|
Post by mcromu on Aug 20, 2007 15:28:55 GMT 2
Santeri: Yksi pisara. Kaksi pisaraa. 100 pisaraa. Miljoona pisaraa. Sade oli yllättänyt Inu Shimassa yhtäkkiä, ja kaikki pienet eläimet, miksei suuremmatkin, olivat suojautuneet siltä. Toiset puiden suojiin, toiset maan koloihin. Tämä valkoinen Kido, Santeri ei kyllä osannut kiivetä puuhun, eikä sen liiemmin ryömiä ahtaaseen maan koloon. Pojan ei auttanut muu kuin yrittää etsiä jonkinlainen suojaisa, lämpöinen paikka. Mutta asiaa vaikeutti kylmä rankkasade, ja tiheä viidakko. Lisäksi Santeri ei ollut vahvimmillaan, poju ei ollut onnistunut saalistamaan tai löytämään mitään ruokaa pariin päivään ja sitä väsytti kamalasti. Sade oli kastellut pojan läpikotaisin, ja maa oli mutainen ja liukas. Yllättäen Santeri liukastui ja kaatui mahalleen maahan. 'Hienoa, nyt olen nälkäinen, märkä, väsynyt ja kaikenlisäksi vielä kurainenkin.' Poika ajatteli hetken ja aikoi nousta ylös, mutta kaatui jo pian uudelleen ja poika huokaisi. Mikään ei tänään oikein toiminut. Santeri nousi ylös ja käveli pienen pusikon suojiin ja löjähti sinne. 'Sitten, kun tämä sade loppuu, niin etsin jotain syötävää..' Nuorukainen keksi mielessään ja kirosi sitä, että oli tullut Menrojen alueelle. Niiden alueella ei ollut mitään hyvää.
#Ja Lara neitineen tänne 8) #
|
|
Lara X
Lähipiireissä
Jou.
Posts: 150
|
Post by Lara X on Aug 20, 2007 15:43:51 GMT 2
#Mie tulen kera pikku Vikin 8)#
Víctima
Nuorehko rauhallinen naaras käveli rennosti jänis suussaan kävellen jok'ikisen kuralätäkön päältä vain. Tämän tassut olivat vaaleita sukkia myöten ihan kurassa eikä sade auttanut asiaa. Märkä, siis ihan lits läts märkä narttu käveli yhä saalis suussaan etsien sateen suojaa. Hän ei juossut eikä tällä ollut kiire minnekkään vaikka sad oli mitä karmein. Jossain edessä päin läsähti ja naaras käänsi nopeasti korvansa äänen suuntaan suoraan pystyyn ja usein sieluttoman näköiset silmät näyttivät niin elollisilta ja lempeiltä, mutta myös tarkkaavaisilta. Susikoira lähti kävelemään yhä rauhallisesti mutta tarkkaavaisesti kohti ääntä. Ääni siis tuli tuosta sudesta/koirasta joka pujahti pusikkoon juuri sopivasti. Mutta Vik kerkesi huomata toisen tummuuden, taisiis hän luuli että toinen oli tumma ja tätä myöten siis Menraksi narttu rekisteröi tuon nuorukaisen. Varovaisuus kohosi pintaan muttei näkynyt ulkoisesti niinkuin ei ennenkään. Tavalliseen tyyliinsä siis rennosti tyttö käveli kohti puskaa ja seisahtui tuon eteen mutalammikkoon. "Kehtaatko tulla pois sieltä?" Saarloosin puolikas kysäisi nopeasti ja varmasti jääden seisomaan sateeseen.
|
|
|
Post by mcromu on Aug 20, 2007 15:57:27 GMT 2
Ei Santeri ollut kerennyt kuin hetken makoilla, kun joku jo huusi luultavasti sille. Poika varovaisesti kurkkasi, kuka puhuja oli ja ei aikaakaan, kun valkoinen näki edessään itseään vanhemman ja kokeneemman nartun. Hetken nuori oli sanaton, mutta sitten huomasikin, että toinen ei ollut Menra, vaan värityksestä päätellen samanlaumalainen. Santeri hymähti ja ryömi sitten puskasta. "Tietenkin kehtaan, enhän minä sinua pelkää." Santeri tokaisi ja vilkaisi viimein toista huomaten mielenkiintoisen ykityiskohdan. Yksityiskohdalla oli pitkät korvat, makoisa liha ja yksityiskohta roikkui elottomana toisen hampaissa. Santeri lipaisi pienesti huuliaan, ai että pojalle kyllä maistuisi tuollainen herkku. Mutta Santeri yritti näyttää, ettei sitä muka kiinnostanut jänis sen enempää ja keskittyi sen sijaan narttuun. "Kuka sinä olet?" Poika kysyi ja kallisti päätään pienesti.
|
|
Lara X
Lähipiireissä
Jou.
Posts: 150
|
Post by Lara X on Aug 20, 2007 16:02:08 GMT 2
Toinen oli yhä tumma naaraan silmissä. "Sietäisi pelätä, Menra" Naaras tokaisi nopesti. Uros taisi samalla himoita Víctiman saalista. Ehei, Menra ei saisi tätä. "Turhaan kysyt, etsää vastausta vielä" Kido sanoi painottaen loppua. Ei kukaan saa tästä neidistä selvää heti. Ehkä nimen muttei sen enempää. "Mutta nyt taitaa olla minun vuoroni, kuka sinä olet?"
|
|
|
Post by mcromu on Aug 20, 2007 16:11:34 GMT 2
Santeri hätkähti toisen kiivasta vastausta. Ja miksi narttu luuli pojua Menraksi? Santeri ei tajunnut, että oli yltäpäältä kurassa, ja näin poika näytti hieman Menralta väritykseltään. "Menra? Mitä sinä?.. Minähän olen.." Santeri yritti saada sanaa toisen huudon väliin, mutta suuttui sitten itse. "Sinä olet ihan tyhmä ja ilkeä noita-akka!" Santeri huusi lapselliseen sävyyn ja tuijotti toista kiivaasti. Niinpä niin, kun toinen ei kerta kertonut nimeään Santerille, päätti Santeri olla kertomatta nimeään tuolle ilkimykselle.
|
|
Lara X
Lähipiireissä
Jou.
