Laumattomat // Sekametsä // Memories~ // Sakuravuh

[tonakai]

Susano'o

Harmaaturkkinen uros näytti rentoutuvan vähän kuulessaan että Susano oli Kido. 'Hän ei pidä Menroista..' Vaaleaturkkinen naaras ajatteli ja hymähti väsyneesti.
Harmaaturkki esitteli itsensä Karashiksi ja kertoi myös olevansa laumaton.

" Vai niin. " Susano sanoi ja nyökkäsi. Sen rauhallisesta äänestä voinut päätellä mitään mielipiteitä urosta kohtaan. Karashi laskeutui makoilemaan ja oli ihan hiljaa. Susano vilkaisi keltasilmäistä urosta ja mietti mitä sen pitäisi tehdä. Karashi vaikutti siltä että se haluaisi Susanon aloittavan keskustelun, mutta sitä naaras ei kuitenkaan osannut tehdä.

[sakuravuh]

Karashi

Karashi makasi maassa ja odotti, että jotain tapahtuisi. Naaras ei kai aikonutkaan aloittaa keskustelua, joten Karashi alkoi miettimään puheenaihetta. Karashi ei kuitenkaan heti keksinyt mitään, joten se mietti hetken.

Hetken kuluttua Karashi keksi jotain. Hehän voisivat vaikka puhua siitä miksi he olivat täällä käyskentelemässä. Karashi saisi ehkä tietää, miksi Susano'o oli niin surullisen näköinen. Karashi katsoi toista, huokaisi ja kysyi:"Muuten, miksi sinä olet täällä? Minulla ei ollut täällä mitään muuta tekemistä kuin vain tappaa aikaa." Karashi jäi odottamaan vastausta naaraalta.

[tonakai]

Susano'o

Metsä oli yhä hiljainen, tuulen suhinaa ja pienten eläinten vaimeaa ääntelyä lukuunottamatta. Harmaaturkkinen uros makoili yhä hiljaa maassa eikä Susanokaan sanonut mitään. Pieni tuulenvire pyyhkäisi Susanon turkkia ja naaras värähti vähäsen.
Yhtäkkiä Karashi alkoi puhua. Harmaaturkki kysyi miksi Susano oli metsässä ja kertoi samalla että oli itse vain tappamassa aikaa. Susano ei vastannut ihan heti, tuijotteli vain vaiteliaana maata ja huokaisi hiljaa.

" Tulin tähän metsään muistojen perässä.. " Susano sanoi salaperäisesti ja katsoi nyt uroksen keltaisiin silmiin omilla jadenvihreillään. Vaikka vaaleaturkkinen naaras olisi halunnutkin, se ei voinut muuttaa silmiensä surullista ilmettä. Suru ei poistuisi Susanon silmistä koskaan.
" Kai sitäkin voisi kutsua ajan tappamiseksi. " Naaras jatkoi ja yritti hymyillä vähän.

[sakuravuh]

Karashi

Naaras ei heti vastannut Karashin kysymykseen. Se kuitenkin odotti, että naaras vastaisi ja se jopa hätkähti, kun naaras vastasi Karashille. Karashista oli hyvä, että joku muukin oli täällä tappamassa aikaa ja ihan vain muuten vaan. Karashilla oli kuitenkin vielä kysyttävää naaraalta. Karashin oli nimittäin pakko kysyä, miksi naaras oli surullinen, tai muuten se jäisi vaivaamaan Karashia.

Karashi ei halunnut kysyä naaralta heti, joten se pysyi pienen hetken hiljaa, ennen kuin kysyi:"Miksi muuten olet noin surullisen näköinen? Vaivaako sinua joku?" Karashi piti pienen tauon puheessaan, katsoi kohta naarasta hetken ja lisäsi vielä:"Ei sinun ole pakko kertoa, jos et halua. Ei minua niin paljon kiinnosta."

