I do what I want!

[arctichusky]

//Hiswa Keirin kanssa :>

Nanuq

Nanuq, tuo ruskeansävyinen sekarotuinen koira asteli hiljaisessa metsässä hyvin lähellä lähdettä. Nanuq oli käynyt vain kerran aikaisemmin lähteellä ja uros halusi löytää sen uudestaan.
Koiran askeleet olivat reippaita ja hiljaisia. Se tarkkaili koko ajan tarkasti ympäristöä, sillä se tiesi, että täällä voisi törmätä karhuun. Metsässä vaikutti olevan myös paljon piilopaikkoja, joista olisi hyvin helppo käydä ruskean koiran kimppuun.

Päivä alkoi olla puolessa kun Nanuq vihdoinkin löysi lähteelle. Aurinko paistoi ja taivaalla ei ollut pilven pilveä. Nanuq kohotti katseensa ja vilkaisi taivaalle. Aurinkokin alkoi jo lämmittämään mukavasti.
Samassa Nanuq kuuli rakasduksen ja havahtui. Se katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt mitään, eikä kyllä kuullutkaan enää mitään erikoista. Nanuq ravisteli hieman päätään ja asteli lähteen reunalle. Uros kallistui juomaan sen kylmää vettä, jonka jälkeen istahti lähteen reunalle ja katsoi peilikuvaansa.

[Hiswa]

Tummanharmaa susi tallusteli metsän lävitse lähestulkoon neutraalilla mielellä. Totta, häntä ärsytti yhä tuon hiljattainen tapaaminen veljensä kanssa muutamia päiviä sitten, mutta muuten tuota ei oikeastaan juuri pänninytkään oikein mikään. Ilmakin oli juuri sopiva, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Jostain syystä kevät oli aina ollut Keirin yksi lempi vuodenajoista. Sillä saattoi olla ehkä jotain tekemistä kevään mielessä liittämisessä uudistustumiseen, uusiin alkuihin ja rakkauteen... Tai sitten se vain johtui siitä, että se oli ainoa vuodenaika jolloin ilma oli siedettävä tällä pirun saarella, uros mietti ja irvisti pienesti.
Hengittäen hieman sisäänsä ilmaa ympärillään Keir huomasi vieraan uroksen hajun. Hän oli jo aikoja sitten huomannut saapuneensa kidojen alueelle, muttei ollut kovin huolissaan. Suurin osa kidoista oli nynnyjä, ja vaikka Keir nyt sattuisikaan törmäämään johonkuhun riitaa hastavaan, hän oli melko itsevarma omista kyvyistään. Kidot olivat muutenkin melkein kaikki jotain ihme pasifistejä ja suurin osa joko koiria tai sekaverisiä. Pfft, ei sellaisista olisi hänelle vastusta.
Uros saapui vihdoinkin pienelle aukiolla jonka keskellä tuo huomasi pienen lähteen ja sen reunalla äsken haistamansa uroksen. Värityksestä ja rodusta päätellen tuo oli luultavasti kido tai hylkiö, eikä miten erityisen voimakkaan näköinen, tuo pani merkille katseensa lipuessa nopeasti toisen muodoissa. Keir ei tietenkään alentunut kutsumaan heitä niin hienolla sanalla kuin laumaton, edes päänsä sisällä, koska hylkiöitähän he olivat hänen silmissään, samanlaisia kuin hänen veljensäkin.
Tuntien olonsa erityisen rohkeaksi tänään, Keir kiersi toisen hiljaisin askelin hieman kauempaa ja astui lähteen reunalle alle kymmenen metrin päähän toisesta. Tuo loi toiseen haastavan katseen kulmiaan kohottaen ja laski päänsä alas juodakseen vettä, pitäen katsekontaktin myös juodessaan, vaikkain hieman sivusilmällä.

// Ahahaha, tästähän tuli ihme romaani. :'D

[arctichusky]

Ruskean uroksen päässä ei ollut lähes mitään ajatuksia. Sen mieli oli tyhjä kun se tuijotteli peilikuvaansa lähteen pinnalta. Jossakin kauempana lauloi lintukin, kuinka mukavaa.
Mutta kauaa ei Nanuq saanut rauhasta nautti kun kuuli jonkun saapuvan. Nanuq havahtui hieman, mutta ei kääntänyt päätään. Se kuulisi kyllä, jos vieras lähtisi hyökkäämään. Valppaana uros oli kuitenkin koko ajan. Vasta kun tämä vieras susi, melko lailla harmaa väriltään, asteli lähteen reunalle, alle kymmenen metrin päähän Nanuqista uros katsoi toista. Nanuq ei toisen katseesta pitänyt ja uros loi omallekin naamalleen kylmän katseen. Riitaa ei Nanuq kuitenkaan haluaisi toisen kanssa. Olihan tuo susi ruskoturkkia lähes kaksikymmentä senttiä korkeampikin, niin Nanuq ainakin arvioi. Eikö uros muutenkaan ollut kovin luottavainen omiin taitoihinsa.
"Useimmilla on tapana tervehtiä, eikä vain hiipiä paikalle", Nanuq huomautti mitään sanomattomalla äänellä samalla kun katsoi harmaata sutta kylmästi.

