|
|
Post by teba on Mar 19, 2008 17:30:25 GMT 2
#Ei tarvitse sitten välittää otsikosta ^^' Joo, eli Rosa tuo hahmonsa tänne  # Harmaa ja masentava pilvimassa peitti taivaan kokonaan. Aurinko kyllä paistoi, tuolla jossain. Pilvien yläpuolella. Pientä koirasusi pentua, joka seisoi lammen reunalla, ei kuitenkaan pilvisyys haitannut. Se seisoi ja tuijotti keskittyneenä lampeen. Sitten narttu hiipi hiukan lähemmäs taas, ja meni matalammaksi. Lammen pinta oli melko tyyni, hento tuulenvire vain sai pienen väreen aikaan. Pentu heilautti topakasti häntäänsä, ja seurasi samalla sinisillä silmillään lammessa uivaa kalaa. Innsjø niminen pentu loikkasi mahtavan loikan kohti kalaa, ja sai veden räiskymään korkealle kohdatessaan veden. |
|
|
|
Post by rosa on Mar 19, 2008 20:13:04 GMT 2
Tummanruskea pentu tallusti ulos metsästä, saapuen pienehkön lammen luokse. Se ei vielä huomannut rannalla pelleilevää pentua, vaan keskittyi enemmänkin mustaan nahkapantaansa, joka oli niin tiukasti kiinni ettei lähtisi varmasti kulumallakaan pois.
Ohut hopeakettinki seurasi sitä ärsyttävästi, ja vaikka pentu kuinka tempoi, se ei saanut mokomaa katoamaan. Lopulta se alistui koulutuskamppeilleen ja jolkotti lähemmäs rantaa, vasta nyt narttupennun huomaten.
"Hei", se tervehti hiljaa, mutta jatkoi pienen tauon jälkeen:
"Mikä on nimesi? Minä olen Refea Hyosoo. Muuten... tiedätkö missä olemme?"
|
|
|
|
Post by teba on Mar 19, 2008 21:53:42 GMT 2
Kala oli uinut karkuun jo paljon ennen kuin koirasusi läiskähti lampeen. Innalla ei ollut toivonkipinääkään saada sitä kiinni, ja asia vähän masensi narttua. Mutta pian epäonnistunut kalastus haihtui tämän mielestä, kun neito huomasi toisen pennun lammen rannalla. Kido pärski rannalle ja tutkaili toista kiinnostuneena sinisillä silmillään.
"Hei"
Sanoi narttu pirteästi.
"Olen Innsjø. Tottakai tiedän..."
Sanoi koira hiukan nokkavasti. Tosin, se ei myöskään ihan täysin tajunnut, että kaikki olennot eivät olleet syntyneet Inussa niinkuin se itse. Sen nokkavuus johtui siksi osittain myös siitä. Se ajatteli toisen olevan tyhmä tahallaan.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 20, 2008 15:35:06 GMT 2
Hyosoo tuijotti ruskeaa pentua neutraalisti. Miksi toinen oli niin ilkeä? Eikö se ymmärtänyt sillä olevan oikeasti aihetta kysymiseen?
Hieman loukkaantunut uros vastasi melkein yhtä nokkavasti takaisin:
"Jos et huomaa, en ole syntynyt täällä." Sitä ärsytti tuollainen, mutta kuten hyvin koulutetun koiran kuuluukin, se ei aikonut tehdä elettäkään satuttaaksene toista. Päinvastoin. Pentu aikoi olla ystävällinen nartulle saadakseen edes yhden ystävän.
"Niin, missä me siis olemme?"
|
|
|
|
Post by teba on Mar 20, 2008 19:11:00 GMT 2
Suklaanruskea pentu katseli toista hetken huvittuneena, kun tuo ilmoitti olevansa uusi täällä. Tietenkin, niinhän se oli. Nyt Innakin sen jo älysi. Narttu virnisti hiukan ilkikurisesti, mutta päättipä kuitenkin kertoa toiselle, kun tuo kerran halusi kuulla.
"Olemme Inu Shima nimisellä saarella"
Sanoi pentu ja tarkkaili samalla toista.
"Tarkemmin sanottuna kidojen alueella, lammella"
Totesi tämä vielä, mutta jätti ihan tahallaan kertomatta mitään laumoista. Se halusi, että toinen kysyisi. Innasta oli mukavaa, kun toiset kysyivät juuri siltä.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 20, 2008 22:30:14 GMT 2
Pentu kallisti päätään hieman kuunnellessaan tiedonantoa paikasta, jossa se nyt seisoi.
"Ai. No, kiitos", se kuitenkin totesi kohteliaasti ja lähti astelemaan takaisin sinne mistä oli tullutkin.
//Se ei lähtenyt kokonaan :3//
|
|
|
|
Post by teba on Mar 21, 2008 9:48:51 GMT 2
#Ok 8)#
Inna hämmentyi totaalisesti, kun toinen alkoi lähtemään pois.
"Hei! Minne sä nyt olet menossa?!"
Huusi pentu tuolle ja loikki vähän matkaa sen perässä.