Karashin puhe oli sen mielestä vähän töykeä, mutta Karashi ei halunnut enää sanoa mitään, ennen kuin naaras vastaisi Karashin kysymykseen. Karashin mielestä oli parempi, että se kysyisi naaraasta pikku hiljaa pieniä kysymyksiä ja tutustuisi niin naaraaseen. Sen mielestä ei ollut sopivaa edetä suurina harppauksina ja isoina ryöppyinä, jos vaikka naaras ei muistaisi vastata kaikkiin kysymyksiin, mitä Karashi esittäisi sille. Karashi halusi kovasti saada naaraasta ystävän, mutta se ei halunnut kuulostaa naaraalle liian tunkeilevalta.

[tonakai]

Susano'o

Susano huomasi Karashin hätkähtävän hieman, sen jälkeen kun naaras oli sanonut sanottavansa. Harmaaturkkinen uros näytti jotenkin vaivautuneelta.. 'Olenko minä loukannut häntä jotenkin..? Tai jotain..' Susano mietti mutta antoi sitten asian olla.

Karashin kysymys oli Susanolle arka paikka. Jos tarkkaan katsoi saattoi huomata että vaaleaturkkinen naaras hätkähti pienesti kysymyksen kuullessaan. Sen korvat liikahtivat levottomasti, ihan kuin se olisi halunnut varmistaa kuulleensa oikein.
Susano ei ehtinyt vastata kun uros jo jatkoi puhumista, kertoen ettei sitä paljoa kiinnostanutkaan tietää.
" Jos.. jos sinua ei kerran kiinnosta niin miksi sinä sitten kysyit..? " Naaras vastasi hiljaisella äänellä ja kallisti päätään.

Susanon oli vaikea kuvitella että kukaan voisi pitää hänestä tai haluta jopa olla hänen ystävänsä. Karashi vaikutti puhuessaan vähän töykeältä, mutta Susano huomasi että uros kuitenkin yritti olla ystävällinen hänelle. Vaaleaturkki ihmetteli sitä, sillä yleensä se sai muilta vain haukkuja ja joutui syrjityksi.

[sakuravuh]

Karashi

Karashi vastasi naaraalle:"Kyllä minua kiinnostaa, mutta jos et halua kertoa miksi olet niin surullinen, niin ei sinun tarvitse." Karashi ihmetteli, miten hän pystyi puhumaan naaraalle noin pitkiä puheita. Karashihan oli hyvin hiljainen luonteeltaan. Karashi katsoi naarasta hiljaa ja mietti oliko sekin hyvin hiljainen luonteeltaan, kun se ei ainakaan ollut aloittanut keskustelua ja Karashin piti aina kysyä naaraalta jotain, ennen kuin kuuli tämän puhuvan. Karashi hymyili naaraalle uudestaan mietintöjensä jälkeen. Karashin mielestä naaras näytti edelleen surulliselta. Oliko Karashi loukannut naarasta jotenkin. Karashi alkoi miettiä tätä kysymystä.

Hetken mietittyään Karashi oli sitä mieltä, ettei ollut loukannut naarasta. Se ei aikoisi kysyä tätä naaraalta itseltään, koska se olisi kuitenkin sanonut, että ei se ole Karashin vika. Niin kaikki ainakin sanoivat Karashille edellisessä laumassa. Karashi jatkoi ajattelua, miksi naaras oli niin surullisen näköinen. Ehkä siltä oli kuollut joku tuttu ja se suri sitä. Karashi ymmärtäisi Susano'o:a hyvin, koska sen omatkin vanhemmat olivat myös kuolleet. Karashi aikoi kysyä naaralta tästä. Niinpä Karashi kysyi toisen kysymyksen:"Onko vanhempasi tai toinen heistä kuollut? Jos on niin ymmärrän sinua täysin, koska minunkin vanhempani ovat kuolleet." Karashia kiinnosti vastaus hyvin paljon, joten se ei enää keskeyttänyt naarasta, vaan odotti, että se vastaisi.