// Tästä ei aivan :'3

[Hiswa]

Keir virnisti sisäisesti toisen huomautukselle, mutta nostaessaan päänsä ja kääntäessään sen kohti toista urosta, hän loi hieman hämmästyneen ilmeen kasvoilleen ja avasi suunsa. "Ai tosiaan!", hän sanoi hiljaa huudahtaen aivan kuin olisi vasta muistanut kyseisen asian. Kääntyen nyt ihan kunnolla toista kohti, tuo silmäili ruskean sekarotuisen ulkomuotoa häpeilemättä, ja antaen vihdoinkin kylmän virnistyksen lipua kasvoilleen, tuo sanoi: "Päivää, piski."

[arctichusky]

Nanuqin kylmä katse muuttui hieman halveksuvasti, kun susi avasi suunsa ja tervehti Nanuqia. Nanuq tuhahti halveksuen.
"Päivää saastainen hukka", Nanuq mumisi muka tervehdyksen myös sudelle, jonka jälkeen ruskoturkki katsoi toista entistä kylmemmin. Jostakin syystä Nanuqilla oli koko ajan sellainen olo, että susi piti koiraa vain pilkkanaan ja kävisi kohta tämän kimppuun. Siispä Nanuq päätti olla varuillaan koko ajan. Sekarotuinen koira suoristautui hieman, mutta kylmä ja halveksuva katse pysyi sen kasvoilla.
"Mitä haluat ja miksi olet täällä?" Nanuq kysyi tylsistyneenä samalla kun mietti, miksi susi ei ollut jo lähtenyt pois, tai hyökännyt Nanuqin kimppuun.

[Hiswa]

Keir naurahti ontosti toisen vastaukselle. Mitäs toinen oli vaatinut tervehdystä, ja sai mitä juuri sen mitä kerjäsi, mokomakin kesykoira. Ja vai kutsui tuo häntä saastaiseksi? Uros sanoisi pikemminkin samaa toisesta. Saastainen piski joka yrittää saada reilua kohtelua paremmiltaan.
Yhä ilottomasti virnistäen tuo loi katsekontaktin toiseen punaisilla silmillään. "Oletko kido?", uros kysyi tiukasti hymyillen ja päätään kallistaen, tietäen kysymyksensä luultavasti aiheuttavan edes jonkinlaista harkintaa toisen sanoissa. Jos tuo huonokäytöksinen koira sattui olemaan kido, saisi Keir mukavaa tekemistä tälle päivälle. Siitä olikin hieman aikaa kun hän viimeksi oli tapellut kidolaisten kanssa. Ja jos toinen taas oli laumaton... Noh, eihän se laumattomille kuulu, missä menralaiset kulkevat.

[arctichusky]

Nanuq pyöräytti kyllätyneenä silmiään ja pyöräytti päätään kun Keir tälle naurahti ontosti. Ruskoturkki vilkaisi taivaalle, sekä suoraa eteenpäin, jonka jälkeen susi kysyi tältä oliko Nanuq Kido. Nanuq käänsi katseensa Keiriin ja kohotti hieman kulmiaan ja katsoi Keiriä niin kuin mitäkin ääliötä.
"No en todellakaan. Luuletko, että tarvitsen jonkun ohjaamaan toimintaani tai olemaan apuna jossakin? No en kuitenkaan tarvi. Laumat on sellaisille, jotka ei osaa pärjätä omillaan", Nanuq sanoi kylmästi ja katsoi Keiriä. Ruskoturkki ajatteli, että toinen oli varmaankin menralainen, koska oli laumaa kysynyt. Yleensä laumattomia ei kiinnostanut muiden lauma, tai Nanuqia ei ainakaan.
"Ja miten pieni menralainen on näin kauas kidojen reviirin sydämmeen eksynyt?" Nanuq kysyi pilkallisella äänellä. Ei uros oikeasti tiennyt, että Keir on menra, eikä se tiennyt oliko lähde keskellä kidojen reviireitä vai ei, koko juttu oli pelkkä arvaus.

[Hiswa]

Tummaturkkinen susiuros mutristi huuliaan toisen huomautukselle laumassa elävistä yksilöistä. Olipas toinen ärhäkkään oloinen kyseisestä puheenaiheesta. Toinen liene ajatellut sitä syvemminkin. Keir osoitti välinpitämättömyytensä toisen mielipiteelle liikahtaen epämääräisesti. Liike muistutti lievästi olankohautusta.
Ottaen muutaman askeleen paikallaan, kuitenkaan liikkumatta yhtään lähemmäksi, uros virnisti pilkallisesti toiselle ja esitteli samalla terävää hammasrivistöänsä ikään kuin leikitellen uhkaavalla eleellä. "Ei minun sinulle tarvitse selittää omia menemisiäni, hylkiö", Keir sanoi, sylkäisten viimeisen sanan suustansa kuin se olisi jokin tarttuvakin tauti. Hieman päätään kallistaen ja toisen ilmettä tuskiskellen tuo sai idean.
"Ja ihan vain tiedoksesi, tämä sattuu olemaan minun laumani reviiriä", uros jatkoi itsevarmasti, tuijottaen toista punaiset silmät ilmeettöminä.