Laumattomat-Järvi- [Sulka]

[Lara X]

[Eli siis vain ja ainoastaan Sulka tänne 83]

Vïctima

Nuori naaras käveli jo hieman reippaammin ja iloisemmin kuin tavallista. Rennosti yhä, mutta reippaasti ja iloisesti. Tunnelma oli keveä kun naaras pääsi kirkkaan järven reunalle. Hän oli laumattomien alueella. Siniset silmät kiilsivät auringon valossa kirkkaasti Saarloosinsusikoiran puolikkaan lipaistessa vettä joka oli kirkasta. Näki selvästi kuinka siellä ui isoja ja pieniä kaloja. Santerin tapaaminen oli tehnyt nartulle hyvää. Henkisesti. Nyt tämä oli tietoinen ettei kaikki maailman koira ja sudet niinkuin muutkaan olleet pahoja. Viki alkoi lipsittää nopeasti vettä pitkän kävelymatkan jälkeen. Hän oli juossut ja hyppinyt ja möyrinyt ties missä matkan aikana Menrojen alueelta tänne. Mutta hän ei ollut väsynyt, ei ollenkaan. Ehkä hieman paikkoja kolotti mutta väsymyksestä ei ollut jälkeäkään. Juomisensa jälkeen narttu katseli järven pintaa. Se oli peili tyyni ja saarloosin puolikas näki itsensä kuin peilistä. Hän tosiaan oli erillainen kuin hänen veljensä. Joka asiassa. Ulkonäöllisesti ja sisäisesti. Aurinko paistoi kikkaasti eikä pilven hattaraakaan näkynyt. Vain kirkas sininen taivas. Narttu hipaisi kuvaansa ja vesi alkoi siinä kohtaa lainehtia. Vesi oli lämmintä, mutta silti viileää. Sellainen niiden välimuoto. Puolikas hiljalleen siirtyi askelemaan veteen yrittämättä säikäyttää kaloja jotka uivat rannassa astellen hitaasti ja hiljalleen. Lopulta Vícma ui mutta silloinkin hiljaa ja kääntyi sitten taas takaisin viilennyttyään. Tämä siirtyi hieman kauemmas rannasta auringon paisteeseen ja alkoi selvitellä kiiltävää, hieman silkkistä turkkiaan hampaillaan ja kuivaten itseään nuolemalla turkkiaan. Aurinkokin auttoi kuivaamisessa.

[sulka]

Suklaanruskea naaras käveli kohti laumattomien alueiden järveä. Aurinko porotti kuumana taivaalla, eikä tätä hellettä enää voinut kestää kovin kauaa. Ehkäpä viileä vesi piristäisi tällaisena päivänä. Pian kaunis järvi avautui eteen kaikessa kauneudessaan. Pian kuitenkin vaaleanvihreät silmät tavoittivat toisenkin henkilön lähistöllä. Ei hätää, tuo taisi olla hänen laumalaisensa. Ystävällinen hymy levisi kasvoille kun Sëlen lähestyi vielä tuntematonta koiraa. Kyllä, tuo koira taisi hyvinkin olla hänen laumassaan.
"Satutko olemaan Kidossa ?" naaras kysyi, kallistaen hieman päätään vihreät silmät tuikkien, katsellen toista tarkasti.
"Ah, en esitellyt itseäni. Minä olen Sëlen rdhyeréyël Vrüsesrés ñeÿn", Sëlen sanoi sujuvasti, eikä omistanut nimensä lausumisen suhteen enää ongelmia. Alussahan koko Vesiruusun kieli oli ollut pelkkää mongertamista, mutta nyt se meni suorastaan kuin vettä vaan.
"Mutta kutsu toki minua vain Sëleneksi." ruskea naurahti, kiinnittäen katseensa toisen arpeen. Mistäköhän tuo oli tullut ? Vihreä katse harhaili siteen luo, jonka alla hänellä itselläänkin oli arpi. Hyvin pitkä arpi. Johtaja kastoi tassunsa veteen, todeten sen mielessään tarpeeksi viileäksi, että siinä voisi uida.

Hän ei tainnut olla vieläkään tottunut ajatukseen siitä, että johti kokonaista laumaa.

