|
|
Post by Hiswa on Apr 4, 2009 12:22:22 GMT 2
Aamuauringon yhä paistaessa himmeästi rakoilevan pilviverhon välistä, nuori hiekanruskea koirasusi tallusteli kevein mutta rauhallisin askelin tulivuori Roakan rinteillä. Se katseli ympärilleen mitään kummempaa näkemättä - samoja vanhjoja iänikuisia pusikoita, kiviä, ruohoa, ja pieni polun tapainen tie johtaen tulivuoren juurelle, jota koirasusi itsekin seurasi hetkellisesti. Pieni tuulenvire leikitteli sen vaalealla harjaksella, häviten kuitenkin pian pelkkään tyneen, ehkä hieman vielä aamukasteen kosteuttamaan ilmaan.
Syren pysähtyi hetkeksi ihailemaan kaunista maisemaa joka pikkuhiljaa avautui kohti Kidojen aluetta. Vaikka nuori narttu ei enää kovin korkealla ollutkaan, silti tulivuoren rinteiltä näki erinomaisen hienosti lauman aluetta.
Pieni ilkikurinen virne muodostui Syrenin huulille kun tuo muisteli tapahtumia hieman aikaisemmin samana aamuna.
"Mutta neiti Soré! Ette te voi lähteä yksin vuorelle, ja vielä näin aikaisin", muistaa tyttö yhden useista 'lapsenvahdeistaan' valittaneen.
"Minähän teen mitä huvittaa! Ja älä huoli, selviän kyllä yksinkin. Enkö nykyään saa edes käydä aamukävelyllä rauhassa?" Syren oli vastannut, ja sitten kieltänyt ketään seuraamasta häntä, tai kertomasta Gradylle. Vaikka Grady olikin hänen huoltajansa ja väliaikainen johtaja, ei Syren halunnut totella sen tylsimyksen määräyksiä henkivartioista ja "lapsiraukan yleisestä turvallisuudesta".
Nuorukainen palasi takaisin nykyhetkeen hieman hätkähtäen, sillä tuon kuonoon tulvi jonkun toisen, tuntemattoman koiraeläimen haju. Syren kuunteli ympäristöään tarkkaavaisena, ja kääntyi hieman uteliaana katsomaan suuntaan josta päin epäili toisen tulevan.
|
|
|
|
Post by natsu on Apr 4, 2009 12:33:09 GMT 2
Natsu
Oranssivalkoinen akita juoksi lähellä tulivuorta. 'Nyt vain tulivuorta kohti, että saa hiukan vaihtelua maisemasta..'narttu ajatteli ja katsoi taivaalle, missä aamuaurinko himmeästi vielä paistoi. Katse taas eteenpäin, ettei tule törmättyä tai lähdettyä väärään suuntaan. Matkaa oli vielä vähän, mutta kyllä tämä akita sen helposti kestää. Tassut painautuivat hieman pehmeähköön maahan, muttei todellakaan niin paljoa kuin esimerkiksi mutaan painautuisi.
Matkaa meni vähän aikaa ja pian Natsu pääsi tulivuoren äärelle. Katse kiinnittyi heti toiseen koiraeläimeen. Akita lähestyi varuillaan ja rauhallisesti kohti toista. Natsu ei voinut sille mitään, että hampaatkin vilahtivat välillä. Oranssivalkoinen narttu ei tunnistanut toista ja katseli toista tassuista korviin. Vihdoin Natsu avasi suunsa ja oli valmis jotain edes puhumaan. "Kuka olet?"akita kysyi, eikä irroittanut katsettaan Syrenistä.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Apr 4, 2009 13:00:03 GMT 2
Hetkessä neidin sinivirheät silmät tarkentuivat oranssivalkoiseen hahmoon joka lähestyi muutaman metrin päässä tuota. Syrenin kulmat kurtistuivat toisen hieman liiankin vihamielisestä olemuksesta, mutta tuo yritti pitää mahdollisimman pokerinaamaa. Heti kun toinen avasi suunsa ja röyhkeästi tiedusteli neitokaisen nimeä, kohosivat tyttöen kulmat hämmästyksestä.
Nuorukainen käänsi päätään poispäin toisesta, ja virnisti itsekseen toisen näkökyvyn ulottumattomissa.
