I can't remember the sun anymore [Lara~]

[Hiswa]

Aamuaurinko sarasti jo kostean viidakon yllä, mutta suurin osa sen kirkkaista säteistä jäi piiloon korkeiden puiden lehtien ja oksien ollessa tiellä. Niinpä suurin osa maakerroksista oli yhä varjoissa. Muutama lintu lauleskeli jossain korkealla yläpuolella.
Erään suuren puun hyvin leveällä ja melko matalalla sijaitsevalla oksalla loikoili tummanharmaa susihukka. Tuo haukotteli makeasti, venytteli ja siristeli vielä unestaan väsyneitä silmiä. Oli tukahduttavan kuuma, ja uros maiskutteli suutaan makuullaan läähäettäen ja yritti kerätä edes hieman kosteutta ilmasta. Oli tympeää kun ei osannut hikoilla.

[[ Tuli aika tylsä roolaus, juu-u. 8'3 ]]

[Lara X]

[Yaheew, täältä tullaan ~]

Myös toinen susi oli eksynyt alueelle. Velvet läähätteli viidakon siimeksessä, muutaman sadan metrin päässä toisesta sudesta. Tuo oli hieman naarmuilla ja veressä, otettuaan yhteen tiikerin kanssa. Juuri sitä hän oli tullut etsimäänkin, tappelua. Nyt kun hän oli jo voitokkaasti päässyt ottamaan yhteen tiikerin kanssa, tuo hipsutteli eteenpäin nuuhkien ilmaa. Velvu aisti myös jonkin koiraeläimen hieman kauempana. Narttu päätti mennä sinneppäin, sillä aikoi kuitenkin kulkea sitä reittiä pois viidakosta, voihan sitä aina tarkistaa oliko siellä kenties niitä ahniinhyväsydämisiä- kidoja, joita vähän ojentaa. Menra saapui vain pientä ääntä päästäen aivan lähelle tätä ilmeisesti sutta. Puun takaa Velvet irvisti, Uros, pyh, hän ajatteli. Velvet astui näkyviin kuin ei olisi edes huomannut tummaa sutta oksalla. Tuo jatkoi vain kävelyään, mutta hidasti ja katsahti toiseen tiukasti.

[Hiswa]

Hukka kuuli maassa olevien lehtien rapisten askelien painosta. Tuo höristi hieman korviaan, ja katsoi alaspäin. Siellä tallusteli tummanpuhuva susinarttu, ainakin hajun perusteella. Keir hymähti, vai että yksinäinen narttu. Ei mitään kunnon hyötyä, ehkä hieman hupia jos sitäkään. Ei sillä että kenestäkään muustakaan mitään kunnon hyötyä olisi. Onneksi toinen sentään näytti olevan kunnollinen susi eikä mikään koiran ja suden epäsikiöpentu.
Urosta ei olisi heti aamusta huvittanut tavata ketään, joten tuo tyytyi vain tuijottamaan tulijaa hieman epäystävällisenen kiilto punaisissa silmissään.

[Lara X]

Punasilmä tuijotti toisia punasilmiä, miten kiehtovaa. Onneksi tumma oli suht hyvällä tuulella. Olipas hiljaista. Narttu pysähtyi kokonaan. Uros katsoi häntä kuin narttu olisi alempaa väkeä. Ja mitäköhän tuo muka oli häntä tuijottamaan niin. Velvet tuhahti halveksivasti ja kääntyi kokonaan urosta kohti, asento hieman haastavana. Korvat suuntautuivat valppaasti eteenpäin. Kaveri oli jotenkin hyvin lyötävän näköinen, mutta toisaalta, sehän oli puhdasverinen? Mutta yhdestä jutusta narttu oli varma, hän ei aikoisi sanoa ensimmäistä sanaa. Velvu astui kaksi askelta lähemmäs, ja kohotti katsettaan nähdäkseen uroksen yhä kokonaan. Häntä pystyssä, korvat urokseen suunnattuna, narttu jäi tuijottamaan hieman uhmakkaasti toista.

[Hiswa]

Tuossa nartussa taisi sittenkin olla hieman sisua, Keir ajatteli. Hukka virnisti hieman ivallisesti, nousi sulavalla liikkellä ylös ja hyppäsi sitten alas tömähtäen maahan jaloilleen hieman kissamaisesti parin metrin päähän toisesta. Keir tuijotti toista hieman virnistystä muisuttava ilme kasvoillaan, hieman uhkaavasti mutta silti leikitellen. Tuo otti muutaman askeleen lähemmäs, kunnes oli melkein toisen naaman edessä ja kuiskasi käheästi: "Huomenta".