"Etkö sä halua tietää mitään laumoista?"
Kysyi narttu harmissaan. Se ei halunnut jäädä yksin. Inna luimisti korviaan hiukan.
"Sähän vielä eksyt tänne..."
Mutisi tämä, mutta niin hiljaa, ettei toinen varmaan kuullut.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 21, 2008 15:04:47 GMT 2
Hyosoo pysähtyi niille jalansijoilleen, kun toinen huusi sille ja lähti hiljalleen sen perään. Pentu kääntyi kokonaan ympäri ja katsoi Innsjøa vakavalla ilmeellä, pää korkealla.
"Oletko yksinäinen?" se kysyi, eikä vastannut sanallakaan toisen kysymyksiin. Sitä eivät oikeastaan laumat kiinnostaneet, Hyosoo ei halunnut enää koskaan kuulua mihinkään yhdyskuntaan. Saksanpaimenkoira painoi takamuksensa maahan, ja ravisti päätään nopeasti. Sen pannassa kiinnioleva kettinki heilahti puolelta toiselle ja iski Hyosoota selkään palatessaan takaisin paikalleen.
'Iskusta' yllättynyt pentu luki sen heti komennoksi ja painautui maahan kuin salama. Siihen se jäi makaamaan pää korkealla, tiukasti eteensä tuijottaen odottaen käskyä nousta ylös.
Refea Hyosoo oli muistanut kettingin osumisen selkään toruksi huonosta käytöksestä, jolloin se oli opetettu painautumaan maata vasten. Niin sen viimeisin kouluttaja oli sille aina tehnyt.
Pennun posket punoittivat sen katsoessa Innsjøa anteeksipyytävästi. Eihän pentu voinut mitään reflekseilleen.
Sivusilmällään Hyosoo varmisti, ettei ihmisiä ollut läsnä, ja nousi sitten seisomaan.
|
|
|
|
Post by teba on Mar 22, 2008 12:36:43 GMT 2
Narttu oli tyytyväinen kun toinen pysähtyi. Se ei tosiaankaan halunnut olla yksin, ja toinen vaikutti muutenkin kiinnostavalta. Hyosoon kysymyksen kuullessaan pentu seisahtui hämmentyneenä.
"Tuota..."
Sanoi neiti vaivaantuneena. Se ei olltu asiaa itsellekään kunnolla myöntänyt, mutta niinhän se oli. Koirasusi oli yksinäinen, se ei ollut tavannutkaan ketään pitkään aikaan. Inna huokaisi hiukan ja istahti myös, kun toinenkin.
Koira tarkkaili toista. Tuon kaulapannasta roikkuva kettinki kiinnosti tätä eniten. Narttu kun ei tiennyt mitään ihmisistä, sehän oli elänyt koko ikänsä saarella, jossa ei ihmisiä elänyt. Se oli kyllä kuullut joskus juttuja ihmisistä, muttei kuitenkaan ollut kiinnittänyt niihin kovinkaan paljon huomiota. Niinpä tämä nyt oli kovin kiinnostunut toisen pannasta.
Narttu hämmentyi, kun toinen äkkiä meni makaamaan kettingin osuttua tuota selkään. Mistä tässä nyt oli kysymys. Pentu ei lainkaan ymmärtänyt toisen käytöstä, mutta se lisäsi kuitenkin tämän kiinnostusta Hyosoota kohtaan. Innsjø päätti hylätä kaiken pikkuvanhan käyttäytymisensä, ainakin tuon läsnäollessa. Muutenhan toinen ei välttämättä kertoisi tälle mitään.
"Ömm... Anteeksi kun kysyn, mutta mikä ihme on tuo vekotin, joka sinulla on kaulassasi?"
Kysyi pentu uteliaana.
|
|
|
|
Post by rosa on Mar 22, 2008 16:28:33 GMT 2
Uros kohotti päätään vielä aavistuksen, ja katsoi Innsjøa tyrmistyneenä. Kysyikö tuo koira todella mitä sillä oli kaulassaan?
"Öh... etkö sinä tiedä?" Hyosoo ihmetteli aidon hämmästyneenä. Eikö Innsjøa oltu koskaan koulutettu? Vai eikö se muuten vain tiennyt? Siinä missä narttupentu ei tiennyt mitään ihmisistä, ei Hyosookaan oikein villistä luonnosta.
"Se on kaulapanta, minun on tehty nahasta", pentu kuitenkin selitti ystävällisesti, painottaen paljon sanaa 'kaulapanta'. Ihan vain tehdäkseen asian selväksi. Hetken päästä Hyosoo kuitenkin jatkoi:
"Meillä päin kaikilla on tällainen. Se auttaa omistajiamme pitämään meidät kurissa ja järjestyksessä, ja jos karkaamme, siinä on omistajamme osoite tai puhelinnumero. Minulla siinä on vain kirjain 'H', ja sen alapuolella pienellä präntättynä poliisilaitoksen osoite ja jaokseni." Kai Innsjø nyt ymmärsi missä mentiin? Varmistaakseen asia Hyosoo katsoi pentua odottavasti.
|
|
#