'Eikö se tunnista minua? Täydellistä!', tuo ajatteli, ja loihti sitten naamalleen perusilmeensä. Tuo käänsi kasvonsa taas toiseen, joka ilmeestä päätellen oli todella varuillaan. Nuoren nartun naamalla oli viaton hymy, ja tuon silmät kimaltelivat innokkuudesta.
'Vihdoinkin joku joka ei ajattele minua vain "Johtajan tytättärenä"..', tuo mietti hymyillessään toiselle. Vihdoinkini Syren käänsi koko vartalonsa kohti ilmeisesti hieman uteliasta tulijaa, tutkien tuota päästä varpaisiin. Toinen ei näyttänyt kovin paljon vanhemmalta kuin Syren, mutta hieman vanhemmalta kuitenkin.
"Hyvää päivää vain sinullekkin", Syren vastasi heleällä äänellään joka monen mielestä on hyvinkin kaunis. Pientä sarkastisuutta tuon äänensävyssä kuitenkin oli, olihan toinen vain röyhkeästi tiedustellut nuorukaisen nimeä ilman kummempaa tervehdystä tai itsensä esittelyä. Jotenkuten Syren kuitenkin aavisti että se saattoi olla ihan normaali käytäntö normaalilaumalaisten keskuudessa, eikä kohteliaisuuksiin normaalisti tuhlattu niin paljon aikaa kuin korkea-arvoisempien keskuudessa. Hetken ajan Syren ehti jopa epäillä, että ehkä juuri asema vaikuttaa muiden käyttäytymiseen hänen lähellään. Oikeastaan melkein kukaan ei ole koskaan ollut hänelle näin töykeä, ja se varmasti johtui hänen alkuperästään. Tuo fakta sai Syrenin iloisesta ulkokuorestaan huolimatta kiehumaan sisältä raivosta.
Syren hymyili niin ystävällisesti kuin suinkaan pystyi toisen moukkamaisen käytöksen jälkeen, ja kumarsi pienesti ja ytimekkäästi.
"Nimeni on.. Nel", toinen sanoi nopeasti keksittyään mahdollisimman tunnistamattoman lyhenteen kokonimestään. Eihän hän halunnut tälläistä hauskuutta pilata antamalla kokonimeään, jonka jälkeen toinen varmasti tajuaisi Syrenin henkilöllisyyden.
|
|
|
|
Post by natsu on Apr 4, 2009 13:19:39 GMT 2
Natsu
Natsu huomasi Syrenin loukkaantuneen hieman. "Minä olen Natsu."Akita esittäytyi ja pystyi vihdoin hieman rentoutumaan, kun toinen esittäytyi. "Tulin tänne, koska halusin hieman vaihtelua maisemaan. Miksikäs sinä olet tullut tänne?"Narttu yritti pitää keskustelua yllä ja katseli Syreniä. 'Vihaan sarkasmia..'Natsu ajatteli ja käänsi katseensa sitten maisemiin. Tuuli puhalsi heleästi akitan kasvoihin, joka oli hyvin mielyttävää.
Natsu alkoi yhtäkkiä mietiskelemään, miksi oli päätynytkään saarelle. "Natsu! Tuletko mukaan metsästämään ruokaa?"Natsun adoptioäiti huusi. "En.. Lähtisin hyvinkin mielelläni oikeiden vanhempieni kanssa.."Natsu mutisi. "He ovat kuolleet, älä murehdi enää."äiti jatkoi. "Enkö saa kaivata äitiäni ja isääni?!"Natsu raivosi. "Nyt hiljaa! Sinulla on meidät ja me olemme vielä paremmat vanhemmat sinulle, emme ainakaan kuole pois!" 'äiti' huusi. "Ette ikinä korvaa vanhempiani! Hyvä että saatte edes jäniksen hengiltä! Minun vanhempani saivat karhutkin helposti hengiltä, mutta kerran karhuja oli paljon ja he kuolivat, mutta kunnialla!"huuto jatkui. "Ettäs kehtaat!"toinenkin osapuoli huusi ja läimäytti Natsua päähän. Natsu katsoi vihaisena adoptioäitiään ja lähti juoksemaan kohti tätä saarta.
