Menra/Joki [Fuji]

[mcromu]

#Jeps, Fuji herroineen tänne 8) #

Santeri oli taas kerran epähuomiossaan onnistunut eksymään Menrojen alueelle. Poju tiesi, ettei se ollut järkevää, muistihan se, mitä viimeksi oli tapahtunut. Poika nosti katseensa ja huomasi joukon mustia, uhkaavia pilviä yläpuolellaan. Kauempana jyrähti pienesti. 'Ukkonen taitaa olla tulossa.' Santeri ajatteli ja vilkuili koko ajan ympärilleen ei-toivottujen-Menrojen ilmestymisen pelossa. Kohta jyrähti vähän kovempaa, mutta satamaan ei alkanut. Santtu meni suuren männyn alle suojaan, jos sattuisi tulemaan rankkasade, sitä pilvet enteilivät.

[Hiswa]

Salama räpsähti vielä muutaman kerran, ja sitten alkoi nopealla tihkutuksella satamaan. Kylmä vesi satoi pimeässä seisovan hahmon niskaan. Uros katsoo hetken kaukana toista, kunnes salama jyrähtää jälleen. Uros lähtee reippaaseen askellukseen kohti toista. Sen katse on terävä, mutta mitään sanomaton. Varajohtaja tuijottaa nuorukaista ainoalla silmällään, ja toteaa sitten myrähtäen "Et taida olla Menra." Niger tuijottaa pentua yhä, ottaen tästä pientä välimatkaa, ja istahtaen puun alle. Uroksen katse palautuu taas Kidoon.

[mcromu]

Santeri säikähti salamointia ja pian pojan enteilemä sadekin alkoi. Poju ei ensiksi huomannut toista, mutta kuuli pian lähestyviä askeleita ja tämä vihdoin huomasi tuon isokokoisen koiran. Kohta Santtu huomasi, että toinen ei ollut mikä tahansa koira, vaan vieläpä Menra. Tosin se ei ollut mikään ihme, Menrojen aluettahan tämä oli. Poika tuijotti toista silmästä silmään aina siihen asti, kunnes toinen kävi istumaan.
"En, etkä sinä taida olla ihan mikä tahansa Menra." Santeri vastasi toiselle itsevarmasti takaisin oman puunsa suojista. Toisen katse oli selkäpiitä karmiva ja Kidon katse osui vähän väliä toisen punaiseen silmään ja muutamiin arpiin. Arpien perusteella, toinen oli melko kokenut taisteluissa.

[Hiswa]

Sadepisarat piiskasivat puiden oksia, ja muutama tippa tipahti uroksen nokalle. Niger tuhahti. Mikä koiranilma. Uros katsahti toiseen tämän vastatessa. "Enpä taida niin" se sanoi pitäen ilmettään peruslukemilla, mutta ollen kuitenkin mahdollisimman ryhdikäs. Kun se vaihtoi hieman asentoaan, sen kaulassa oleva koru kilahti kimeästi. Uros käänsi katseensa taivaalle, jossa tummat ukkospilvet myllivät. Muutamia kellertäviä lehtiä leijaili kylmän tuulen mukana uroksen ympärillä. Puun oksat rieppoivat ympäriinsä, kun sade paiskaitui niitä vasten tuulen kovertamana. Nigerin katse siirtyi takaisin Kidoon. Mitä se ylipäätänsä teki Menrojen alueella? Jos ilma olisi ollut parempi, niin uros olisi voinut vaikka passittaa toisen pois, mutta se katsoi sopivammaksi odottaa myrskyn laantumista. Ties vaikka pojalla olisivat vanhemmat lähettyvillä.

"Poika, missä vanhemapasi ovat? Vai oletko yksin vihollisten alueella?" Niger kysäisi matallalla, mutta kuuluvalla äänellään. Hän tuijotti ainoalla silmällään toista, pitäen hetken 'rikkinäistä' silmäänsä kiinni, mutta avaten sen kuitenkin taas pian. Vihollisten alueella ei kannattaisi liikkua yksin.. Varsinkin jos oli noin nuori.

[mcromu]

Santeri nielaisi. Ukkonen ja sade olivat muuttumassa kunnon myräkäksi, mikä oli jo muutenkin melko pelottavaa, mutta tuo musta teki siitä karmaisevaa. Poju yritti pitää katseensa toisessa, mutta toisessa oli jotain, mikä teki silmäpelistä kerrassaan sietämätöntä. Toisella oli jotenkin niin pistävä, vihaava ja kylmä katse.
"Vanhempani.." Santeri ajatteli ja mietti pienen hetken. Nyt ei olisi järkevää kertoa, että poju oli yksin alueella, toinenhan kävisi heti kurkkuun kiinni, eikä Santtu halunnut kuolla Menran hampaisiin. Valehtelu oli ainoa vaihtoehto.
"Vanhempani.. o-ovat ihan lähettyvillä!" Santeri sanoi ensin varovaisesti, mutta otti sitten itselleen sellaisen asenteen, kuin olisi niskanpäällä. Poju ei silti voinut olla huomaamatta omaa hikipisaraansa, mikä valui tämän vasenta ohimoa pitkin. Kido oli selvästi hermostunut, eihän se voinut tietää, mitä tuo tuntematon Menra suunnitteli tämän päänmenoksi, vai suunnitteliko mitään?

