|
|
Post by teba on Mar 22, 2008 20:02:16 GMT 2
Narttu meni vallan sekaisin.
"Tuota, en"
Sanoi pentu ja punastui hieman. Sitä hävetti olla niin tietämätön, kun toinen piti näköjään asiaa itsestään selvänä. Neiti odotti tuijotti toista silmät lautasen kokoisina, tuon puhuessa. Omistajat? Olikohan ne samanlaisia kuin vanhemmat? Entä minkä ihmeen takia kurissa pitoon nyt tuollaista vekotinta tarvittiin, Innan vanhemmat olivat tarpeen vaatiessa vähän hampaillaan kurittaneet. Entä mitkä ihmeen osoite ja puhelinnumero? Pentu ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisista. Poliisilaitos? Taas ihmeellinen sana, jota narttu ei ymmärtänyt.
"Tuota..."
Mutisi neiti hämillään.
"Mikä omistaja? Mitkä ihmeen osoite ja hupeli-, siis puhelinnumero? Mikä poliisilako-, siis poliisilaitos?"
Takelteli pentu, se ei ollut tottunut lausumaan tuollaisia sanoja. Eihän sen ollut koskaan tarvinnut. Innsjø ei lainkaan ymmärtänyt toisen puheita.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 23, 2008 14:08:30 GMT 2
Nyt Refea Hyosoo oli täysin ymmällään. Erittäin epäuskoisena se katsoi Innsjøa ja nosti toista kulmaansa aavistuksen.
"Pelleiletkö sinä?" se uteli pikkuhiljaa ärsyyntyneenä. Miten joku voi olla noin tietämätön? Vai yrittikö se tosissaan saada Hyosoon hämmentyneeksi?
Huokaisten uros kuitenkin selitti:
"Omistajat ovat ihmisiä, jotka omistavat minut. He antavat ruokaa, kodin, vievät ulos, antavat leluja... kaikkea sellaista. Minun omistajani eivät kuitenkaan olleet kuten kaikkien muiden, koska minut omisti poliisilaitos. Poliisit ovat ihmisiä, useimmiten miehiä, jotka ratkovat kaikenlaisia tapauksia. Murhia, rikoksia... jäljittävät varkaita ja niin edelleen. Minua koulutettiin heidän apulaisekseen. Se on kunnia tehtävä." Pieni uros röyhisti rintaansa hieman viimeisen lauseen kohdalla, ja jatkoi sitten taas:
"Puhelinnumero on numerosarja, johon voi soittaa, ja jonka päässä vastaa toinen ihminen. Jokaisella puhelinnumeron haluavalla on aivan oma henkilökohtainen numeronsa, johon soittamalla voi puhua toisen kanssa riippumatta siitä, miten kaukana hän on. Hän voi olla vaikka Afrikassa!"
Saatuaan pitkät puheensa päätökseen, Hyosoo hymyili. Se taisi oikeastaan nauttia saadessaan kertoa elämästään muille, ja osoittaa tietävänsä jotakin. Poliisikoirakoulussa isommat olivat vain nälvineet sille, ja jo valmistuneet koirat olivat pitäneet pentuja pohjasakkana.
"Minä olen siis puolivalmis poliisikoira", se vielä tokaisi.
|
|
|
|
Post by teba on Mar 23, 2008 21:18:23 GMT 2
Innsjø luimisti hiukan korviaan.
"No en tosiaankaan!"
Suutahti tämä toisen epäillessä narttua. Koirasusi tuhahti hiukan, mutta kuunteli silti todella tarkkaavaisena toisen selontekoa. Joka tosin ei pahemmin asiaa helpottanut, tämän oli yhä vaikea käsittää toisen puhetta. Kyllä neiti ymmärsi alun ainakin, kuinka joku ihminen omisti koiran. Asia kuitenkin vaivasi tätä, koska minkä ihmeen takia joku koira haluaisi olla ihmisten omistuksessa? Mikseivät ne ennemmin olleet vanhempiensa luona? Narttu tuijotti toista ihmeissään tuon sanoessa olevan kunnia, kun joku ihme poliisilaitos koulutti sen. Inna ei ainakaan olisi kovin kunniallisena itseään pitänyt, jos sen olisi kasvattanut jotkut ihme ihmiset, ja jos se olisi vielä kasvatettu melkeinpä palvelemaan ihmistä. Pentu ei vain osannut ymmärtää toista, kun ei kerran ollut pahemmin ihmisiin perehtynyt.