Natsu havahtui nykyhetkeen ja muutama kyynel vierähti hänen poskelleen, mutta kuivasi ne nopeasti, ettei toinen ihmettelisi.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Apr 4, 2009 13:37:06 GMT 2
Hiekanruskea tutkiskeli toista hetken katseellaan, kun tuo aloitti puhumisen. Toisen äänensävy kuulosti jo paljon ystävällisemmältä, ja tuo sai sai Syrenin, jos mahdollista, hymyilemään vielä entistä leveämmin. Nuorukaisen katse kääntyi horisonttiin, kun tuo mietti omaa sekä toisen vastausta.
'Vaihtelua maisemaan..', tuo ajatteli, kun pieni tuulenvire leyhytteli sen harjasta ilmassa. Narttu mietti tosissaan, miksi hän oikein oli ylipäätänsä tullut tänne? Totuus varmasti oli, että hän ei kestänyt enää holhoojiensa niskaanhengitystä, jatkuvaa huolehdintaa, ja sääliviä katseita. 'Miksi se aina on: "Voi raukkaa, menettänyt äitinsä ja sisarensa", tai; "Isäkin on tiellä tietämättömillä"... Miksi minua säälitään siitä millaiset kortit elämä minulle on antanut? Raivostuttavaa..', tuo ajatteli hieman siristäen silmiään. Sivusilmällä Syren oli näkevinään kyyneleen seuralaisensa silmäkulmassa, mutta se katosi niin nopeasti, että hän ei voinut olla varma.
Nuorukainen päätti hieman helpottaa ilmapiiriä ja samalla vastata toisen kysymykseen.
"Mukava tavata, Natsu. Niin ja noh, minäkin tavallaan kaipasin vaihtelua maisemaan", Syren sanoi ja hymyili sitten huomaamattoman katkeransuloista hymyä. '..tai pikemmin vaihtelua henkilöihin..', tuo jatkoi mielessään, ja käänsi sitten katseensa Natsuun.
|
|
|
|
Post by natsu on Apr 5, 2009 17:12:21 GMT 2
Natsu
Syrenkin alkoi tuntumaan hieman ystävällisemmältä. Natsu käänsi katseensa jälleen maisemiin ja haisteli ilmaa. Akitan ilme oli tyytyväinen, mutta sitten muuttui hieman vakavemmaksi, kun outo haju tulvi hänen kuonoonsa. Natsu vilkuili ympärilleen ja huomasi vähän matkan päässä karhun. 'Karhu?!'Narttu ajatteli ja meni kyyryyn. "Jollet huomannut tuolla on karhu, joten suosittelen menemään matalaksi."Natsu kuiskasi toiselle ja katsoi karhua. Oranssivalkoinen koira murisi ja raapi tulivuoren pintaa kynsillään hermostuneena. Hän halusi hyökätä, mutta hänen äitinsä ja isänsä kuolema muistui mieleen.
Natsu sulki silmänsä tiukasti ja räväytti sitten auki. Akita lähti hyppäsi karhun eteen haukkuen ja muristen. Karhu käänsi katseensa koiraan, karjaisi ja heilauttaen käpäläänsä varoitukseksi. Natsu siitä viis veisasi ja jatkoi karhun härnäämistä. Karhu alkoi hermostua ja pian se halusi akitan hengiltä, maksoi mitä maksoi. Karhu karjaisi tällä kertaa kovempaa ja Natsu näykkäsi pari kertaa karhua. Hermostuminen sen kuin yltyi..
|
|
|
|
Post by Hiswa on Apr 5, 2009 17:33:53 GMT 2
Pieni tyytyväinen hymy välähti hiekanruskean neidon kasvoilla, mutta pienen tuulenvireen mukana tuon kuonoon tunki uusi tuoksu, muutaman metrin päässä. Jostain syystä tuo tuoksu sai nartun niskakarvat nousemaan pystyyn, ja tuon hymy muuttui hetkessä pieneksi irvistykseksi. Syrenin korvat etsivät hajun omistajalle kuuluvia ääniä, ja kohta tuon silmät siristyivät kun Syren huomasi suurehkon karhun pienen matkan päässä. 'Mit.. karhu?', narttu ajatteli ja käänsi vartalonsa kohti lähestyvää vaaraa.