[Lara X]

Naaras säikähti hieman kun hiljaisuus katkesi vieraan saapuessa paikalle.
"K-kyllä, olen Kidoista. Nimeni on Víctima. Mutta sano ihmeessä Víci/Viki"
Víkma totesi toisen lauseiden jälkeen. Hei hetkinen. Oliko tämä tosiaan se arvoisa Kidojen lauman johtaja Sëlen rdhyeréyël Vrüsesrés ñeÿn? Puolikkaan silmät pyöristyivät.
"O-oletko sinä tosiaan laumamme johtaja josta olen kuulut vain kaikkea hyvää?"
Viki änkytti alussa mutta tokeni sitten eikä enää änkytellyt vaan kysyi kirkkaalla rauhallisella äänellä.
"On kunnia tavata Sëlen"
Narttu sanoi ja 'kumarsi' johtajalle painaen pään alas. Susikoira katseli johtajansa puuhia nousten sitten ylös. Hänellä oli nälkä matkan jälkeen kun jäniskin oli luovutettu nälkäiselle Santerille. Sëlen vaikutti oikein mukavalta ja rauhalliselta. Juuri nartun mieleen mukavalta. Sëlen ei ollut itseään täynnä kun oli johtaja vaan juuri ystävällinen. Sellasista narttu tykkää.
"Jos sallinette niin käyn kalastamassa. Haluatko sinäkin?"
Kido kysäisi näin ohi mennen ennenkuin menisi kalastamaan.

[sulka]

"Tervehdys vain sinullekkin, Víctima. Minäkin olen Kidoissa", naaras sanoi hymyillen, katsellen toista. Víci näytti miettivän jotakin, kunnes tämän silmät pyöristyivät.
"Oh, kyllähän minä johtaja olen, mutten tosin vielä koe olevani muita ylemällä." Sëlen vastasi totuudenmukaisesti, huljutellen tassuaan kirkkaassa vedessä. Hän voisi kohta varmaan pulahtaa veteen virkistäytymään.. Pian Víctima kumarsikin hänelle, joka oli aivan uutta. Kunnia tavata hänet ? No, mikäs siinä.
"Ääh, ei sinun minulle tarvitse kumartaa, en minä sentään niin ihmeellinen ole." ruskeaturkkinen mumisi, katsahtaen pilvettömälle taivaalle. Linnut erottuivat vain mustina pisteinä.
"Ei sinun minulta tarvitse lupaa ruuan hankkimiseen kysellä. Toki, voisin halutakkin. Mutta tulen tietenkin mukaasi saalistamaan." Sëlen naurahti, kävellen syvemmälle veteen. Lopulta naaras juoksi syvemmälle alkaen uimaan. Pian Kido uikin rantaan, valmiina kalajahtiin.

[Lara X]

Narttu ryhdistäytyi, juuri sopiva ja ystävällinen johtaja.
"No mennäänkö nyt?"
Susikoira kysyi ohimennen taas kun toinen oli tullut rantaan. Tämä lähti hiljalleen hitaasti ja rauhallisesti kävelemään vedessä tutkien kirkasta ja puhdasta vettä. Kaloja ui siellä täällä ja Vícma löysi nopeasti apajan jossa oli paljon kaloja. Vettä oli kainaloihin asti ja kalat uivat pohjassa ja keskivälillä. Pitäisi sukeltaa. Kido oli kokenut kalastaja eikä enää pelännyt sukeltamista niinkuin ennen. Sanaakaan sanomatta iski tämä silmänsä suurehkoon pyöreään kalaan joka ui tämän liikkmattomien jalkojen lähellä. Se olisi helppo napattava jos osaisi liikkua nopeasti ja iskeä hampaansa oikeassa ajassa oikeaan kohtaan. Sen ei pitäisi olla vaikeaa tälle. Odotellen ja tilaisuuden tullen susikoira iski hampaansa kohti kalaa sukeltaen. Noustessaan pintaan kala luikahti hampaista mutta siinä oli jo hampaan jäljet joista tuli hieman verta eikä kala pitkälle pötkinyt kun narttu nappasi sen uudestaan eikä tällä kertaa antanut sen luikahtaa. Viki asteli nopein askelin rannalla ja laski kalan kauas rannasta kohtaan jossa oli silloin kuivatellut märälle läntille. Sen jälkeen susikoira ravisteli hetken päätään ja siirtyi uudellen veteen etsien hyvän paikan taas.

