossain paremmassa paikassa ja heillä on varmasti hyvä olla siellä..Heillä on kauniit nimetkin!"

Karashi ihmetteli mikä sai hänet niin kiltiksi ja rauhoittelevaksi. Ehkä Karashi toivoi, että joku olisi kiltti hänelle myös ja, että hän saisi ystäviä. Se oli niin hiljainen oman laumansa kokouksissa eikä kukaan ollut koskaan tullut puhumaan hänelle niin ehkä siksi hänellä oli niin vähän ystäviä ja kavereita. Se katsoi Susano'o.ta ja tuli ajatelleeksi, että Susano'o oli aika kaunis surullisenakin. Se katsoi hautaa ja huomasi, että siinä oli aika paljon kasveja ja köynnöksiä. Se meni haudan viereen ja alkoi raivata kasveja ja köynnöksiä pois haudan päältä varoen astumasta haudan päälle. Pian se huomasi, että köynnöksiä oli paljon enemmän kuin mitä se oli luullut.

Kun Karashi oli saanut työnsä päätökseen se meni Susano'o:n viereen ja istui siihen. Sen mielestä hauta näytti nyt paremmalta. Se katsoi kukkia joita se oli laittanut haudan päälle. Se asetteli niitäkin vähän ja kysyi sitten Susano'o:lta:"Onko joitakin muita sinuun perheen jäsenien hautoja täällä. Voisimme vaikka jatkaa matkaa." Karashi toivoi, että ei olisi kuulostanut tylyltä, sillä se ei halunnut pahoittaa Susano'o.n mieltä enään yhtään.

[tonakai]

Susano'o

Karashi ilmeisesti huomasi miten surullinen Susano'o oli. Vaaleaturkkinen naaras kuunteli uroksen lohdutukset ja nyökkäsi pienesti.
" Kiitos.. Niin kai.. " Susano vastasi ja katsoi vaitonaisena hautaa. Naaras oli ateisti mutta se halusi uskoa sisarustensa ja äitinsä olevan jossakin paremmassa paikassa. 'Kunpa vain itsekin pääsisin sinne..' Susano ajatteli katkerana ja huokaisi hiljaa.

Susanon itsetuhoiset ajatukset keskeytyivät kun se kuuli rahinaa haudalta. Karashi oli alkanut siistiä hautaa ja siirteli sitä peittäneitä köynnöskasveja pois. Jotenkin tuo ystävällinen ele sai palan nousemaan Susanon kurkkuun. Naaras olisi halunnut mennä auttamaan, muttei pystynyt koska pelkäsi ettei voisi silloin pidättää itkua.

Karahsi tuli istumaan Susanon viereen kun oli saanut haudan putsattua.
" Kiitos.. " Vaaleaturkkinen naaras sanoi ja nyökäytti päätään haudan suuntaan. Se näytti nyt paljon siistimmältä. Karashin ja Susano'n tuomat kukat kiilsivät himmeästi puiden oksien välistä siivilöityvässä auringonvalossa.
Karashi ehdotti matkan jatkamista ja kysyi oliko muiden perheenjäsenten hautoja metsässä. Susano nyökkäsi. Olihan siellä hänen äitinsäkin hauta. Mutta naarasta huolestutti se, miten Karashi jaksaisi katsella hänen surullista naamaansa ja kierrellä haudalta toiselle.
" Ei meidän ole pakko käydä siellä, jos et halua.. "

[sakuravuh]

Karashi

Karashi katsoi hautaa. Se näytti nyt paljon paremmalta. Se myös huomasi, että Susano'o:kin oli pitänyt siitä, että Karashi oli puhdistanut hautaa kasveista. Karashi katsoi auringon tuomaa pientä valojuovaa haudassa. Se valaisi kauniisti haudan. Karashi kasvoille hiipi pieni hymynhäive. Nythän se oli periaatteessa muistanut omaakin perhettään kauniilla kukilla. Se oli hyvin kaunis ele sen mielestä.

Hetken kuluttua Karashi tajusi, että siitä oli tullut jostain syystä hirveän herkkä ja hymyileväinen. Se päätti koota itsensä. Sen mielestä ei ollut hyvä näyttää liikaa omaa herkkää puolta, sillä toinen voisi käyttää sitä hyväkseen. Se kuitenkin halusi käydä Susano'o:n äidin haudalla, joten se vastasi sille:" Minua kiinnostaisi kovasti käydä sinun äitisi haudalla. Lähdetäänkö jo matkaan?" Se katsoi Susano'o:ta hetken ja käänsi sitten katseensa pois. Se toivoi pääsevänsä pian matkaan. Se nousi ja lähti etsimään uusia kukkia Susano'o:n äidin haudalle.

