Hiljaa hyvä tulee! //Mido tänne//

[sakuravuh]

Karashi

Karahi mietti hetken, mutta antoi Yôkuron nuuhkaista korua. Se odotti, että Yôkuro nuuhkaisisi, mutta yhtäkkiä kuului lammesta molskahdus. Karashi tiputti korun maahan ja katsoi veteen. Pieni lentokalahan se vain oli. Karashi huokaisi. Miten hän oli voinut olla näin pelkuri. Karashi meni järven rantaan ja katsoi omaa kuvajaansa. Se hymyili ja alkoi miettiä.

Karashi oli hetken omissa ajatuksissaan, mutta kääntyi sitten pentua kohti. Se taisi ihmetellä uroksen outoa käytöstä. Uros tuli pennun ja esineen luo ja otti esineen tassuunsa. Siinä näytti olevan jalokivi tai joku joka kimmelsi. Se oli sinisen värinen ja hyvin kaunis. Se taisi myös olla kultaa. Se antoi korun pennulle katsottavaksi.

[midorikawa]

Yôkuro

Pentu nuuhkaisi korua vähän aikaa, mutta tuore se ei ollut, niin kuin se ajatteli. Sitten yhtäkkiä sekin kuuli järvestä molskahduksen, mutta kala se vain oli. Nuori uros huokaisi helpotuksesta.

Toinenn näytti haluavan pitää korun itsellään, joten pentu ei enään välittänyt siitä, vaan se alkoi miettimään mitä he voisivat sitten tehdä. ''Mitäs me nyt tehdään?'' Yôkuro kysyi toiselta iloisena ja häntä heiluen. Sen luonne muuttui taas yhtäkkiä tylsästä iloiseksi.

[sakuravuh]

Karashi

Uros hätkähti kuullessaan pennun kysyvän häneltä jotain. Karashi mietti hetken, mutta ei keksinyt oikein mitään. Sitten Karashi keksi, että he voisivat lähteä kävelylle."Mennäänkö kävelylle?" Se kysyi tylsällä äänellä. Se lähti löntystämään järven viertä pitkin.

Hetken kuluttua Karashi vaipui omiin ajatuksiinsa. Aurinko paistoi sen mielestä kauniisti. Se nautti auringon lämmöstä ja antoi sen virrata luihin ja ytimiin. Yhtäkkiä Karashi muisti korun. Se juoksi takaisin korun luo ja piilotti sen pusikkoon. Jokuhan voisi tulla ja vaikka viedä sen. Sitten se juoksi siihen kohtaan mistä oli lähtenyt juoksemaan ja alkoi taas kävellä. Sillä teki mieli puhua pennun kanssa, mutta se ei tiennyt mitä se sanoisi.

[midorikawa]

Yôkuro

Iloisena pentu unohti kokonaan sen korun, joka oli ihmisiltä perin. Sen heilutti häntäänsä ja katsoi toista iloisena. Karashi ehdotti kävelylle menoa, joten pentu alkoi kävelemään iloisena toisen edellä.

Välillä se katseli Karashia ja välillä ympäristöään. Yôkuro kävi välillä nuuhkaisemmassa jotain tai jotakin. Kaikkea mikä sen eteen tuli.

[sakuravuh]

Karashi

Uros käveli rauhallisesti pennun vieressä joka näytti hyvin uteliaalta. Se oli hieman kateellinen pennulle, kun se pystyi olemaan noin villi ja luottavainen. Karashi ei ollut mielestään pentuna samanlainen. Sen vanhempien kuolema ja kaikki.

Karashi katseli välillä jotain ja välillä pentua. Se ei nyt halunnut puhua mitään, vaan se odotti, että pentu puhuisi sille jotain. Sitä ei huvittanut nyt tehdä mitään, se vaan nautti auringonpaisteesta. Sen mielestä sillä oli muutakin tekemistä kuin puhuminen.

[midorikawa]

Yôkuro

Pentu jatkoi tutkimusta edelleen. Se nuuhkaisi joka ikistä kiveä, puuta, perhosta tai mitä vaan tuli eteen. Se hyppeli iloisena ja välillä katseli, vilkuili toisesta suunnusta toiseen.