"Ai. Että ihan puolivalmis poliisikoira?"
Kysyi neito hämmentyneenä.
"Mutta minkä ihmeen takia sinä halusit ihmisten omistavan sinut? Etkö halunnut ennemmin olla äitisi kanssa?"
Kysyi pentu sitten silmät pyöreinä.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 23, 2008 22:30:09 GMT 2
Ruskea pentu virnisti varovaisesti nartun hämmästelevän sitä. Se tunsi tehneensä vaikutuksen.
"Joo. Puolivalmis", se toisti vielä, että toinen nyt varmasti asian ymmärtäisi. Kun Innsjø sitten kysyi siltä jälleen, toivoi uros pikkuhiljaa sen lopettavan. Pentu ei haluaisi muistella paljoakaan vanhempiaan. Muihin kysymyksiin se kyllä vastaisi mielellään, mutta ollakseen kohtelias se aloitti jälleen höpötyksen.
"Ei, en haluaisi olla äitini kanssa. Eikä hänellä edes olisi aikaa minulle, onhan hän muotovalio ja jatkuvasti kisaamassa kaiken maailman näyttelyissä. Saksanpaimenkoira on arvostettu rotu."
|
|
|
|
Post by teba on Mar 23, 2008 22:41:58 GMT 2
Pentu hämmentyi, jos mahdollista, vielä enemmän kuullessaan toisen vastauksen. Siis tuohan oli jo hullua. Inna ainakin oli mieluummin äitinsä kanssa, kuin jonkun ihmisen palvelijana. Ja mitkä ihmeen näyttelyt? Ja muotovalio? Neiti kyllä arvasi, että toinen alkoi jo kyllästyä kysymyksiin, muttei voinut itselleen mitään.
"Mikä on näyttely, ja mikä on muotovalio?"
Kysyi pentu viattomasti ja tuijotti toista silmät melkein lautasen kokoisina. Kaikki sen kuulema hämmensi narttua kovin. Tosin, pian tämä olisi jo niin täynnä tietoa, ettei sen päähän enää mahtuisikaan mitään uutta ja ihmeellistä.
"Anteeksi kun näin kyselen"
Sanoi pentu vielä ja katseli toista anteeksipyytävän näköisenä.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 24, 2008 14:50:05 GMT 2
Saksanpaimenkoira huokaisi jälleen hiljaa.
"En oikein tiedä siitä muotovaliosta... olen enemmän käyttökoira. Näyttelyt ovat paikkoja jossa arvostellaan koirien kauneutta ja rakennetta sekä terveyttä. Niistä saa palkintoja ja voi 'edetä uralla eteenpäin'", Hyosoo selitti mietteliäänä. Se ei ollut kovinkaan perehtynyt näyttelymaailmaan, mutta juttuja se oli niistäkin kuullut. Nuoren nartun tuijottaessa maata, ja udellessa siltä niin paljon asioita, Hyosoo alkoi tuntea itsensä jotenkin erityiseksi.
"Kuule... minua on opetettu tekemään vähän kaikenlaista. Haluatko että näytän?" se kysyi iloisesti ja kallisti päätään sivulle. Pentu halusi valtavasti esitellä taitojaan tuollaiselle tytölle. Oikeastaan Innsjø oli aika suloinen.
|
|
|
|
Post by teba on Mar 24, 2008 21:10:04 GMT 2
Tyttö kallisti hiukan päätään. Sillä pomppasi heti muutama uusi kysymys mieleen, kuten mikä on käyttökoira ja muuta sellaista, mutta ei tämä enää viitsinyt häiritä toista. Olihan tuo jo kärsivällisesti vastailltu kaikkiin tämän kysymyksiin, mikä oli sinänsä jo kunnioitettava teko. Monikaan ei välttämättä olisi jaksanut niin kärsivällisesti selittää asioiden merkityksiä, kuin Hyosoo. Innsjøn silmät kirkastuivat, kun toinen sanoi voivansa näyttää asioita, joita se osasi. Se voisi olla mielenkiintoistakin, joten...
"Joo, se olisi kivaa"
Hihkaisi narttu ja hymyili leveästi. Pentu heilautti häntäänsä ja katseli toista odottavan näköisenä, innoissaan.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 25, 2008 15:53:12 GMT 2
Kun narttu innostui ehdotuksesta yllättävän paljon, Hyosoo alkoi automaattisesti ajatella mitä maailma oli moisessa menettänyt. Koira joka suhtautuisi noin mielellään erilaisiin liikkeisiin olisi täydellinen! Päätään ravistaen uros kuitenkin nousi ylös ja hyppeli sitten hieman lähemmäksi istahtaen sitten taas. Hetken Hyosoo pälyili ympäristöään ja mietti asioita jota se voisi ensimmäiseksi tehdä. Täällä kun ei ollut puhelimia, ovia tai muutakaan sellaista.