Pian se löysikin kauniita vaaleanpunaisia kukkia, joissa oli hieno punainen keskusta. Se nappasi pari vartta suuhunsa ja repäisi. Kukat lähtivät hyvin irti. Se vei kukat naaran luo ja lähti sitten etsimään lisää kukkia.

Hetken päästä se löysi niityn, jossa oli paljon erilaisia kukkia. Siellä oli voikukkia, kissankelloja ja vaikka mitä muita, joiden nimiä se ei saanut päähänsä. Se repäisi vähän kissankelloja ja joitain violetteja kukkia ja sitten vielä se repäisi yhden päivänkakkaran. Se aikoi antaa päivänkakkaran Susano'o:lle, jotta naaras tulisi vähän iloisemmaksi. Se ei nimittäin jaksanut enää kauan katsoa naaraan surullista. Karashi lähti takaisin naaraan luo kukat suussaan.

[tonakai]

Susano'o

Susano katseli hautaa vaitonaisena ja Karashi näytti tekevän samoin. Vaaleaturkkinen naaras oli huomaavinaan pienen hymynhäiveen harmaaturkkisen uroksen kuonolla. Se oli hyvä asia, Susanon mielestä tuo ystävällinen keltasilmäinen uros ansaitsi olla onnellinen. Toisin kuin hän itse..

Karashi näytti yhtäkkiä vähän vakavammalta ja kysyi lähtisivätkö he jo matkaan. Susano tarkkaili jadenvihreillä silmillään Karashin hieman muuttunutta ilmettä ja nyökkäsi sitten, tapansa mukaan pienesti ja melko huomaamattomasti. Susano nousi ylös, venytellen samalla vähän raajojaan, jotka tuntuivat hieman puutuneilta istuskelun takia. Se seurasi katseellaan Karashia ja huomasi uroksen lähtevän johonkin.

Harmaaturkkinen uros näytti etsivän lisää kukkia. Susano seurasi hiljaa vierestä ja tassutteli Karashin perässä aukealle niitylle. Siellä oli hyvin kaunista.. Niittyllä kasvoi paljon erilaisia värikkäitä kukkia ja ilmassa saattoi haistaa niiden tuoksun. Tuuli liikutteli hiljalleen niityn kukkia. Niiden varret taipuivat kevyesti ja tuuli kuljetti niiden irronneita terälehtiä mukanaan. Muutama vaaleanpunainen terälehti laskeutui kevyesti Susanon valkoiselle kuonolle, eikä se ravistanut niitä pois.

[sakuravuh]

Karashi

Karashi huomasi, että Susano'o seurasi sitä niitylle. Se oli Karashin mielestä aika hyvä asia, mutta hieman noloa, sillä naaras näki Karashin poimivan kukkia. Se kuitenkin antoi päivänkakkaran naaralle pieni punan häive kasvoillaan. Kun se oli antanut kukan se kysyi naaraalta, että mihin päin piti lähteä. Se lähti johonkin suuntaan, koska se tuntui oikealta. Kukat alkoivat sen suussa maistua pahalta. Kun Karashi oli kävellyt vähän matkaa, se pysähtyi. Se ei ollut varma oliko Susano'o seurannut sitä. Se katsoi taakseen, mutta ei nähnyt Susano'o:ta. Karashi laski kukat suustaan maahan. Ne olivat kuihtuneet nopeasti. Se huoahti ja ajatteli:"Olisimmekohan pian perillä?" Se ei uskaltanut kysyä sitä Susano'o:lta, sillä se ei halunnut naaraan luulevan, että Karashi olisi väsynyt.

Hetken kuluttua Karashi otti kukat taas suuhunsa ja jatkoi kävelemistä johonkin suuntaan. Siitä tuntui, että he olivat jo lähellä toista hautaa. Kukat maistuivat tosi pahalta Karashin suussa. Se ei enää jaksanut miettiä olisivatko he kävelemässä oikeaan suuntaan, joten se avasi suunsa ja kysyi Susano'o:lta:" Olemmeko kohta perillä tai tallustelemmeko me edes oikeaan suuntaan?" Jos naaras ei vastaisi. Karashi lähtisi omille teilleen.