Kaunis päivä tänään, herra johtaja [Lankku&Hiro~]

[Hiswa]

Aurinko helotti korkealta taivaalta vielä täydessä loistossaan, syksyn hitaasta hiipimisestä huolimatta. Sadekausi ei ollut vielä alkanut, ja ilmassa oli pientä kuivuutta. Ruoho ja useimmat kasvit olivat jo kokeneet vuotuisen muodonmuutoksensa, sillä ne olivat kaikki koristautuneet ruskean, kultaisen ja punaisen eri sävyihin. Pieni tuulenvire tanssi tummaturkkisen suden turkilla tuon astellessa kohti Menrojen lampea. Lampi itse näytti auringossa kirkkaalta, mutta pohjavesi näytti melkein mustalta. Suuret tassut kahisuttivat irtonaisia lehtiä ja tekivät kaikille saaliseläimille selväksi että joku oli tulossa. Eikä tämä joku olisikaan varmaan kauhean terveellinen vieras saaliseläinten näkökulmasta, olihan tummaturkkinen todella isokokoinen ja heti ensisilmäykseltä hyvin luotaantyöntävä.
Kasimir hidasti askeltensa vauhtia saapuessaan aivan lammen rannalle. Tumman uroksen oranssit silmät katselivat lammen pengertä, kuin tutkaillen, kuinka turvallista sen reunalle olisi astua. Se ei näyttänyt kovinkaan hauraalta tai liukkaalta, mutta uros ei halunnut ottaa kastumisen riskiä. Tuo jatkoi kävelyään lammen ympäri, etsien paikkaa jossa penger olisi matalampi eikä reunalta olisi pienintäkään uhkaa pudota hyiseen veteen...

[Lankku]

Hiroshima huokaisi syvään. Hän oli vaeltanut ympäriinsä, päätyen lopulta aukealle. Aurinko porotti uroksen mielestä aivan liian kuumasti, ja sai tämän läähättämään kovaäänisesti. Hän todella toivoi, että tuleva talvi viilentäisi ilmaa edes hieman siedettävemmäksi. Auringon säteet pistivät silmiin, ja Hiro väistikin ne pitämällä katseensa maassa.
'Johtajan tuskin tulisi näyttää tältä' Hiroshima ajatteli ärtyneenä kävellessään pää ja häntä melkein maata laahaten. Ja juuri kun hän olisi todennut itsekseen, että väliä sen kun ei ketään näy mailla halmeilla, iski tuttu haju vastaan. Hiroshima kohotti päänsä ja tihrusti silmillään. Tuulen vire toi mukanaan hajun lammelta, jonne Hiroshima oli huomaamattaan suunnannut.
'Ai, se on tuo' Hiroshima tunnisti laumansa betan, yrittämättä kuitenkaan edes muistaa kyseisen henkilön nimeä. Hiroshima nosti päätään korkeammalle, yrittäen ehkä näyttää arvolleen sopivammalta. Hän ei ollut vielä varma että oliko toinen huomannut hänen saapumisensa, mutta väliäkö sen; hän oli alfa ja saisi mennä minne haluaa.
Ja niin hän jatkoi kävelyään kohti lampea, ehkäpä sän saisi siitä virkistystä.

[Hiswa]

Tarkasta penkereen tutkimisestaan huolimatta Kasimir kuuli hyvissä ajoin jonkun tulevan häntä kohti. Tuo vilkuili hieman silmäkulmastaan, mahdollisimman huomaamattomasti tietenkin, ja huomasi että tulokas oli johtaja. Uros käänsi päätään niin, ettei toinen nähnyt tuon kasvoille noussutta virnistystä. Tämä oli hyvä tilaisuus ansaita toisen luottamusta paremmin.. Pidä ystävät lähellä, viholliset lähempänä, tuo naurahti mielessään ja jatkoi penkereen tutkiskelua. Kuullessaan että johtaja käveli melkeinpä suoraan häntä kohti, uros sanoi kuuluvalla äänellä, katse yhä lammen rantaan kiinnittyneenä ja samalla hieman virnistäen, "Kaunis päivä tänään, herra johtaja".

[Lankku]

Hiroshima asteli lähes rantaviivalle asti. Kuullessaan toisen sanat uros kohotti kulmiaan hieman yllättyneenä.
"Hmh. Siedettävä" Hiroshima tuhahti "Liian kuuma sanoisin" hän jatkoi vielä välinpitämättömästi. Hiro kokeili tassullaan varovasti vettä. Lämmin aurinko oli lämmitänyt senkin liian lämpimäksi. Uros huokaisi ääneen, ja ravisteli turkkiaan. Hän yritti kuitenkin olla sen enempää näyttämättä ahdistustaan, jonka kuuma ilma ja hänen tummn hehkuva ja paksu turkkinsa olivat aiheuttaneet. Mieleen nousi pakostakin lumi ja sen ihana viileys, mitä hän todellakin olisi kaiavnnut.
Hiroshima kääntyi ja yritti tavoittaa vieressän olevan suden katsetta. Hän oli kuullut jotain huhuja tästä betasta, mutta tähän mennessä suden käytös oli ollut kertakaikksen moitteetonta. Hiro oli jo aijemmin yrittänyt arvioida sutta katseellaan, muttei voinut nähdä muutakuin kokeneen ja ilmeisen taitavan tappelijan. Huomattavan isokokoisenkin.
Hiroshima nuolaisi huuliaan ja jatkoi tauonnutta läähätystään. Aurinko paistoi edelleen armottomana taivaalla.