Jotenkin toinen vaikutti hiljaiselta ja liian rauhalliselta. Nuori uros päätti tehdä jotain asialle. Se meni toisen eteen ja katsoi tätä. Sen häntä heilui samalla, kun se katsoi häntä. ''Leikitäänkö jotain? Vaikka jotain jahtaamisleikkiä?''

[sakuravuh]

Karashi

Karashilla alkoi olla tylsää. Jos toinen ei pian sanoisi mitään, se jättäisi pennun yksikseen ja lähtisi pois. Sitten se kuuli kun pentu kysyi siltä leikkimään jahtaamista. Karashi mietti hetken ja sanoi:"Ei minulla olekaan mitään tekemistä joten voin leikkiä kanssasi."

Karashi lähti juoksemaan pentua karkuun. Se ei juossut ihan täysillä, koska pentu ei välttämättä saisi Karashia kiinni. Se juoksi pitkin veden viertä ja odotti, että pentu tulisi. Se ei nähnyt pentua , mutta se ei aikonut pysähtyä. Pentu kai voisi yllättää Karashin, jos Karashi pysähtyisi. Se hidasti hieman vauhtiaan hölkkään ja odotti, että pentu saisi hänet kiinni.

[midorikawa]

//Sakura, sinä voit lopettaa pelin, jos haluat. Hahmosi voi lähteä ja sanoa vaikka ''heippa''. Sitten pistät vaan viestin alapuolella ''--> poistuu pelistä''//

Yôkuro

Pentu oli edelleen innoissaan tutkimassa paikkoja, mutta oli äsken kysynty toista leikkimään, mutta toinen sanoi ettei haluaisi. Sitten se lähtikin juoksemaan sanaa sanomattakaan.

Yôkuro ihmetteli tätä suuresti, joten se päätti juosta perään. Koska pennulla oli tosi hyvä kunto, se pääsi aika lujaa juoksemaan. Se juoksi minkä jaksoi, koska Karashi juoksi myös lujaa. Yôkuro kyllä juoksi vähän sivummalla, ettei toinen huomaisi häntä ja näytti siltä, että se toimi, Karashi ei huomannut häntä. Pentu päätti katsoa mitä toinen tekisi, joten se jäi pusikkoon tarkkailemaan. Yôkuron viisaampi puoli oli tullut jo aikoja sitten esille tästä iloisesta pennusta.

[sakuravuh]

//En aio lopettaa tätä peliä vielä. Usko se!//
Karashi

Karashi pysähtyi. Oliko pentu noin hidas että se ei saa Karashia kiinni. Se nuuhkaisi ilmaa ja huomasi, että jokin välähti puskasssa. Karashi katsoi uudestaan, mutta ei nähnyt mitään enää. Se huokaisi ja lähti kävelemään takaisin mistä oli tullut. Se odotti, että kuulisi jotain rasahdusta, mutta niin ei vain käynyt.

Karashi oli etsinyt pentua ja kauan. Se alkoi miettimään missä pentu voisi olla. Yhtäkkiä se keksi. Tuskin pentu tulisi hänen kuononsa eteen ja sanoisi, että Karashi jäi. Se ei käynyt järkeen. Karashi meni jonkin puskan luokse ja haisteli ja tutki sitä. Ei mitään hajujälkeä pennusta. Se meni toisen puskan luo ja alkoi nuuskimaan. Nyt siinä tuntui jotain lämmintä. Se taisi olla pennun hajujälki. Karashi alkoi etsimään muista. Se ajatteli, että tässä menisi aika kauan, jos pentu oli hyvä piiloutuja.

[midorikawa]

//Kuule, kun luen viestiäsi, niin minusta tuntuu, että sinä ohjaat minun hahmoa, ainakin vähäsen.//

Yôkuro

Pentu seurasi toista, mutta hiljaa ja hiippailen, ääntä päästämättäkään. Sitten Yôkuro huomasi, että toinen alkoi etsimään häntä. Se hämmästyi, mutta pysyi piilossaan, kunnes Karashi kääntäisi selkänsä.

Sitten se hetki tuli ja pentu hyppäsi piilostaan aikeissaan hypätä toisen niskaan päälle. Sen jälkeen Yôkuro menisi toisen päältä pois ja sanoisi lapsellisesti, ''Sain sinut!'' ja häntä myös heiluen.

//Ei inspaa~ -.-//