Karashi alkoi hetken kuluttua katsomaan naarasta. Sen turkki oli kauniin valkoinen ja siinä oli hienoa vaalenruskeaa. Karashin mielestä Susano'o kannatti olla ylpeä kauneudestaan. Karashi oli myös sitä mieltä, että Susano'o oli hyvä kaveriksi.

[tonakai]

Susano'o

Karashi vastasi ja Susano kuunteli. Harmaaturkkinen uros kuulosti siltä että puhuisi totta, mutta samalla uros vaikutti siltä kuin olisi vähän ihmeissään. 'Ehkä hän ei ole tottunut puhumaan paljon.. minäkään en ole..' Susano ajatteli hymyillen pienesti ja todella väsyneesti. Surullisista silmistä ja väsyneestä hymystä pystyi näkemään miten väsynyt Susano oli elämään.
Vaaleaturkkinen vilkaisi nopeasti Karashia, joka näytti taas miettivän jotakin. Susanon mieleen tuli paljon ajatuksia.. 'Ehkä hän suunnittelee jotakin hyökkäystä minua vastaan..? Jos hän vain teeskentelee kilttiä..?' Tällainen epävarmuus oli Susanolle ihan normaalia, se luotti ainoastaan itseensä. Mutta toisaalta, Karashi vaikutti aidosti ystävälliseltä ja Susanon oli melko vaikea kuvitella että uroksella olisi taka-ajatuksia

Kohta Karashi kysyi oliko jompikumpi Susanon vanhemmista kuollut. Keltasilmäisen uroksen sanat saivat jonkin liikahtamaan Susanon sisällä ja naaraan mieleen tuli heti kuva hänen perheestään. Jadenvihreä katse tutki Karashia epävarmasti, samalla kun Susano mietti pitäisikö sen kertoa Karashille. 'Ehkä se helpottaisi oloani..? Tai sitten ei.. Mutta ehkä hän ymmärtäisi, koska hän on itsekin menettänyt läheisiään..' Vaaleaturkkinen ajatteli epävarmana.
Lopulta se kuitenkin päätti kertoa jotakin Karashille, edes vähän.

" Olen pahoillani vanhempiesi puolesta. Minun äitini on kuollut.. Isästäni en tiedä, en ole koskaan tavannut häntä. Hän jätti sairaan ja heikon äitini kun sai tietää että hän odotti pentuja. Äiti kuoli pian sen jälkeen kun minä, Amaterasu ja Tsukiyomi olimme syntyneet.. " Susano kertoi hiljaisella äänellä. Amaterasusta ja Tsukiyomista kertoessa naaras tunsi kyynelten nousevan sen jadenvihreisiin silmiin. Susano nosti etutassunsa ja pyyhki ne nopeasti pois, ettei Karashi näkisi niitä. Naaras oli luvannut itselleen ettei itkisi.
Vaaleaturkkinen naaras muisti niin selvästi miten hän ja hänen sisaruksensa olivat joutuneet taistelemaan henkihieveriin yrittäessään selviytyä kolmistaan. Tuntui liian pahalta ajatella että kaikki he olivat nyt poissa..

[sakuravuh]

Karashi

Karashista oli hyvä, että Susano'o kertoi Karashille jotian itsestään. Naaraalla näytti ollut olevan samanlainen kohtalo kuin Karashilla. Karashi sanoi:"Kiitos sanoistasi! Pahoittelen minäkin. Vai, että äitisi on kuollut." Karashin mielestä naaraan isä oli ollut hyvin ajattelematon. Omien lapsiensa takia lähtee pois. No jaa.. Karashi ajatteli,Mitä yt turhia voivottelemaan, kun se on jo tapahtunut! Karashi jatkoi naaraaseen katsomista. Aivan kuin Karashi olisi nähnyt pienen kyyneleen Susano'o:n silmissä, mutta kun Karashi katsoi tarkemmin siinä ei ollutkaan mitään, sillä Susano'o oli jo ehtinyt pyyhkiä sen pois, mikä se sitten oli ollutkaan. Karashi yritti uudestaan hymyillä Susano'o:lle, mutta hymy ei oikein onnistunut, vaan siitä tuli oikeaastaan pelkkä virnistys. Karashi kysyi Susano'o:lta virnistettyään."Ovatko Amaterasu ja Tsukiyomi sinun veljiäsi.?"Karashi piti pienen tauon ja jatkoi:"Veljilläsi on kauniit ja hienot nimet!" Karashi toivoi näin puhuvansa saavansa Susano'o hieman paremmalle tuulelle.