Nopeasti uros kuitenkin äkkäsi läheisen puun, jonka alimmat oksat olivat poikkeuksellisen alhaalla.
"Okei. Tää on ensimmäinen juttu", Hyosoo selosti. Nopeasti uros ponkaisi pystyyn takajaloilleen, ja käveli oudon näköisesti puun luokse, takertuen sen oksaan tassuillaan. Uros laski painoaan tassujensa varaan ja sai näin ollen kevyen oksan rasahtamaan poikki. Virnistäen Hyosoo palasi takaisin neljälle jalalle, ja nappasi kepin suuhunsa.
"Jos tässä nyt olisi ihminen, saisin paljon kehuja ja ehkäpä herkkupalankin. Toisaalta, jos temppu jatkuisi yhä joutuisin viemään kepakon hänelle", uros demonstroi hän vispaten.
"Tämä ei ollut kovinkaan vaikeaa, mutta luonnossa on paha lähteä yksin tekemään mitään. Meillä tosin jäljestetään, ja siinä olen erityisen hyvä", Hyosoon oli vielä pakosti kehaistava, ja silloin se hymyili itsevarmana ja röyhisti rintaansa.
|
|
|
|
Post by teba on Mar 25, 2008 18:41:42 GMT 2
Pentu tuijotti toista innoissaan sinisillä silmillään. Sillä ei käynyt mielessäkään, että voisi itsekin oppia mitään temppuja. Neiti odotti innoissaan toisen temppua, ja kallisti hiukan päätäänkin.
Narttu höristi innoissaan korviaan tuon ilmoittaessa näyttävänsä ensimmäisen tempun.
"Kivaa"
Hihkaisi narttu ja heilutteli häntäänsä. Sitten se tuijotti toisen liikkeitä silmä kovana. Koirasusi katseli toista silmät loistaen innokkaasti. Pentu nousi seisomaan ja tuijotteli ihmeissään. Miten tuolla olikin noin hyvä tasapaino.
"Vautsi"
Sanoi pentu innokkaalla äänellä.
"Ihanko oikeasti"
Kysyi koirasusi ja tarkkaili toista ihmetellen. Sitten se näytti hiukan vaivaantuneelta. Sen teki mieli kysyä, että mitä oli jäljestäminen.
"Mitä on jäljestäminen?"
Kysyikin kido ennenkuin ehti estää itseään.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 26, 2008 15:53:15 GMT 2
Hyosoo virnisti.
"Joojoo", se vakuutteli mielihyvää tuntien, vaikka tiesi vallan mainiosti Innsjønkin pystyvän siihen. Ainakin harjoittelun jälkeen. Uusi, leveä hymy ilmaantui nuoren uroksen suupielille nartun kysyessä jäljestämisessä. Hän oli arvannut näin käyvän.
"Jäljestäminen on sitä, että sellaisia kapuloita piilotetaan metsään ja meidän pitää löytää ne jonkun tietyn reitin mukaan. Myös ihmisiä voidaan jäljestää, samoin kuin kadonneita tavaroita. Joskus myös joutuu kulkemaan tiettyä hajujälkeä pitkin reitin metsässä", Hyosoo puhisi innokkaasti. Eritoten suojelu ja jäljestäminen olivat olleet sen lempiaiheet koulutuksessa.
"Edistyneemmät koirakoululaiset opettelevat tunnistaan myös joitakin ihme aineita, ja huumekoiraksi menevät huumeita!" se vielä lisäsi naurahtaen ylpeästi. Pilke silmäkulmassaan Hyosoo kallisti päätään ja mietti kuumeisesti mitä voisi tehdä. Loppujen lopuksi se päätyi harjoittelemaan liikkeitä.
"Istu", se sanoi itselleen ja istuutui.
"Maahan." Hyosoo painautui maahan.
"Seuraa." Uros lähti liikkeelle ja jolkotti suusrta ympyrää.
"Paikka." Ja niin Hyosoo seisahtui välittömästi. Korviaan edes takas liikutellen se piti katseensa tiukasti kuvitellussa ihmisessä.
|
|