Posts: 150
|
Post by Lara X on Aug 20, 2007 16:22:57 GMT 2
Naaras katsahti toista taas sieluttoman näköisin silmin suoraan silmiin. Tämä tapahtui ainakun susikoira loukkaantui tai oli surullinen. Nyt tämä oli molempia. Vik huomasi yhden jutun uroksessa ja pyyhkäisi tassullaan tuota nopeasti rintakehästä ja siitä jäi vain vaaleaa. Saarloosin puolikas alkoi pyyhkimään enemmän varmistuakseen. "Ethän sinä olekkaan Menra!" Víc huudahti ja katsahti toista. "Anteeksi, sinä vain olit ihan mudassa ja näytit Menralta" Kido sanoi ja siirsi katseensa alas. Sade laantui hitaasti mutta vaalea oli ihan märkä ristikorvakoru heilui pään liikkuessa. "Öh, olen Víctima mutta sano vaikka Vik/Viki, Entä sinä?" Vik sanoi ja istahti suoraan mutalammikkoon. Tämäkin oli hieman jo mudassa mutta ei välittänyt. Kaikki ovat joskus, edes kerran elämässään mutaisia.
|
|
|
Post by mcromu on Aug 20, 2007 16:39:45 GMT 2
Hetken päästä Santerin ja nartun katseet kohtasivat ja ainakin tuo narttu näytti pojan mielestä siltä, kuin se olisi kohta pillahtanut itkuun. Mutta sitä ei tapahtunut, vaan tuo narttu tulikin lähemmäs ja pyyhki mutaa Santerin rintakehältä. "Mitä sinä.." Poju oli aloittamassa, kun kuulikin toisen anelevan anteeksiantoa. "No sitähän minä yritin koko ajan selittää, etten todellakaan ole Menra, mutta sinä et kuunnellut minua." Santeri sanoi ja äänensävyssä vivahti iloisuutta siitä, että tämä keskustelu oli kääntymässä jo hieman parempaan suuntaan. "Victima.." Poika mietiskeli hetken toisen nimeä ja esittäytyi sitten itse. "Minä olen Santeri." Santeri esittäytyi ja sen häntä heilahti pari kertaa, mutta kohta poika kävi Victiman tavoin istumaan ja sitten makaamaan. Uudesta tuttavuudesta huolimatta, Santeria väsytti ihan kamalasti, ja tämä tahtoi levätä hetken. Onneksi sade oli edes vähän hellittänyt otettaan, niin nyt sen armoilla kehtasi maatakin.
|
|
Lara X
Lähipiireissä
Jou.
Posts: 150
|
Post by Lara X on Aug 20, 2007 18:15:47 GMT 2
"Selvä Santeri" Naaras sanoi maistellen samalla nimeä. "Jospa kuitenkin etsisimme sateen suojan" Saarloosinsusikoiran puolikas lausahti ja katseli ympärilleen. Minkään moinen suoja ei osunut tytön silmiin ja tämä käveli vähän matkaa tutkien. Lopulta Viki löysi hyvän lämpimän näköisen kolon jonne kyllä mahtuisi kaksi, jos kolmekin. Katse siirtyi nopeasti urokseen ja narttu viittoi tätä itseensä päin. "Täällä on hyvä paikka" Kido sanoi lempeästi ja tassutteli itse rennosti koloon viittoen Santeriakin tulemaan perässä.
|
|
|
Post by mcromu on Aug 20, 2007 18:23:30 GMT 2
Santeri loikoili hetken kunnes etsi itsekkin sateelta suojaa. Victima kuitenkin löysi suojan ensin ja Santeri nousi vaivallosesti ylös tassutellen myös kohti suojaa. Miksi sitä nyt sateeseekaan jäädä sairastumaan ja kastumaan, kun paikalla oli hyvä suojakin tarjolla. Santeri tutki koloa hetken ennen kuin meni suojaan. Koira kävi makaamaan Victiman viereen, ei ihan kiinni toiseen, mutta viereen ja juuri ajallaan, sillä sade yltyi taas hieman. "Hyvän suojan löysit." Santeri sanoi nartulle ja hymyili tälle. Ei tuo täti ollutkaan niin paha kuin miltä ensin vaikutti. "Tuotaa.. Mitä sinä teet Menrojen alueella?" Poju kysäisi ja katsoi toista kysyvästi. Itse Santeri oli vain eksynyt vahingossa Menrojen alueelle, onneksi kukaan ilkeä Menra ei ollut tullut vastaan.
|
|
Lara X
Lähipiireissä
Jou.
Posts: 150
|
Post by Lara X on Aug 20, 2007 18:39:24 GMT 2
Naaras vain hymyili vastaukseksi. "Tulin tänne metsästämään, meidän alueilla on kyllä myös hyviä metsästys paikkoja mutta satuin kulkemaan ihan rajalla joten saavuin tänne." Saarloosin puolikas selitti ja katsahti toista kysyvästi. "Entä sinä? Ja tuota, kelpaisiko ruoka?" Vícma kysäisi ja ojensi saaliinsa Santerille. Hällä itsellään ei enää ollut nälkä joten mitäs tuosta.
|
|