[Hiswa]

Niger nosti hieman ironisesti toista kulmaansa, ja tämän suupielet menivät pieneen, aavistuksen vinoon hymyyn. Uros tuijotti toista suoraan tämän silmiin, eikä räpäyttänytkään silmiään vaikka salama löi ihan lähelle, jyrähtäen voimakkaasti. Uros huomasi toisen hermostunuuden, toinen saattoi selvästikkin valehdella. Tai sitten hän oli epävarma, tulisivatko hänen vanhempansa ajoissa. Ken tietää mitä tuon nuorukaisen päässä liikkui.
Thutumn! Thudrunh! Salama ja ukkonen pamahteli, samalla kun nuo kaksi eristä laumasta olevaa otusta tuijottivat toisiinsa. Niger nuolaisi huuliaan, mutta pieneksi yllätykseksi, rupesikin vain makaamaan. Uros töllötti yhä toista, herkeämättä. Hän ei aikonut päästää tuota karkuun, ei ennenkuin olisi tehnyt sen mitä aikoi.

[mcromu]

Santeri katsoi toista koko ajan, salaman iskun ajaksi sen katse herpaantui hetkeksi, mutta pian se käänsi katseensa takaisin mustaan. Pojan sydän löi tuhatta ja sataa niin pelosta, kuin jännityksestäkin. Santtu ajatteli, että jotain pahaa tapahtuisi, kun toinen lipaisi huuliaan, mutta mitä ihmettä? Musta kävikin vain makaamaan. Santeri katsoi toista vähän kummaksuen. Aikoiko tuo Menra antaa asian olla, ja antaa nuoren mennä? Santtu toivoi niin ja tämä otti pari askelta taaksepäin pitäen katseensa uroksessa. Se ei aikonut jäädä toisen luokse enää hetkeksikään, vaan halusi pois. Poju otti vielä pari askelta taaksepäin, ennen kuin kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan niin nopeasti, kuin jaloistaan pääsi pois toisen luota.
'Minä pääsen pakoon, minä pääsen pakoon..' Santeri toisti mielessään. 'Minun on pakko päästä.' Maa oli liukas ja mutainen, joten poju liukastui ja kaatui mahalleen mutaan. Santtu loi katseensa taakseen toivoen näkevänsä mustan uroksen vielä saman puun alla.

[Hiswa]

Sillä aikaa kun toinen oli kompastunut, Niger oli noussut nopeasti ylös ja juossut äkkiä kohti toista. Nyt hän oli noin viiden metrin päässä toisesta, tämän toisella puolella. "Minne matka" uros virnuili, ja otti muutamia uhkaavia askelia kohti toista. "Eikö vanhempasi tulekkaan pelastamaan sinua? Taidat olla aivan yksin?" tämä sanoi ironisesti. Samalla salama löi parin sadan metrin päässä olevaan lahoon puunrunkoon, joka syttyi palamaan. Niger virnisti, kävellen toista kohti.

[mcromu]

Santeri joutui hirveään paniikkiin, kun toinen oli tajunnut pojan pakoyrityksen yhtä nopeasti, kuin sen, että poju oli lentänyt turvalleen mutaan. Santtu katsoi pelon valtaamana toisen uhkaavaa lähestymistä ja yritti nousta ylös, mutta muta ei pitänyt pojan jalkojen alla, vaan tämä kaatui uudestaan. Santeri vilkaisi vielä toista ja yritti nousta uudestaan yhtähuonolla menestyksellä. Poika alkoi olla epätoivoinen ja vilkaisi vielä toista yrittäen nousta saaden lopulta itsensä jotenkin huterasti ylös ja poika vilkaisi syttynyttä puuta mustan takana. Se loi helvetillisen tunnelman ja Santtu tunsi kylmät väreet selässään.
"En ole.. yksin.." Santeri vakuutti, mutta tiesi sen olevan turhaa. Poika oli aivan yksin, eikä kukaan sitä nyt ollut pelastamassa. Santun piti siis selvitä tästä yksin. Poju kurtisti kulmiaan toiselle, mutta perääntyi mustan tullessa lähemmäs.

[Hiswa]

Niger mietti hetken, ja sanoi sitten: "Voisin kyllä tappaa sinut... Mutta mitä hyötyisin? Laumasi vain hyökkäisi minun laumani kimppuun, ja niin edespäin." Uros palautti kasvoilleen mitään sanomattoman ilmeen, ja katsahti taas toiseen. "Mutta tahdon nimesi, muuten en takaa että pääset alueeltamme hengissä" Niger sanoi virnistäen.

// Lyhyt, apua. D8 //