[Hiswa]

Suden katse tutkiskeli hieman toista. Ilmeestä päätellen tuo ei ollut oikein tottunut lämpimään ilmastoon, ja eikä oikein vaikuttanut paljon nauttivan olostaan ja näytti hippusen vaivaantuneelta. Kasimir melkein virnisti pienesti, mutta nopeasti pehmensi ilmeensä kohteliaaseen hymyyn. Tuon oranssit silmät kiiluivat kun johtaja tavoitti hänen katseensa. Ne eivät paljastaneet minkäänlaisia tunteita, tuijottivat vain tuimasti mutta eivät uhkaavasti. Hetken päästä uros tajusi, että toinen saattaisi ottaa liian tuijotuksen agressiivisena, ja käänsi katseensa pois. "Ai, tosiaanko", tuo jatkoi kohteliaalla äänensävyllä kuin mitään ei olisi tapahtunut, "oliko siellä mistä te tulitte, jotenkin viileämpi ilmasto, herra johtaja?"

[Lankku]

Hiroshima ei erityisemmin pitänyt suden katseesta. Hänestä tosin oli alkanut jo tuntea, että hän arvio kaikki liian päältäpäin. Ainainen epäilevyys alkoi käydä voimille ja saada Hiroshiman olonkin hieman yksinäiseksi.
"Olihan siellä" Hän kuitenkin vastasi lyhyesti. Toisen puhetyylissäkin oli sitä jotain... Häiritsevää. 'Herra johtaja' jonka beta lisäsi joka virkkeen loppuun oli toki imartelevaa. Hiroshima yritti kovasti miettiä toisen nimeä, mutta ei saanut sitä päähänsä.
"Entä itse?" Hiroshima kysyi kohottaen päätään ja katsoen toista silmiin, niin hyvin kuin pystyi kokoerosta välittämättä "Oletko asunut täällä jo kauan?"
Hiroa ei erityisemmin edes keskustelun aloittaminen huvittanut, ja hän lähes pohti jo pian lähtemistä, ellei betalla olisi jotain mielekästä sanottavaa.

[Hiswa]

Kasimir katsoi toista silmiin, yhä hymyillen kohteliaasti. Tuo yritti lukea toisen ilmettä, ja hetken ajan oli havaitsevinaan pientä epäilevyyttä, mutta se katosi nopeasti. "Minä olen asunut täällä syntymästäni saakka, Herra johtaja", tuo vastasi tuttuun kohteliaaseen sävyynsä ja väläytti toiselle pienen virnistävän hymyn, terävät kulmahampaat kiiluen. "Joten jos koskaan tarvitsette apuani saaren historiaa tai ympäristöä koskien, älkää epäröikö kysyä minulta. Herra johtaja", tuo lisäsi.

[Lankku]

Hiroshima katseli toista ilmekkään värähtämättä. Häntä ihmetytti kyllä hieman toisen käytös, ja hän yritti verrata sitä omaan käytökseensä aikana kun oli ollut beta. Tosin hän ei koskaan ollut ollut erityisen alistunut tehtäväänsä.
"Selvä" Hän sanoi nopeasti toisen lopetettua "Mutta en usko tarvitsevani erityisesti apua, ellei sinulle tulee mieleen jotain tietoa, mistä olisi minulle hyötyä?" Hiroshima puhui tasaisesti ja yritti saada äänensä kertomaan että hän ei todellakaan olisi heikko, eikä tarvitsisi tuon suden apua toivottavasti missään tilanteessa.

[Hiswa]

Uros hymähti pienesti. Ei hänellä mitään kunnon neuvoja tietenkään ollut, mutta voisihan toista hieman varoittaa. "Ah, no, tuota", tuo esitteli takeltelevansa ja miettien jotain mitä sanoa, "ainoa asia mitä minulle tulee mieleen on vain, että kannattaisi vältellä tulivuoren läheistä aluetta. Siellä tapahtuu niin kovin usein tapaturmia, herra johtaja."
Ulkoapäin katsottuna uroksen neuvo vaikutti hyvinkin tarpeelliselta, mutta todellisuudessa Kasimir sanoi sen vain varoittaakseen toista siitä, ettei hän ollut jatkuvasti turvassa saarella kulkiessaan. Ken tietää millainen tapaturma veisikään Menrojen uljaan johtajan hengen...

[Lankku]

Hiroshima katsahti toiseen hieman hämmentyneenä, ei täysin ymmärtäen mitä sano. Eiväthän tulivuoretkaan nyt purkautumassa ole? Hiroshima katsoi vettä ja heijastustaan, sekä astui sitten varovasti veteen. Pinnalta lammen vesi oli lämmennyttä, mutta pohja tuntui vielä vähän viileämmältä. Hiroshia laski myös päänsä ja joi hieman lämmennyttä vettä, kääntyen sitten suteen päin.
"Tästä laumasta. Mitä mieltä sinä olet?" Hän kysyi katsoen vakavasti toista silmiin, äänensävynä tietynlainen vähättelävyys laumaansa kohtaan. Nyt olisi paras tulla Hirolle mieluinen vastaus.