Vaistonvaraisesti neitokaisen korvat luimistuivat, ja tuon rinnasta nousi matalaa, uhkaavaa murinaa. Alitajunnassaan Syren kuuli seuralaisensa sanovan jotain, mutta tyttö ei kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota.
Syren hätkähti pienesti todellisuuteen huomatessaan Natsun hypähtelevän uhkaavasti karhun vierellä, ja narttu päätti käyttää hyväkseen kaikkia metsästys- ja taistelutaitoja mitä hän tähän mennessä oli oppinut. Edes puolta minuuttia ei ehtinyt kulua, kun tyttö oli jo käynyt läpi kaikki tärkeimmät taistelun säännöt mielessään. 'Älä päästä suojausta alas, pysy liikkeessä, harhauta, iske..', tuo kertasi ja otti sitten muutaman itsevarman askeleen kohti Natsua ja karhua. Neiti pyrähti niiden sivulle, ja ennen kuin Natsusta raivostunut karhu ehti huomata, ryntäsi Syren jo huimaavalla vauhdilla suuren karhun vatsan alta, ja päästyään sen toiselle puolelle, hyppäsi sitten sen kaulan ja niskan väliin hampaat tarrautuen tuon paksuun nahkaan.
Häkeltynyt karhu nousi takajaloilleen ja pyörähti ympäri kääntäen selkänsä Natsulle, ja yrittäen karistaa purevan nuorukaisen niskastaan.
|
|
|
|
Post by natsu on Apr 5, 2009 19:53:32 GMT 2
Natsu
Natsu huomasi Syreninkin tulevan paikalle ja näyttävän taitonsa. 'Hän on taidokas, pakko myöntää..'Akita ajatteli virnistäen ja lipaisten huuliaan. Narttu juoksi karhun eteen ja hyökkäsi tämän kaulaan kiinni. Karhu oli nyt häkeltynyt, kun ei tiennyt kumpi pitäisi karistaa pois ensin. Karhu oli lyömässä Natsua kynsillään. Akita virnisti ja hyppäsi pois, olettaen, että karhu lyö itse itseään. Mutta sitä ei tapahtunut. Karhu tajusi sen liian nopeasti ja lopetti liikkeen käpälällään. Natsun silmät ja suu aukesivat hyvin nopeasti. "Mi-mitä!?"Akita älähti ja hyökkäsi sitten muuta ajattelematta karhun silmään kiinni. Vihollinen piti ihmeellistä, matalaa murinaa ja pian silmä puhkesi. Karhu karjaisi kovaa ja Natsu katsoi hieman kauempaa maasta. Akita sylkäisi hieman verta maahan, joka oli tullut karhun silmästä. Ärsyyntynyt eläin oli lyömässä Syreniä. "Nel, varo!"Oranssivalkoinen koira huusi, koska ei olisi kerennyt itse apuun. Karhu oli puolisokea, mutta haittaakohan se sitä paljoakaan.. Natsu oli hiukan kauhuissaan Syrenin puolesta. 'Miksi.. Miksi kaikki jotka ovat minulle läheisiä tai joihin tutustun kuolevat tai meinaavat kuolla karhun takia?! Olenko kirottu.. Ei se ole mahdollista! Vai onko..?'Akita ajatteli sekavasti ja katsoi tilannetta pieni kyynel silmäkulmassa, hyvä että sitä edes erotti.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Apr 8, 2009 14:31:18 GMT 2
// Sori kun kesti, TET-viikko on menossa niin illat meni lepäämiseen. x) //
Syren yritti kaikin voimin pysytellä kiinni karhun paksussa niskassa, kun tuo alkoi liikkua Natsun hyökättyä. Syren mietti nopeasti mitä tehdä, mutta ennen kuin tuo ehti tehdä mitään, hän kuuli Natsun hieman hätääntyneen äänen huutavan: "Nel, varo!"