Hetken kuluttua Karashi käänsi katseensa pois Susano'o:sta, sillä oli epäkohteliasta töllöttää toista kauan aikaa. Karashi ajatteli, että Susano'o voisi vastata Karashille niin, että jos Susano'o:ta alkaisi itkettää Karashi ei näkisi sitä, eikä naarasta alkaisi nolottaa. Karashi laittoi silmänsä kiinni ja alkoi kuunnella nyt metsän ääniä. Pienen tuulen henkäys osui hetken kuluttua Karashiin ja se myös kahisutti lehtiä puissa ja maassa. Karashi nautti pienestä tuulesta, koska sille oli tullut hieman kuuma makaamassa lämpimällä ruoholla. Karashi nousi seisomaan.

Hetken seisottuaan Karashi venytteli ja kuunteli, jos Susano'o vastaisi sen kysymykseen. Karashi ei kuitenkaan jaksanut odottaa kauan ja lähti kävelemään. Se katsoi Susano'o:ta ja sanoi:"Tule mennään pienelle kävelylle. Se varmaan parantaa oloasi!" Karashi kulki vähän matkaa hiljaa puhumatta ja jatkoi:"Voimme keskustella lisää kävelyllä, jos haluat. Huuda kumminkin minulle, jos et halua lähteä kävelemään, niin tulen luoksesi, enkä lähde kävelylle." Tämän sanottuaan Karashi pysähtyi ja jäi odottamaan Susano'o:ta, jos se lähtisi Karashin mukaan.

[tonakai]

Susano'o

Oikeastaan Susano ei tiennyt oliko puhuminen helpottanut sen oloa. Vaaleaturkkisen olo oli jotenkin kauhean tyhjä.. Susano ei ollut päässyt yli äitinsä ja sisarustensa kuolemasta ja se syytti itseään niistä. Se oli ollut pentuna pentueen heikoin ja kaikki olivat suojelleet sitä.. 'Niin.. on minun syytäni että he ovat kuolleet..' Pieni ääni sanoi Susanon päässä ja naaras ravisteli pelästyneenä päätään. Joskus Susanosta tuntui todella oudolta.. Ihan kuin jokin menneisyydessä olisi jäänyt niin lähtemättömästi naaraan muistiin, ettei se koskaan pääsisi siitä yli.. Oli liian paljon selvittämättömiä asioita.

Karashi pahoitteli Susanon äidin kuolemaa virnistellen. Susano vilkaisi urosta varovasti, tuntui vähän siltä kuin harmaaturkki olisi vähätellyt sitä. 'Ehkä ei kuitenkaan..' Vaaleaturkkinen ajatteli hieman epävarma ilme surullisissa silmissään. Karashi kysyi nyt Amaterasusta ja Tsukiyomista ja Susano hätkähti taas, ihan vähäsen.
" Tsukiyomi oli veljeni.. Ja Amaterasu sisko.. Kiitos. Äiti antoi meille nimet japanilaisten jumalien mukaan.. Amaterasu tarkoittaa auingon jumalatarta, Tsukiyomi kuun jumalaa ja Susano myrskyn.. Enään niillä nimillä ei ole mitään merkitystä.. " Susano vastasi ja ihmetteli itsekin miten pystyi puhumaan niin paljon. Vaaleaturkin surulliset silmät kiilsivät sen näköisinä että se voisi purskahtaa itkuun milloin tahansa.. Sitä Susano ei kuitenkaan aikonut tehdä, ei muiden edessä vaikka Karashi olikin sulkenut silmänsä.