[sulka]

"Oh, toki." naaras naurahti. Pian molemmat seisoivat liikkumatta vedessä, odottaen kalojen palaavan näiden luullessa olevansa turvassa. Ehei, joku noista fisuista joutuisi ruuaksi, mutta täytyihän heidän syödä. Kalat alkoivat pian tulla parvissa paikalle, ja vihreät silmät katselivat harkitsevasti jokaista. Kaloja oli monenlaisia, joten valinnanvaikeus iski. Lopultakin Sëlen päätti valita suurehkon, harmaapunaisen kalan, joka muistutti lohta. Kala ui mulkosilmät päässä möllöttäen lähemmäs, kunnes se oli ihan kohdalla. Kido heittäytyi sukellukseen hampaat esillä, valmiina nappaamaan kalan suuhun. Hampaat kerkesivät hipaista kalaa, kunnes vikkeläeväinen kaveri livahti pois tappavien hampaiden tieltä. Ruskea nosti päänsä vedestä, alkaen nauraa ääneen.
"Tänään on nähtävästi huonompi päivä", johtaja nauroi kyyneleet jo silmissä, kunnes etsi itselleen uuden uhrin. Tämä kala oli hieman pienempi, mutta muuten tuo näytti olevan samaa lajia. Tällä kertaa naaras oli nopeampi ja sai napattua suomuisen kalan suuhunsa, virnistäen sitten Víctimalle.
"Dodiin, dyt sain ainakin kalaa", Sëlen mumisi kala suussaan, kävellen rannalle johon laski kalan. Tämän jälkeen Kido ravisteli turkkinsa kuivemmaksi, tarraten sitten jälleen kalaan.

[Lara X]

Narttu jatkoi kalastusta välillä hyvin mennen ja välillä huonosti. Kolme suurehkoa kalaa hän sai yhteensä. Kaksi harmaapunaista ja yksi oli ahvenen värinen. Se pienin kaloista. Susikoira ravisteli ja nappasi ahvenen värisen alkaen jyystämään sitä maate pantuaan. Tämä asetti ensin kalan tassujensa väliin ja sitten alkoi pureskella. Välillä katse kävi Sëlenissä.
"onko hyvää?"
Kido kysyi johtajaltaan kunnioittavaan sävyyn.

[sulka]

Víctima jatkoi vielä kalastustaan, mutta naaras itse päätti että kyllä tämä varmaan hänelle riittäisi. Ja jos ei, ainahan täällä kalaa riitti. Sëlen itsekkin oli makuulla, jäystäen kalaansa. Kala oli aseteltu tarkasti tassujen väliin.
"Kiitos kysymyksestä, Víctima. Onhan tämä maukasta, entäpä sinun kalasi ?" Kido vastasi kohteliaasti, hymyillen melkein koko ajan. Korvat kääntyilivät viuhasti eri suuntiin, kuunnellen erilaisia ääniä. Johtajan piti olla aina valppaana, joskus ei ollutkaan niin helppoa kuin luulisi. Onneksi tähän mennessä ei ollut kuulunut kuin linnunlaulua ja rentouttavaa veden liplatusta.

[Lara X]

"Kyllä kiitos"
Narttu sanoi jatkaen taas kalan jyystämistä. Vain hentoinen tuulen vire kulki heidän keskuudessaan aiheuttaen veden liplatuksen. Vaikka johtajan piti olla aina valppaana niin oli kyllä Vikikin niinkuin aina. Kalasta oli enää ruodot ja pää mulkosilmien kera ja susikoira vaihtoi toiseen kalaan joka oli harmaapunainen. Se oli hyvin herkullista ja jotenkin niin ihanaa muutenkin. Paikkakin oli mitä mainioin. Ei hätää eikä mitään muuta kuin rauhaa. Tämä oli myös mainio kalapaikka.
"Täällä on mukavan rauhallista vai mitä?"
Kido kysyi Sëleneltä.


Edi/// Viki nousi ja nyökkäsi hyvästiksi johtajalleen ja nousi ylös jolkotellen pois nopeasti.

#Ei enää jaksa odottaa kun ei peli kulje -.-. Joku toinen kerta sitten#