[Lara X]

Narttu seurasi silmä kovana toisen jokaista liikettä. Uros oli häntä ainakin 20 cm korkeampi, mutta kamalan luikero(nauran..). Kun uros tuli lähelle ja kähäisi huomenet, Velvet peruutti muutaman askeleen. "Henkesi haisee", tämä mutisi takaisin ja virnisti ivallisesti. Asento oli yhä uhmakas ja punaiset silmät liikkuivat herkeämättä pitkin uroksen kehoa, arvioiden. Korvat liikkuivat kuulostellen ympäristöä. Tiikeri olisi saattanut vielä seurata, eihän sitä tiedä. Lopulta Velvu päätyi toteamaan, että voimien mittelyssä hän pärjäisi kenties tummalle, mutta nopeudessa jäisi jälkeen. Noilla pitkillä jaloilla juoksee varmasti lujaa. Kun uros oli arvioitu nopeasti kirsusta häntään, narttu ajatteli että voisi sanoa jotain. "Eikös sinulla ole mitään parempaa tekemistä kuin loikoilla puun oksalla? Eikös se ole aika.. kissamaista?", narttu tokaisi pilke silmäkulmassa.

[Hiswa]

Uros hymähti ivallisesti toisen kommentille ja tutkiskeli toista mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Toinen oli kooltaan pienempi mutta selvästi hieman tukevampi. Nopeudessa uros voittaisi nartun hyvinkin helposti.
Kun narttu alkoi kommentoimaan uroksen puussa oleskelua, Keir vastasi takaisin välinpitätämättömällä äänellä nostaen hieman toista kulmaansa; "Oi kiitos, mutta itse suosin sanaa petomainen, ei sillä että sinun mielipiteilläsi mitään väliä olisi. Ja jos ihan noin kovasti kiinnostaa, satuin olemaan nukkumassa."

[Lara X]

Velvetin virne hiipui yhtä mitäänsanomattomaksi ilmeeksi kuin uroksella. Booringg. Nartu haukotteli päin uroksen naamaa, pitihän sitä huomauttaa kuinka tylsä toinen oli. Narttu huomasi kuinka kuuma siellä oli, ja hieman läähätti, suht huomaamattomasti. Velvu tuhahti, tämä tapaaminen taisi jäädä lyhyeksi. Narttu karaisi hieman kurkkuaan, kohotti kulmiaan ja astui askeleen lähemmäs urosta. "No mutta sinä taidat olla Menrasta, eikös vain?", jokin uroksessa viehätti, ei sanan kirjaimellisessa merkityksessä vaan jollain tapaa, kenties jonkinlainen samanlaisuus? Mutta narttu ei vielä halunnut lähteä.

[Hiswa]

Keir tutki kylmällä katseellaan toista. "Menrasta, tietenkin. Mistä muustakaan?", tuo tuhahti haukotellen ja venytteli hieman niskojaan. Sitten tuo käänsi ilmeettömät kasvonsa toiseen ja sanoi äänessään piilotteleva uhkaus selvänä, "Ja sinun oman turvallisuutesi kannalta toivon että olet itsekin."
Jos toinen olisi laumaton, voisi hukka ehkä hetken odottaa ja kysyä miksi tuo oli laumaton, mutta jos narttu olikin Kidon niin...

[Lara X]

Narttu tuhahti hyväksyvästi ja nyökkäsi toisen vastaukselle. Toisaalta olisi kivaa välillä taas repiä kidoa. Toisen kysymyksen kohdalla narttu katsoi toista kuin tyhmää. "Jos minä olisin kido, olisin jo juossut pakoon. Mokomat kuraveriset arkajalat...", loppua kohden hän mutisi niin hiljaa että toinen ei kuulisi pahempia herjauksia kuin arkajalat ja kuraveriset. Toisaalta narttua kyllä kiinnosti tietää uroksen nimi, kun taas toisaalta ei yhtään. Velvet nuuhki ilmaa. "Krmh, haistatko sinäkin saman minkä minä...?", narttu kysyi ja käänsi katseensa metsän siimekseen, mistä oli tullut.

// Ihan yli lyhyt :x