Karashi oli noussut ylös ja lähti kävelemään. Susano katsoi hiljaisena uroksen perään ja kuvitteli että se oli lähdössä. Keltasilmäinen pyysikin Susanoa mukaansa.
" Selvä.. " Susano vastasi lyhyesti ja sen ääni oli hiljainen kuten yleensä. Vaaleaturkkinen nousi venytellen ylös ja käveli Karashin luokse. Naaraan jadenvihreissä silmissä oli edelleen hyvin surullinen ilme, vaikka se olikin kiitollinen Karashille.
" Saanko minä päättää mistä kävelemme..? " Susano kysyi ja katsoi vaísusti Karashia.

[sakuravuh]

Karashi

Karashi oli helpottunut, kun Susano'o tuli sen luokse. Karashi vastasi:"Voit päättää. Minä haluan vain vireyttää jäseniäni." Karashi ihmetteli miksi Susano'o oli kysynyt sitä, mutta Karashi ei ihmetellyt sitä kauan, koska se halusi vain puhua Susano'o kanssa omista kokemuksistaan. Karashi lähti kävelemään normaalia vauhtia naaras vieressään. Karashi katsoi maisemia. Puita ja pensaita oli paljon. Karashi naurahti. Tietenkin täällä oli paljon puita ja pensaita, koska tämä oli metsää. Karashi katsoi lisää maisemia. Aurinko paistoi hienosti oksien takaa. Karashi ihaili hetken sitä, mutta Karashi tajusi, että sen varmaan pitäisi selittää Susano'o:lle, miksi se oli naurahtanut. Karashi valaisi naarasta sanomalla:"Täällä on paljon puita ja pensaita!" Tämän jälkeen Karashi naurahti taas. Se ihmetteli, miten se nauroi tällä tavalla. Eihän se ollut Karashin tapaistakaan. Ehkä..Karashi ajatteli,yritän parantaa Susano'o:n oloa, ettei hän olisi niin surullinen.

Vähän aikaa käveltyään Karashi tajusi, että he olivat kävelleet jo jonkin aikaa vastaamatta tai puhumatta, lukuun ottamatta sitä, että Karashi oli sanonut, että täällä oli paljon puita ja pensaita. Se ei kuitenkaan haitannut Karashia, sillä sen tekikin hieman olla hiljaa hetken. Karashi katsoi naarasta. Se näytti Karashista hieman onnellisemmalta ja iloisemmalta. Karashin nauru ja ystävällisyys oli auttanut Susano'o:ta hieman. Karashi katsoi naarasta vielä hetken aikaa ja hymyili sille, jotta se tulisi vielä iloisemmaksi. Sitten Karashi käänsi katseensa pois Susano'o:sta, ettei sitä alkoisi ahdistamaan tai nolottamaan. Karashi käveli ja katsoi jotain maisemia, koska se ei keksinyt mitään kysyttävää ja sitä taisi hieman nolottaa, kun se oli tuijottanut naarasta vähän aikaa ja koska Karashi oli jo kaksi kertaa naurahtanut. Karashi taisi myös odottaa taas, että Susano'o aloittaisi keskustelun jostakin, sillä Karashi oli jo omasta mielestään kertonut ja aloittanut kysymykset itse monta kertaa peräkkäin ehkä muutama kerta liikaa. Se mietti hetken mistä he puhuisivat, mutta ei itse keksinyt mitään. Lopulta se päätti, että jos Susano'o ei aloita keskustelu,(mitä Karashi vähän arveli, mutta se ei voinut olla varma) niin se kysyy Susano'o:n ja hänen sisarustensa nimistä jotain.