Hiekanruskea käänsi huomionsa hetkeksi pois karhusta, ja huomasi seuralaisensa tuijottavan kohtausta kauhuissaan. 'Karhu, karhu, keskity karhuun', Syren ajatteli ja käänsi huomionsa taas karhun liikkeisiin. Se näytti aikovan irrottaa neitosen käpäläniskullaan, ja Syren huomasi sen, kuitenkin hetken liian myöhään. Juuri kun koirasusi irrotti otteensa ja hypähti ilmaan, ehti karhu lyödä häntä käpällään niin että Syren lensi muutaman metrin päähän ja löi päänsä maahan. 'Au...', tuo ajatteli samalla kun tunsi päästään vuotavan verta hiekkaiselle maalle. Sitten kaikki pimeni.
---
Samaan aikaan kun Natsu ja Syren taistelivat karhun kanssa, kolme suurikokoista koirasutta etsi Syreniä Gradyn käskystä. 'Etsintäpartion' johtoa pitävä koirasusi oli tummanruskea valkoisilla merkeillä, selvästikin kolmesta hahmosta vahvin. Kaksi muuta olivat melkein toisensa kuvia, kummatkin melkein yhtä massiivisia kuin ensimmäinen, mutta hieman solakampia ja vaaleanruskeita, ja heidät erotti vain toisen koirasuden silmän päältä menevistä kolmesta arvesta.
'Tästä on kulkenut joku.. se ei ole neiti Soré', arpinaama ajatteli ja oli juuri aukaisemassa suutaan sanoakseen jotain, kun joukon johtaja pysähtyi äkisti, haisteli ilmaa, ja sitten huudahti: "KARHU!"
Kaikki kolme ampaisivat juoksuun, ja hetkessä he olivat paikassa jossa Syren ja Natsu tappelivat karhua vastaan. Natsu irrottautui eläimestä, ja huusi sitten "Nel, varo!". Kaikki kolme tuijottivat kauhuissaan kun heidän etsimänsä henkilö tuli näkyviin karhun kääntyessä hieman, ja samalla hetkellä karhu löi hänet maahan ja Syrenin päästä vuoti verta.
"Jett, huolehdi neiti Sorésta, Matt, seuraa minua!" tummanruskea antoi käskyt, ja ampaisi arvettoman kumppaninsa kanssa kohti karhua.
Arpinaama sen sijaan ryntäsi nopeasti kohti Syreniä, tarrautui tuota niskasta, ja veti hänet kauemmas turvaan. Sitten tuo vilkuili ympärilleen, kunnes tuon silmät osuivat Natsuun, ja huudahti "Hei, sinä siellä! Tänne ja vähän äkkiä!"
|
|
|
|
Post by natsu on Apr 8, 2009 15:02:36 GMT 2
Natsu
Natsu katsoi kun Syren löi päänsä ja karhu oli valmiina käymään Natsunkin kimppuun ja ehkäpä uudestaan Syrenin. Akita hyökkäsi karhun kuonoon kiinni ja karhu lähti juoksemaan sokeana raivosta. Natsu piti hampaansa kiinni kuitenkin vielä kuonossa ja he lähestyivät reunaa. Siitä seuraisi pudotus kiviin, eikä sitä Natsu halunnut kokea. Oranssivalkoinen koira irroitti otteensa ja yritti ohjailla karhun reunan yli. Karhu löi Natsua kylkeen, mutta kynnet eivät osuneet. Narttu lennähti puuta päin. Vihollinen nousi takajaloilleen oli lyömässä akitaa kuolettavasti. Natsu hengitti raskaasti ja keräsi sitten voimia. Koira hyppäsi kovalla vauhdilla karhun kaulaan, jolloin karhulle tuli lieviä hengitysvaikeuksia ja se horjahti taaksepäin. Se oli ratkaiseva horjahdus. Vihollinen putosi reunalta suoraan hiukka teräviin kiviin. Karhu ei liikkunut enään ja sen veri alkoi värjätä maastoa alhaalla. Natsu hengitti syvään ja pian hänen takaansa alkoi kuulua jotain. "Hei, sinä siellä! Tänne ja vähän äkkiä!"jonkun huuto kantautui tämän korviin. Akita ihmetteli hetken ja lähti sitten hieman vaivalloisesti kohti toisia. Tappelu oli vienyt häneltä voimia. "Niin?"Natsu kysäisi päästyään tarpeeksi lähelle.
|
|
